60- ja 70-luvuilla syntyneet, saitteko kotona selkäsaunoja?

Risulla, joka piti itse hakea. Liian pieni tai ohut ei kelvannu, vaan piti hakea uusi. Remmistä olen saanut myös. Olin kai ihan kamala tyttölapsi.

Pikkurisulla räpsäyteltiin kintuille. Risu oli oven karmin päällä ja yleensä riitti, että isä osoitti sitä sormellaan. Ei ole jäänyt mitään traumoja, syystä tuli ne kerrat milloin sitä käytettiin.

Hakattiin kyllä joskus, vaikka vähempikin olisi riittänyt.

Minä ja veljeni saatiin solkipäästä oikein kunnolla. Ei mielestäni ansaittu sitä mitenään. Luulot oli otettu pois jo muutenkin, eikä uskallettu vanhemmille ilmaista mielipiteitä tms. Molemmat olemme katkeria nyt keski-iässä siitä. Ei ollut meilä lapseilla työläisperheessä mitään arvoa. Piti olla hiljaa ja näkymättömiä. Mietityttää, miksi ollaan edes olemassa.

Olen saanut selkääni vitsasta ja tukkapöllyjä ym, eikä jäänyt mitään traumoja. Enemmän sellainen nöyrä asenne ja Pikku Myy -tyyli, etten kuitenkaan anna enää kävellä ylitseni. Elämässä olen pärjännyt kun on ollut hyvä asenne työntekoon ja opiskeluihin. Kaksi korkeakoulututkintoa. Eli ehkä se kasvatus oli ankaraa mutta mitä muita samanlaisen kasvatuksen saaneita tunnen, niin he ovat menestyneet elämässään ja ovat miellyttäviä myös ihmisinä. 

kyllä teki montakertaa mieli antaa äidille risua keppiä kun hän vanhana hölmöili syyttä hänkin meitä hakkasi olisi kyllä tarvinnut ennen kuolemaansa oikein piiskata. yhtä avuton kun me lapsena.