Paniikkihäiriö?

Onko ahtaanpaikankammoa tms.?

On myös ahtaanpaikan kammoa. Ja viime aikoina myös ruokakaupoissa on välillä tuntunut, että pian se "kauhea tunne" taas iskee. On siis alkanut häiritsemään arkielämää jo pahasti.

Jonkinlainen paniikkikohtauksen alku ainakin.

Kannattaa muistaa, että vaikka huimaisi tai mitä, niin oikeasti et ole fyysisesti vaarassa. Paniikkikohtausta vastaan voi taistella aika hyvin vain keskittymällä hengittämään. Perus paniikkikohtaus menee niin, että ahdistus vähentää hengitystä -> tulee happivaje -> keho reagoi paniikilla ja nostaa pulssia mikä kuluttaa happea entisestään -> happivaje pahenee -> noidankehä on valmis.

Olen itse saanut paniikkikohtauksia, mutta tuo perusohje et keskittyy hengittämään auttaa usein. Voi vaikka ihan korostetusti huohottaa ääneen jos ei sosiaalinen tilanne sitä estä.

Kannattaa myös siedättää. Jos sulla tulee tunne, että pakko saada kaulakoru pois niin tiedosta se. Odotuta hetki. Laske vaikka kymmeneen hitaasti ennen kuin otat sitä pois. Pakko-oireet lähinnä vain pahenee, jos niiden mukaan toimii.

Näihin auttaa mielen kanssa työskentely ja käynti esim psyk hoitajan kanssa puhumassa, jos jatkuu pidempään. Paniikkihäiriö liittyy siihen ettei pysty hallitsemaan kaikkea. Kukaan ei pysty. Varsinkin korona-aikana tällaista esiintyy monilla, eli et ole ainoa.

Näistä ei tykätä juuri puhua. Xanor ja muut bentsodiatsepiinit hyviä lääkkeitä tarvittaessa, rauhottavia. Suomessa annetaan liikaa masennuslääkkeitä ilman että ne tehoavat, niistä usein oireet pahenee.

Voimia ja tsemppiä. Onneksi kesä-tulossa.

T.hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen paniikkikohtauksen alku ainakin.

Kannattaa muistaa, että vaikka huimaisi tai mitä, niin oikeasti et ole fyysisesti vaarassa. Paniikkikohtausta vastaan voi taistella aika hyvin vain keskittymällä hengittämään. Perus paniikkikohtaus menee niin, että ahdistus vähentää hengitystä -> tulee happivaje -> keho reagoi paniikilla ja nostaa pulssia mikä kuluttaa happea entisestään -> happivaje pahenee -> noidankehä on valmis.

Olen itse saanut paniikkikohtauksia, mutta tuo perusohje et keskittyy hengittämään auttaa usein. Voi vaikka ihan korostetusti huohottaa ääneen jos ei sosiaalinen tilanne sitä estä.

Kannattaa myös siedättää. Jos sulla tulee tunne, että pakko saada kaulakoru pois niin tiedosta se. Odotuta hetki. Laske vaikka kymmeneen hitaasti ennen kuin otat sitä pois. Pakko-oireet lähinnä vain pahenee, jos niiden mukaan toimii.

happea voi saada myös liikaa, silloin voi hengittää kahden käden sisään, paperipussia ei suositella enää.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen paniikkikohtauksen alku ainakin.

Kannattaa muistaa, että vaikka huimaisi tai mitä, niin oikeasti et ole fyysisesti vaarassa. Paniikkikohtausta vastaan voi taistella aika hyvin vain keskittymällä hengittämään. Perus paniikkikohtaus menee niin, että ahdistus vähentää hengitystä -> tulee happivaje -> keho reagoi paniikilla ja nostaa pulssia mikä kuluttaa happea entisestään -> happivaje pahenee -> noidankehä on valmis.

Olen itse saanut paniikkikohtauksia, mutta tuo perusohje et keskittyy hengittämään auttaa usein. Voi vaikka ihan korostetusti huohottaa ääneen jos ei sosiaalinen tilanne sitä estä.

Kannattaa myös siedättää. Jos sulla tulee tunne, että pakko saada kaulakoru pois niin tiedosta se. Odotuta hetki. Laske vaikka kymmeneen hitaasti ennen kuin otat sitä pois. Pakko-oireet lähinnä vain pahenee, jos niiden mukaan toimii.

Kiitos tästä viestistä! Voisin siedättää itseäni kaverin seurassa. Se tunne on niin kauhea, etten ole enää uskaltanut pitää koruja ollenkaan. Tämä varmasti kuulostaa monille aivan oudolta, mutta näin se vaan nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.

Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystä

tämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.

Vierailija kirjoitti:

Näihin auttaa mielen kanssa työskentely ja käynti esim psyk hoitajan kanssa puhumassa, jos jatkuu pidempään. Paniikkihäiriö liittyy siihen ettei pysty hallitsemaan kaikkea. Kukaan ei pysty. Varsinkin korona-aikana tällaista esiintyy monilla, eli et ole ainoa.

Näistä ei tykätä juuri puhua. Xanor ja muut bentsodiatsepiinit hyviä lääkkeitä tarvittaessa, rauhottavia. Suomessa annetaan liikaa masennuslääkkeitä ilman että ne tehoavat, niistä usein oireet pahenee.

Voimia ja tsemppiä. Onneksi kesä-tulossa.

T.hoitsu

Kiitos, kun kommentoit. Varmaan onkin parasta käydä psyk.hoitajan luona. Pelottaa tietysti, että tällainen vain lisääntyy, enkä osaa itse kontrolloida tunteitani ollenkaan.

Itsellä paniikkikohtauksia ilman paniikkia. Pyörtynytkin pari kertaa, kun hyperventiloin niin pahasti. Tosin ainakaan omasta mielestäni, en erikoisemmin panikoinut mistään kun kohtaus tulee :( 

Ahdistuneisuuden ja paniikin yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.

Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystä

tämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.

Höpö höpö. Imovane on niin mieto ettei mitään oireita tule. Vain rentoutunut olo. Siksihän sen avulla on helpompi nukahtaa. On eri lääkkeet millä lähtee muisti ja tulee harhoja. Esimerkiksi dormicum.

Tenox auttaa myös samalla tavalla mutta ei niin hyvin. Ja bentsoja ei kannatte pitkään syödä

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä viestistä! Voisin siedättää itseäni kaverin seurassa. Se tunne on niin kauhea, etten ole enää uskaltanut pitää koruja ollenkaan. Tämä varmasti kuulostaa monille aivan oudolta, mutta näin se vaan nyt on.

Jos sulla on kaveri, jonka voit ottaa turvaksi noihin, niin se on loistavaa!

Mielenterveyden oireet ovat outoja. Ne on onneksi myös asioita jotka voi "oppia" pois aivoista. Tärkeää on tajuta, että mieli ei usein muutu vain jatkamalla sitä mikä on helpointa. Se, että et pidä koruja helpottaa arkea, mutta toisaalta ei vie sua lähemmäs sitä hetkeä, että voisit ottaa korut takaisin käyttöön. Ei siis tarkoitus tuomita vaan vain painottaa sen siedättämisen tärkeyttä.

Itse koin paniikinomaista kauhua, jos olin julkisella paikalla ilman, että olin menossa mihinkään. Pystyin siis käymään asioilla, mutta en esimerkiksi odottelemaan tai istuskelemaan kahvilassa. Lopulta tuntui, että niissä asioista mistä paniikki tuli, ollut yhtään mitään järkeä.

Pahimmillaan paniikkikohtaukset olivat sydänkohtauksen kaltaisia. Melkein taju lähti ja niihin liittyi valtavaa fyysistä kipua, rintakipua ja säteilyä kaulaan ja leukaperiin. Itselläni auttoi lopulta terapia ja pitempi kuuri mielialalääkkeitä. Siitä on nyt noin 5 viisi vuotta kun ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen menin kahvilaan ja istuin siellä tuntematta hiventäkään paniikkia tai ahdistusta. Ja sitten menin kotiin itkemään. En pahaa oloa - vaan helpotusta vuosien päivittäisen pelkäämisen jälkeen. Sen jälkeen olen saanut vielä ison kohtauksen noin kerran vuodessa, mutta se ei rajoita enää elämääni.

No joo. Lipesi henkilökohtaiseen tarinaan. Piti siis vain sanoa, että käy paniikin kimppuun ja haali keinoja sitä vastaan. Ei kannata antaa periksi ja luovuttaa arkea sille. Jos olet onnistunut saamaan paniikkihäiriön, niin onnistut kyllä siitä eroonkin pääsemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.

Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystä

tämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.

Ei silloin voi nukahtaa jos on paniikkikohtaus menossa. Nukahtamislääkkeet eivät ole oikea lääke paniikkikohtaukseen. Sitä paitsi juurikin tuo Imovane on AINOA lääke josta olen itse nähnyt lieviä hallusinaatioita kun oon pystyny hereillä sen ottamisen jälkeen, niin sekös se vasta paniikkia lisää jos vielä halluja näkee. Älä noudata tuota neuvoa. Paras neuvo on että yritä hengittää syvään, tiedosta että et kuole siihen vaikka se siltä tuntuu. Jos löytyy paperipussia niin hengitä siihen kun rupeat hyperventiloimaan. Itsellä tuli kerran niin paha kohtaus että koristelin ja oksensin samalla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.

Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystä

tämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.

Höpö höpö. Imovane on niin mieto ettei mitään oireita tule. Vain rentoutunut olo. Siksihän sen avulla on helpompi nukahtaa. On eri lääkkeet millä lähtee muisti ja tulee harhoja. Esimerkiksi dormicum.

Tenox auttaa myös samalla tavalla mutta ei niin hyvin. Ja bentsoja ei kannatte pitkään syödä

Ei kukaan saa Dormicumia kotiin reseptille, se on sairaalalääke. Esilääkitys leikkauksiin ja hammaslääkäriin. Tenox on vahva bentso, joka on täysin eri asia kuin imovane. Itse olen nähnyt imovanesta hallusinaatioita, tosin lieviä. Jotkut näkee niitä stelloista(myös nimellä stilnoct, somnor)

Kuulostaa enemmänkin ahdistuneisuushäiriöltä jossa voi saada paniikkikohtauksiakin. Jos olet koko ajan vähän ahdistunut tai saat päivittäisiä randomi ahdistuskohtauksia ihan normaaleistakin asioista lyön vetoa että sinulla on gad. Kannattaa yrittää lääkärin/terapeutin puheille. Ainakin jos pahemmaksi menee. 

Itselleni tulee samanlainen paniikki, jos puseron kaula-aukko juuttuu pään ympärille riisuessa tai töissä joudun käyttämään kumihanskoja, jotka juuttuvat ihoon kiinni kostuttuaan, eivätkä irtoa tarpeeksi nopeasti. Tulee tukehtumisen tunne.

Mulla on kans ahtaan paikan kammoa, joka on aiheuttanut paniikin mm. laivalla, jos hytti on ollut pieni, ikkunaton koppi ja se on sijainnut laivan alimmissa osissa. En ole pystynyt jäämään sellaiseen, vaan on tullut itku ja kiire pois ylempiin kerroksiin.

Olen kärsinyt vaivasta nuoresta asti, silloin pyörtyilinkin jatkuvasti hyperventiloinnin takia. Kolmesti on sen takia otettu sydänfilmikin. Tuloksena aina ohje puhallella paperipussiin. Hyvähän se, ettei ole ollut sydänkohtausta, mutta ei tuotakaan vaivaa tarvitsisi olla.

Mulla on itellä ollu paniikkikohtauksia ja päihiten sen ilman lääkkeitä. Joskus kestänyt jopa tunnin ja kädet tärissy ja pulssi meni 160 asti. Olen vielä mies, joten paniikki voi tulla kelle tahansa. Kun tarpeeksi huolehtii jostain, niin tuntuu että menettää itsestään kontrollin.

Periaatteessa älä pelkää paniikkia, koska siitä ei ole mitään haittaa. Paniikki ei vahingoita. Paniikin tarkoitus on ainoastaan suojella ihmisiä vaaroilta ja siksi tuo adrenaliini on meissä. 

Kun ajattelet negatiivisia asioita ja huolehdit, niin se paniikki tulee automaattisesti esiin ja se yrittää suojella sua.

Sun aivot antaa ruumiille varoituksen, että olet taistelemassa elämästä ja kuolemasta joidenkin karhujen kanssa ja nyt on aika paeta. Tuo piirre on tässä turvallisessa yhteiskunnassa on kuiteskin täysin turha, mutta se on rakennettu meihin evoluution vuoksi.

Jos se tulee, niin istu alas ja hengitä syvään ja yritä olla ajattelematta mitään, keskity vain hengitykseen. Ajattelusta ja huolehtimisesta ei ole mitää hyötyä ja sen kuin sisäistää, niin paniikkikin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä viestistä! Voisin siedättää itseäni kaverin seurassa. Se tunne on niin kauhea, etten ole enää uskaltanut pitää koruja ollenkaan. Tämä varmasti kuulostaa monille aivan oudolta, mutta näin se vaan nyt on.

Jos sulla on kaveri, jonka voit ottaa turvaksi noihin, niin se on loistavaa!

Mielenterveyden oireet ovat outoja. Ne on onneksi myös asioita jotka voi "oppia" pois aivoista. Tärkeää on tajuta, että mieli ei usein muutu vain jatkamalla sitä mikä on helpointa. Se, että et pidä koruja helpottaa arkea, mutta toisaalta ei vie sua lähemmäs sitä hetkeä, että voisit ottaa korut takaisin käyttöön. Ei siis tarkoitus tuomita vaan vain painottaa sen siedättämisen tärkeyttä.

Itse koin paniikinomaista kauhua, jos olin julkisella paikalla ilman, että olin menossa mihinkään. Pystyin siis käymään asioilla, mutta en esimerkiksi odottelemaan tai istuskelemaan kahvilassa. Lopulta tuntui, että niissä asioista mistä paniikki tuli, ollut yhtään mitään järkeä.

Pahimmillaan paniikkikohtaukset olivat sydänkohtauksen kaltaisia. Melkein taju lähti ja niihin liittyi valtavaa fyysistä kipua, rintakipua ja säteilyä kaulaan ja leukaperiin. Itselläni auttoi lopulta terapia ja pitempi kuuri mielialalääkkeitä. Siitä on nyt noin 5 viisi vuotta kun ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen menin kahvilaan ja istuin siellä tuntematta hiventäkään paniikkia tai ahdistusta. Ja sitten menin kotiin itkemään. En pahaa oloa - vaan helpotusta vuosien päivittäisen pelkäämisen jälkeen. Sen jälkeen olen saanut vielä ison kohtauksen noin kerran vuodessa, mutta se ei rajoita enää elämääni.

No joo. Lipesi henkilökohtaiseen tarinaan. Piti siis vain sanoa, että käy paniikin kimppuun ja haali keinoja sitä vastaan. Ei kannata antaa periksi ja luovuttaa arkea sille. Jos olet onnistunut saamaan paniikkihäiriön, niin onnistut kyllä siitä eroonkin pääsemään. 

Kiva, kun kerroit oman tarinasi!

Tapaan huomenna hyvän kaverin, jolle voin tästä kaikesta kertoa. Ehkä naurammekin yhdessä koko jutulle, mutta tiedän, että hän kyllä myös ottaa mun tunteet tosissaan.

Tällä hetkellä on vaikea ajatella, että pystyisin itse jotenkin tekemään asialle jotain. Se tunne on niin fyysinen ja pelottava. Kaikki muu jotenkin sumenee.

Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa,  nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.

Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.

Vierailija kirjoitti:

Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa,  nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.

Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.

Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.