Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkihäiriö?
03.04.2021 |
Mulla on noin puolen vuoden aikana tullut ahdistunut olo aivan turhista asioista. Esim. jos pidän kynsilakkaa, saatan kesken päivän alkaa panikoida siitä, että en pysty poistamaan lakkaa heti. Jos vaikka pidän kaulakorua, enkä saa sen lukkoa auki hetkessä, minut valtaa aivan järkyttävä paniikki.
Tällaisista pikkuasioista olen mennyt muutamia kertoja niin paniikkiin, että en pysty ajattelemaan mitään muuta, hengitys ei kulje ja korvissa tuntuu outo "humina".
Onko tämä paniikkihäiriö?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?
Ai niin. Välillä on tuntunut siltä, kuin kaulalla olisi "jotain". Silloin pitää venytellä paidankaulusta tai kaulahuivia poispäin kaulasta. Tuo tunne on tosi epämääräinen, en osaa sanoa liittyykö siihen jokin tukehtumisen pelko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tulee samanlainen paniikki, jos puseron kaula-aukko juuttuu pään ympärille riisuessa tai töissä joudun käyttämään kumihanskoja, jotka juuttuvat ihoon kiinni kostuttuaan, eivätkä irtoa tarpeeksi nopeasti. Tulee tukehtumisen tunne.
Mulla on kans ahtaan paikan kammoa, joka on aiheuttanut paniikin mm. laivalla, jos hytti on ollut pieni, ikkunaton koppi ja se on sijainnut laivan alimmissa osissa. En ole pystynyt jäämään sellaiseen, vaan on tullut itku ja kiire pois ylempiin kerroksiin.
Olen kärsinyt vaivasta nuoresta asti, silloin pyörtyilinkin jatkuvasti hyperventiloinnin takia. Kolmesti on sen takia otettu sydänfilmikin. Tuloksena aina ohje puhallella paperipussiin. Hyvähän se, ettei ole ollut sydänkohtausta, mutta ei tuotakaan vaivaa tarvitsisi olla.
Minulla on ollut samanlaisia tunteita. Ne alkoivat toisen lapsen syntymän jälkeen. Tuntuu siltä, että ne pahenevat koko ajan. Tuntuu vaikealta kertoa näistä neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?
Mulla on ikäviä tapahtumia muutaman vuoden takaa, tai oikeastaan tapahtumien sarja. Mutta siitä on jo aikaa. Voiko sellainen yhtäkkiä aiheutaa tällaista?
aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?
Mulla on ikäviä tapahtumia muutaman vuoden takaa, tai oikeastaan tapahtumien sarja. Mutta siitä on jo aikaa. Voiko sellainen yhtäkkiä aiheutaa tällaista?
aloittaja
Kyllä se varmaan voi aiheuttaa, ainakin omalla kohdallani olen asiasta varma. Minulla oli ahdistusta ennenkin mutta ei koskaan tuollaisia kohtauksia. Ne alkoivat vasta tuon ikävän jutun jälkeen. Olisiko tämä jotain traumaoireilua sitten, en tiedä. Välillä olen myös hyvin ärtyisä, toisinaan säikähdän omaa ärtyneisyyttäni, koska pelkään menettäväni itseni hallinnan.
- tuo jolta kysyit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?
Mulla on ikäviä tapahtumia muutaman vuoden takaa, tai oikeastaan tapahtumien sarja. Mutta siitä on jo aikaa. Voiko sellainen yhtäkkiä aiheutaa tällaista?
aloittaja
Kyllä se varmaan voi aiheuttaa, ainakin omalla kohdallani olen asiasta varma. Minulla oli ahdistusta ennenkin mutta ei koskaan tuollaisia kohtauksia. Ne alkoivat vasta tuon ikävän jutun jälkeen. Olisiko tämä jotain traumaoireilua sitten, en tiedä. Välillä olen myös hyvin ärtyisä, toisinaan säikähdän omaa ärtyneisyyttäni, koska pelkään menettäväni itseni hallinnan.
- tuo jolta kysyit
Hallinnan menettämisen pelkääminen tuntuu tutulta. Samoin ärtyneisyys. Nämä tunteet vaan ovat nyt kasvaneet niin, että välillä mietin jo, uskallanko mennä ollenkaan kauppaan.
Joku kirjoitti siitä, että yölläkin on joskus pakko mennä ulos kävelemään. Se on auttanut minuakin. Mutta ei ole kovin kätevää, jos täytyy aamulla lähteä aikaisin töihin.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?
Mulla on ikäviä tapahtumia muutaman vuoden takaa, tai oikeastaan tapahtumien sarja. Mutta siitä on jo aikaa. Voiko sellainen yhtäkkiä aiheutaa tällaista?
aloittaja
Kyllä se varmaan voi aiheuttaa, ainakin omalla kohdallani olen asiasta varma. Minulla oli ahdistusta ennenkin mutta ei koskaan tuollaisia kohtauksia. Ne alkoivat vasta tuon ikävän jutun jälkeen. Olisiko tämä jotain traumaoireilua sitten, en tiedä. Välillä olen myös hyvin ärtyisä, toisinaan säikähdän omaa ärtyneisyyttäni, koska pelkään menettäväni itseni hallinnan.
- tuo jolta kysyit
Hallinnan menettämisen pelkääminen tuntuu tutulta. Samoin ärtyneisyys. Nämä tunteet vaan ovat nyt kasvaneet niin, että välillä mietin jo, uskallanko mennä ollenkaan kauppaan.
Joku kirjoitti siitä, että yölläkin on joskus pakko mennä ulos kävelemään. Se on auttanut minuakin. Mutta ei ole kovin kätevää, jos täytyy aamulla lähteä aikaisin töihin.
aloittaja
Tutulta kuulostaa tuo kaikki. Minä kirjoitin yöllisistä kävelyistä.
- tuo sama
Minulla on samaa. Pelkään mm. laittaa mitään kypäriä päähän esim. pyöräilykypärää, jos en saakaan lukkoa auki. Myös vaatteiden kanssa on samaa ongelmaa esim. mekot, joissa vetoketju takana. Pelkään myös erilaisia paikkoja kuten hissejä. Omalla kohdallani tiedostan oireet hyvin ja pystyn rauhoittelemaan itseäni. Pystyn jopa "ylittämään" itseni turvallisessa seurassa ja olotilassa. Mukana kulkee aina Opamox-tabletti kohtauksen varalta. Stressaava elämäntilanne pahentaa oireilua. Treenaa ahdistusta herättäviä tilanteita turvallisessa seurassa, kerro avoimesti peloistasi, muista reality check eli onko tilanne oikeasti uhkaava ja onko apua tarvittessa saatavilla. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samaa. Pelkään mm. laittaa mitään kypäriä päähän esim. pyöräilykypärää, jos en saakaan lukkoa auki. Myös vaatteiden kanssa on samaa ongelmaa esim. mekot, joissa vetoketju takana. Pelkään myös erilaisia paikkoja kuten hissejä. Omalla kohdallani tiedostan oireet hyvin ja pystyn rauhoittelemaan itseäni. Pystyn jopa "ylittämään" itseni turvallisessa seurassa ja olotilassa. Mukana kulkee aina Opamox-tabletti kohtauksen varalta. Stressaava elämäntilanne pahentaa oireilua. Treenaa ahdistusta herättäviä tilanteita turvallisessa seurassa, kerro avoimesti peloistasi, muista reality check eli onko tilanne oikeasti uhkaava ja onko apua tarvittessa saatavilla. Tsemppiä!
Mulla järki "sanoo", ettei tilanne ole uhkaava, mutta en silti pysty pääsemään asian yli. Pyöräilykypärän kanssa tsekkaan nykyään pari-kolme kertaa ennen töihin lähtöä, että saan sen varmasti päästä pois halutessani. Jos siihen ei ole aikaa, otan mukaan kynsisakset, jotta tiedän, että voin halutessani leikata ne narut poikki.
Aivan naurettavaa, tiedän. Mutta se paniikki on niin kauhea, etten kestä sitä enää.
aloittaja
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.
Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystätämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.
Höpö höpö. Imovane on niin mieto ettei mitään oireita tule. Vain rentoutunut olo. Siksihän sen avulla on helpompi nukahtaa. On eri lääkkeet millä lähtee muisti ja tulee harhoja. Esimerkiksi dormicum.
Tenox auttaa myös samalla tavalla mutta ei niin hyvin. Ja bentsoja ei kannatte pitkään syödäEi kukaan saa Dormicumia kotiin reseptille, se on sairaalalääke. Esilääkitys leikkauksiin ja hammaslääkäriin. Tenox on vahva bentso, joka on täysin eri asia kuin imovane. Itse olen nähnyt imovanesta hallusinaatioita, tosin lieviä. Jotkut näkee niitä stelloista(myös nimellä stilnoct, somnor)
Kyllä saa reseptille. Sinisiä pillereitä ovat.
Niillä nukkuu hyvin mutta jos ei nukahda heti, on voinut tehdä kaikkea mistä ei muista mitään. Stella/stilnoct voi aiheuttaa helposti harhoja mutta vaatii ainakin vuoden päivittäisen käytön, jolloin toleranssi noussut niin, että tarvii jo kolme nukkuakseen.
Imovane/stilnoct paljon tasaisempi lääke. Ei mitään sivuoireita. Ja puolikas riittää. Sen kun ottaa ei tule jännitysoireita, oli tilanne mikä tahansa. Mistään muusta ei huomaa edes lääkettä ottaneen.
Mutta kaikki on yksilöllistä ja kokeilemalla selviää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae resepti nukahtamislääkkeeseen. Imovane on hyvä. Otat semmoisen ja puolen tunnin päästä on rento fiilis. Varmaan puolikaski auttaa. Eikä välttämättä tarvi ottaa ollenkaan kun tiedät, että apu on taskussa.
Ne on nopeita ja varmoja auttaan. Jos mietit että sitten nukahdat niin ei pelkoa. Ei nuku jos ei tosissaan yritä nukkua. Eikä huomaa edes mitään väsymystätämä ainoastaan nukkumiseen, muuten aiheuttaa varsinkin paniikkia ja harhoja jos jää hereille. Oliko pahantahtoinen ohje tahallaan? Toivon että ei. Unilääkkeet vain unettomuuteen, varsinkin ko nukahtamislääke jonka kanssa Ei koskaan saa jäädä hereille huvin vuoksi. Tuosta lähtee muisti.
Höpö höpö. Imovane on niin mieto ettei mitään oireita tule. Vain rentoutunut olo. Siksihän sen avulla on helpompi nukahtaa. On eri lääkkeet millä lähtee muisti ja tulee harhoja. Esimerkiksi dormicum.
Tenox auttaa myös samalla tavalla mutta ei niin hyvin. Ja bentsoja ei kannatte pitkään syödäEi kukaan saa Dormicumia kotiin reseptille, se on sairaalalääke. Esilääkitys leikkauksiin ja hammaslääkäriin. Tenox on vahva bentso, joka on täysin eri asia kuin imovane. Itse olen nähnyt imovanesta hallusinaatioita, tosin lieviä. Jotkut näkee niitä stelloista(myös nimellä stilnoct, somnor)
Kyllä saa reseptille. Sinisiä pillereitä ovat.
Niillä nukkuu hyvin mutta jos ei nukahda heti, on voinut tehdä kaikkea mistä ei muista mitään. Stella/stilnoct voi aiheuttaa helposti harhoja mutta vaatii ainakin vuoden päivittäisen käytön, jolloin toleranssi noussut niin, että tarvii jo kolme nukkuakseen.
Imovane/stilnoct paljon tasaisempi lääke. Ei mitään sivuoireita. Ja puolikas riittää. Sen kun ottaa ei tule jännitysoireita, oli tilanne mikä tahansa. Mistään muusta ei huomaa edes lääkettä ottaneen.
Mutta kaikki on yksilöllistä ja kokeilemalla selviää
Imovane/zopinox piti kirjoittaa
Minulla tuli juuri paniikkihäiriö olin yksin kotona ja en tiennyt pitä tehdä minua itketti ja en saanut happea kunnolla nyt helpotti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei vaan kaikille ketkä kärsivät pahasta paniikkihäiriöstä. Olen raksalla käyvä 43v mies. Mulla on niin paha paniikkihäiriö etten voi mennä duuniin juomatta 1 viinipulloa, toinen menee safkiksella ja illan aikana vielä 2lisää... Moni varmaan ajattelee, että se johtuu alkoholista... No no...vaan se paniikkihäiriö alkoi jo 20vuotta sitten. Minua eikä monia muitakaan suostuta lääkitsemään tarvitsellamme tavalla. Yritetään syöttää jotain psyyke/mrsi lääkkeitä mistä masentuu entisestään pahemmin/ne väsyttää niin paljon ettei töihin pystyisi menemään. Ainut millä olen duuniin/elämäni pystynyt hoitamaan on alkoholi. Onko tämä oikein? Kuitenkin on olemassa lääkkeitä jotka ovat tehty juuri tälläisiä ongelmia varten. Miksi niitä ei saa kirveelläkään????
No, se on epämukavaa, mutta menee nopeasti ohi. Ei kannata vaivata päätään miettimällä miksi se kohtaus tuli, todennäköisesti se johtuu vain välittäjäaineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kyse useinkin ajatusten jumittamisesta? Aletaan pelätä, ensin vähän, sitten aina vain enemmän, sitten on jo kauheaa, sitten hirveää, sitten pitää jo pidättää hengitystä, sitten vaikka pyörtyä, kun kaikki on niin pelottavan hirveän kauheaa.
Seuraavalla kerralla, kun on jo valmiiksi oltu peloissaan ja kauhuissaan, "Jos se uusii... ", saadaan uusi kohtaus aina pahenevilla oireilla. Tavallaan itse tehty kauhukokemus, joka tehdään yhä uudelleen.
Sitä on tietysti sitten hoidettava ja lääkittävä ja käytävä lääkäreillä ja huolehdittava ja taas keskityttävä "sairauteen" yhä intensiivisemmin, kunnes siitä tulee ainoa elämän sisältö. Sairastamisesta tulee elämäntapa ja - sisältö, itsensä ympärillä pyörimisestä, selittämisestä ja oirehtimisesta yhä tärkeämpi huomionhakuväline?
Jospa nyt kuitenkin siirryttäisiin siitä "herkkyydestä", ahdistuksesta ja muista oireista ihan normaaliin aktiiviseen elämään vaikka vapaaehtoistyössä, fyysisessä työssä ja urheilussa, ympärivuotisessa työnteossa itsensätarkkailun sijaan?
Mitä enemmän keskittyy itseensä, sitä huonommin voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain talvella outoja kohtauksia tai olotiloja: silloin oli todella hätäinen ja ahdistunut olo. Tuntui, ettei mikään elämässä kannattele ja pelkäsin myös kuolevani sillä nimenomaisella hetkellä. En osaa sanoa, nopeutuiko pulssini tai näkyikö olotila ulospäin mitenkään. Nuo tuntemukset vähenivät masennuslääkityksen aloituksen myötä, mutta lievempää ahdistusta on välillä vieläkin.
Yritin kuvailla noita tuntemuksia psykiatrille siinä onnistumatta. Nytkään en osaa selittää, mitä sillä hetkellä tunsin.
Osasitko tunnistaa jonkun tietyn asian, joka laukaisi tunteet? Kuten mulla jostain syystä kynsilakka tai korut? Mulla on joskus myös esim. tiukemmat vaatteet ja kenkien korot joskus aiheuttaneet saman tunteen. Olen sitten bussissa ottanut kengät pois jalasta tai ottanut vaikka kaulahuivin pois pakkasillakin, jotta tunne menisi pois.
Eri, mutta mulla oli nuorena kymmenisen vuotta säännöllisiä paniikkikohtauksia. Mulla ahdistavinta siinä oli, että sitä ei laukaissut mikään, vaan se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siten ei voinut esim. välttää asioita jotka laukaisee sen. Saatoin vaikka seisoa kassajonossa ihan hyvällä mielialalla, kunnes yhtäkkiä alkoi tuntua omituiselta, siltä että saatan joko tulla hulluksi just nyt ja menettää itseni kontrollin, tai että päällä on joku sairaskohtaus ja romahdan pian tajuttomana maahan. Toisaalta samaan aikaan kun tuntui että jotain kauheaa on tapahtumassa, tuntui että ei tämä ehkä mitään olekaan, joten en esim. soittanut ambulanssia tai pyytänyt apua. Kauhu ja ahdistus vaan kiihtyi, kunnes mun oli pakko paeta tilanteesta, esim. jättää ostokset siihen ja juosta ulos kaupasta. Milloin tahansa iskevän paniikkikohtauksen pelko sai minut myös joka paikassa etsiytymään paikkoihin mistä pääsee äkkiä pois, esim. luentosaleissa, elokuvateatterissa. Oven lähellä ja reunassa oli istuttava.
Aika pian huomasin että on 1 tilanne, jossa mulle ei tullut koskaan kohtausta: kun olin juonut alkoholia. Niinpä minä sitten en etsinyt paniikkihäiriööni apua, otin tavaksi lääkitä alkoholilla jos oli tilanne jossa en missään nimessä saisi saada paniikkikohtausta. Ei siitä ihmeempiä ongelmia tullut, koska join kuitenkin harvoin ja silloinkin vähän, ihan seitinohutkin humala riitti estämään paniikkikohtaukset, sellainen jota kukaan ei huomannut edes.
Nuo hengittämisneuvot mulla ei koskaan toimineet, koska mulla aika usien koko kohtaus alkoi huolestumisesta omasta hengityksestä. Tuntui, että vaikka henki sinänsä kulkee, se ei jotenkin "vaikuta" keuhkoissa. Jos yritin näitä perinteisiä kuten boxed breathing, joiden takana on sinänsä ihan toimiva mekanismi, ne vähentävät hyperventilaatiota ja siten yhtä paniikkia lisäävää fysiologista tekijää. Mutta jos mä yritin sellaista, niin ahdistus siitä hengityksestä ja sen toimivuudesta iski heti ja pahensi paniikkia. Muutenkin liialinen oman kehon toimintojen ja tuntemusten tarkkailu tai huomiointi oli mulla varma tunne, että ahdistaa ja voipi tulla kohtauksia lähiaikoina. En psyykkisesti edes tuntenut ahdistusta, mutta tuli esim olo että apua, olen menemässä sokeaksi, mun silmissä näkyy jotain kelluvia krämmäleitä tai "lumisadetta" taivaalla, tai että mun sydän lyö nut jotenkin tosi oudosti, tai että onkohan mulla aivohalvaus tuntuu että toinen puoli ei normaalisti toimi.
Vierailija kirjoitti:
Hei vaan kaikille ketkä kärsivät pahasta paniikkihäiriöstä. Olen raksalla käyvä 43v mies. Mulla on niin paha paniikkihäiriö etten voi mennä duuniin juomatta 1 viinipulloa, toinen menee safkiksella ja illan aikana vielä 2lisää... Moni varmaan ajattelee, että se johtuu alkoholista... No no...vaan se paniikkihäiriö alkoi jo 20vuotta sitten. Minua eikä monia muitakaan suostuta lääkitsemään tarvitsellamme tavalla. Yritetään syöttää jotain psyyke/mrsi lääkkeitä mistä masentuu entisestään pahemmin/ne väsyttää niin paljon ettei töihin pystyisi menemään. Ainut millä olen duuniin/elämäni pystynyt hoitamaan on alkoholi. Onko tämä oikein? Kuitenkin on olemassa lääkkeitä jotka ovat tehty juuri tälläisiä ongelmia varten. Miksi niitä ei saa kirveelläkään????
Joiltakin yksityisiltä psykiatreilta kyllä saa. Mun veli on syönyt Rivatrilia, joka on pitkäaikaisvaikutteinen bentso, tuohon noin 10 vuotta ja se on kirjaimellisesti pelastanut hänet joutumasta kolmekymppisenä eläkkeelle. Tosiaan hänelle jo harkittiin eläkettä, kun masennuslääkkeet tai edes neuroleptit ei auttaneet. Sitten vanhemmat maksoi yksityiselle psykiatrille, ja hän sai tuon lääkkeen. Siitä asti hänellä alkoi uusi elämä. Eikä ole annosta tarvinnut nostaa eikä ole ollut haittoja tai sivuvaikutuksia. Se lääkäri joka hänelle ne määräsi, sanoikin, että näitä lääkkeitä pelätään vähän turhaan, että esim. tätä mitä hän aikoo määrätä veljelleni, käytetään myös esim. lapsilla epilepsiakohtausten ennaltaehkäisyyn, ei se ole mikään vaarallinen huume tarpeeseen ja oikeina määrinä käytettynä.
Älä turhaan ala analysoimaan ja jäämään siihen tunteeseen kiinni, koska paniikkihäiriö kuten muutkin tunteet, on pohjimmiltaan vain tunteita. Ja tunteet tuppaavat menemään ohi jos ei niihin jää kiinni. Eli ei pitäisi itse omalla ajattelullaan tehdä pelkästä tunteesta isompaa asiaa kuin se onkaan. Paniikkihäiriöön ei kuole kuten ei muihinkaan tunteisiin. Ota se siis vastaan, mutta älä jää sen vangiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samaa. Pelkään mm. laittaa mitään kypäriä päähän esim. pyöräilykypärää, jos en saakaan lukkoa auki. Myös vaatteiden kanssa on samaa ongelmaa esim. mekot, joissa vetoketju takana. Pelkään myös erilaisia paikkoja kuten hissejä. Omalla kohdallani tiedostan oireet hyvin ja pystyn rauhoittelemaan itseäni. Pystyn jopa "ylittämään" itseni turvallisessa seurassa ja olotilassa. Mukana kulkee aina Opamox-tabletti kohtauksen varalta. Stressaava elämäntilanne pahentaa oireilua. Treenaa ahdistusta herättäviä tilanteita turvallisessa seurassa, kerro avoimesti peloistasi, muista reality check eli onko tilanne oikeasti uhkaava ja onko apua tarvittessa saatavilla. Tsemppiä!
Opamox ja vastavat on kyllä ihana tuki paniikkihäiriössä! Ap:nkin kannattaisi harkita, joskin nykyisin ne tuppaa vaan niitä masennuslääkkeitä. Itse selvisin yliopisto-opinnoistani ihan tuon Opamox-kainalosauvan avulla. En edes käyttänyt niitä usein, mutta jo se tieto että käsilaukusta löytyy nopea apu, jos alkaa ahdistusta tai paniikkia tulla, usein riitti niin että pystyinkin ehkä kohtaamaan kohtauksen ilman. Alkuun otin lääkettä aina, mutta sitten aloin kokeilla, että pystyisinkö vaan katselemaan kun kohtaus tulee ja menee, ja pystyin, kun tiesin että apu on heti saatavilla jos tuleekin sietämätön olo.
Alue: Aihe vapaa
En osaa sanoa, laukaisiko mikään tietty asia tuon tunteen. Se kauhea olo saattoi iskeä vaikka koulussa kesken tunnin. Sen verran muistan, että jossain vaiheessa talvea lisääntyvä valo ja kirkas auringonpaiste aiheutti ahdistusta.
Kotona ollessa olo ilmeni siten, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle... Koin myös jonkinlaista tukehtumisen tunnetta, en välttämättä kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Silloin oli pakko lähteä kävelylle vaikka keskellä yötä. Omituista kyllä, pimeällä ulkona koin oloni turvallisemmaksi kuin kotona.
Minulle sattui syksyllä eräs ikävä tapahtuma, ja arvelen tämän liittyvän siihen. Onko sinulle tapahtunut jotain ikävää ap?