En jaksa nykyistä työtahtia suorittavassa työssä

Samaa mieltä. En myöskään jaksa nykyistä työelämää, kamalaa kuraa. Hyvät työpaikat on varattu ja täytetty, avoimina on vain täyttä paskaa, mitä kukaan ei halua tehdä. 

Nainen50

Minä olen lähihoitaja vanhuspuolella, ikää jo 58. En vain jaksa enää. Olen aivan loppu. Työ on liian raskasta fyysisesti, lisäksi henkinen paine kaikesta valittamisesta ja riittämättömyyden tunteesta. Taitaa työura olla pian loppu. 🥵

Olen kyllä asiantuntijatehtävissä, mutta niin ikään aivan loppu. Viikonloppu tuntuu lähinnä lounastauolta. Työasiat tunkevat mieleen ja levosta ei ole mitään tietoa. Työelämän vaatimukset ovat järjettömiä. Käyn töissä elääkseni, en elä tehdäkseni töitä..

Hoitotyön kuormittavuuden täytyy olla vielä raskaampaa, kun ei koe ehtivänsä hoitaa ihmistä, kuten haluaisi. Mulla sentään ei ole sellaisia kuormittavuustekijöitä ja silti olen piipussa.

Mä tykkään periaatteessa työstäni (asiantuntijatyö) mutta esimies ahdistaa, mietin työpaikan vaihtoa (tai ainakin toimipisteen).

Sama. Kaipaisin jotain merkitystä tähän elämään :/

Tervetuloa kerhoon... Mitään muuta elämää ei saisi olla kuin työ, ei ehdi nukkua, hermot ihan riekaleina, eikä tästä edes makseta mitään.

Samoja ajatuksia. Minä olen toistaiseksi jaksanut sen vuoksi, että tunnen tekeväni tärkeää työtä. Aina välillä saan yksittäisiä palautteitakin, joista ymmärrän, kuinka iso merkitys työlläni voi jollekin yksilölle olla. Siksi vielä jaksan. Mutta kuinka kauan, en tiedä. Sydänoireilu on jo alkanut, mutta minkäs teet kun ei vaan ole aikaa palautua ja levätä.

Mä oon 31 ja varmaan kohta työttömyystuella. Uuvun aivan täysin nykyajan työelämään. Kyseessä hoitoala.

Ajankohtainen aihe edelleen. Googlailin aiheesta ja löysin ketjun.olen aivan loppu eikä edes auttanut alan vaihto hoitotyöstä asiantuntijatyöhön. Nyt mietin öisinkin työasioita eikä tunnit riitä. Aina pitäisi olla töissä ja joustaa ja opiskella työn ohella ja päivittää tietoja. Palkka ei kyllä nouse.

Täällä lähi/lastenhoitaja ja kohta lasissa 58 vuotta. En jaksa minäkään, se meteli ja hilluminen on jotain järkyttävää😱

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 31 ja varmaan kohta työttömyystuella. Uuvun aivan täysin nykyajan työelämään. Kyseessä hoitoala.

Nuori terve ihminen, eikä muka jaksa tehdä duunia.

Miten vastuullista työsi sitten on?

Kova vastuu rasittaa eniten työelämässä, sekä tympeä ja riitaisa työyhteisö.

Muutoin ihminen voi hoitaa ja parantaa sekä fyysistä että henkistä kuntoaan. Jos vain itse niin haluaa tehdä.

Tottahan se jaksaminen vähenee, jos kaikki vapaa-ajat vain makaa ja syö ja tuijottaa elokuvia ja sarjoja.

Kunto rapisee tällöin vääjämättä ja sitä nopeampaa vauhtia, mitä vanhempi on.

Myös henkisiä virikkeitä pitää olla.

Miten kummassa niin monet muut jaksaa tehdä duunia. Ilman jatkuvaa itkua ja valittamista?

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään periaatteessa työstäni (asiantuntijatyö) mutta esimies ahdistaa, mietin työpaikan vaihtoa (tai ainakin toimipisteen).

Sano esimiehelle, että pääsee kohta tekemään työsi kun häivyt talosta, kun noin paljon mielipiteitä, miten työsi pitäisi hoitaa. Lupaa jopa suositella esimiestäsi hommaasi, koska on valmis raatamaan itsensä hengiltä firman hyväksi.

Hassua. Mä olen se jolle moni teistä soittaa kun ei jaksa, ajanvaraaja. Mulla on vihdoinkin kiva työ, josta en lähde kulumallakaan. Yksi asia(kas) kerrallaan, eivätkä työt tule kotiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 31 ja varmaan kohta työttömyystuella. Uuvun aivan täysin nykyajan työelämään. Kyseessä hoitoala.

Nuori terve ihminen, eikä muka jaksa tehdä duunia.

Miten vastuullista työsi sitten on?

Kova vastuu rasittaa eniten työelämässä, sekä tympeä ja riitaisa työyhteisö.

Muutoin ihminen voi hoitaa ja parantaa sekä fyysistä että henkistä kuntoaan. Jos vain itse niin haluaa tehdä.

Tottahan se jaksaminen vähenee, jos kaikki vapaa-ajat vain makaa ja syö ja tuijottaa elokuvia ja sarjoja.

Kunto rapisee tällöin vääjämättä ja sitä nopeampaa vauhtia, mitä vanhempi on.

Myös henkisiä virikkeitä pitää olla.

Miten kummassa niin monet muut jaksaa tehdä duunia. Ilman jatkuvaa itkua ja valittamista?

Kaikista kamalinta ihmisryhmää edustaa sinä ja kaltaisesi "Kyllä nuorena jaksaa". Haistapa pitkä v i t t u.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 31 ja varmaan kohta työttömyystuella. Uuvun aivan täysin nykyajan työelämään. Kyseessä hoitoala.

Nuori terve ihminen, eikä muka jaksa tehdä duunia.

Miten vastuullista työsi sitten on?

Kova vastuu rasittaa eniten työelämässä, sekä tympeä ja riitaisa työyhteisö.

Muutoin ihminen voi hoitaa ja parantaa sekä fyysistä että henkistä kuntoaan. Jos vain itse niin haluaa tehdä.

Tottahan se jaksaminen vähenee, jos kaikki vapaa-ajat vain makaa ja syö ja tuijottaa elokuvia ja sarjoja.

Kunto rapisee tällöin vääjämättä ja sitä nopeampaa vauhtia, mitä vanhempi on.

Myös henkisiä virikkeitä pitää olla.

Miten kummassa niin monet muut jaksaa tehdä duunia. Ilman jatkuvaa itkua ja valittamista?

Kaikista kamalinta ihmisryhmää edustaa sinä ja kaltaisesi "Kyllä nuorena jaksaa". Haistapa pitkä v i t t u.

Juu nuorena jaksaa kun on vielä siellä kotona ne kaks pientä lastakin hoidettavana sen työpäivän päälle!

Täällä myös sotealan työntekijä (en tosin hoitaja) ja aivan loppu. Työni on tärkeää ja se VOISI olla erittäin innostavaa ja mielenkiintoista, jos vain puitteet olisi sellaiset että sen saisi tehdä hyvin. Jos vain saisin keskittyä rauhassa tekemään asian kerrallaan, hoitaa ne loppuun asti järjestelmällisesti, rytmittää oman tahtini mukaiseksi ja pitää tauot rauhassa enkä vain teoriassa, olisin unelmatyössäni.

Mutta ei, työnkuva ja tahti on laadittu siten että koko ajan on monta rautaa tulessa, miljoonaan asiaan pitää reagoida eikä päivän työmäärää ole mahdollista tehdä keskittyen ja huolellisesti normaalissa ajassa. Jatkuvien akuuttien tilanteiden selvittämisen takia monet lakisääteiset kirjaamiset jäävät sikseen, olennaisia tietoja hukkuu matkalle jne... joka päivä on selviytymistä ja työn ulkopuolista elämää ei ole. Palkka on hyvä, yritin neuvotella itselleni nelipäiväisen viikon koska pärjäisin pienemmälläkin palkalla, mutta sitä ei suostuttu edes harkitsemaan. Se on kaikki (ja enemmän) tai ei mitään.

Miksi tämän pitää olla tällaista?

Mäkin olen kuntoutustuella. En jaksa edes ajatella paluuta työelämään. Olen ollut myöskin suorittavalla alalla ja sitä kelloa vastaan juoksemista en vain jaksa enää. Työpäivän jälkeen olin ihan poikki ja pelotti jo seuraava päivä valmiiksi. Sijaisia ei otettu ja sairaanakin olin töissä, kun en halunnut, että työkaverit ovat ihan kusessa poissaolon takia. Työelämä on sairasta.

Odottakaas kun kokoomus on vallassa.