Minua hävettää. Ehdotin tapaamista kaverille, sain pakit

Ei ole syytä hävetä, mutta ymmärrän kyllä.

Joidenkin kanssa onnistuu, joidenkin kanssa ei. Sitten vain yrität seuraavia.

Yllättävän koville ottaa, kun ei ole helppoa lähestyä muita muutenkaan :/. Ap

No nyt kun ei tullu liikkumisrajoituksiakaan, niin pistetäänkö av-palstan bileet pystyyn jonnekki?

.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän koville ottaa, kun ei ole helppoa lähestyä muita muutenkaan :/. Ap

Useimmat meistä ovat tulleet tai tulevat joskus torjutuksi. Se on sellaista ja sitten jatketaan elämää. Oikeasti. Ja pitää muistaa, että sillä toisella voi olla vain hankala elämäntilanne.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän koville ottaa, kun ei ole helppoa lähestyä muita muutenkaan :/. Ap

Ois kiva tavata sut ja viettää joku leffailta :)

Siis nyt on korona. En näe yhtään ketään. Oli varmaan tuo kaverisikin varmaan ihmeissään, kun moista ehdotit.

Olisikohan syynä ollut kontaktien minimoiminen koronan takia? Itse tapaan vaan läheisintä ystävää nykyään, oman perheen ja työssä välttämättömien kontaktien lisäksi.

Oli sattuman kauppaa, olisi voinut käydä toisinkin. Häntä pystyyn Ap ja ota paremmat tuntosarvet esiin, kun seuraavan kerran kyselet kaveriseuraa :)

Minulle kävi itseasiassa sama juttu. Kyllä se harmitti ja ihmetytti, mutta okei, jos ei kiinnosta niin ei sitten. Yksi vielä sopi mutta perui viime tingassa ja ehdotti että mitä jos vaan viestitellään. Näitä sattui useampi samaan aikaan, olin muuttanut sitä ennen pois joten joko johtuu siitä tai sitten olen tosi huono tyyppi, en tiedä. Opin että vanhoja ystävyyksiä ei kannata alkaa lämmittelemään.. en tiedä miksi joku niin neuvoo.

Niin ja tosiaan vielä nyt korona-aikaan on erityisen huono aika ehdotella tapaamisia. Jos olit tosi yksinäinen ehkä unohdit sen?

Kirjoita ens kerralla että ettei tule väärinkäsityksiä, voit ottaa tyttökaverin mukaan lenkille jos teitä kiinnostaa. 

Pakko sanoa vielä kannustuksen sana, että vaikka useampi ihminen torjui minut ja se nolotti, niin kyllä siitä pääsi yli. Uusia ihmisiä sitten vaan joskus eikä enää sellaisia jotka peruilee tai vastaa lyhyesti, heitä ei kiinnosta. On ihmisiä joita kiinnostaa, tuntuu kyllä ettei niitä Suomessa ole paljon koska kaikki ovat niin epäsosiaalisia. Ihmettelen vähän miten jollain on jotenkin sydäntä torjua joku ihminen, jos ennen on ollut ihan mukavaa yhdessäoloa. 

Arvelen tuon liittyvän vahvasti sukupuoleen. Olen mies ja minulla on vakaa kaveripiiri. Aloittajan kertomaa en voisi kuvitella tapahtuvan itselleni.

Vaimolla sen sijaan on juuri tuollaista. Joku ei halua pitää häneen enää yhteyttä, toisaalta vaimo itse ei halua tavata joitain vanhoja tuttujaan. Samanlaista olen kuullut kavereideni vaimoista tai tyttöystävistä kun olemme joskus miesporukassa asiaa ihmetelleet.

Tätä pohdiskelua voisi tietysti jatkaa muihinkin ihmissuhteisiin, mutta jätän sen puolen pois moderaattorin pelossa.

Ymmärrän tosi hyvin. Yksinäisenä vaatii tiettyä nöyryyttä tehdä aloitteita, ja torjunnat, epäsuoratkin, tuntuu veitseniskuilta. Mutta ei sitä oikeasti hävetä tarvitse! Joskus ihmiset menee eri suuntiin, uudet asiat valtaa elämän. Ei ole todellakaan noloa kysyä vanhalta kaverilta. Yhtä hyvin joku toinen olisi voinut suuresti ilahtua.

Yksinäisyys on piru, sillä se nakertaa itseluottamusta ja mustuttaa kuvan itsestä. Yksinäisyyden voittaminen se vasta kestävyyslaji onkin, jossa on kyettävä vapautumaan juuri tuollaisista häpeän ja muiden negatiivisten tunteiden ajatus- ja tunneluupeista, jotka vain pahentavat ongelmaa. Pienin askelin, rentoutumalla, tekemällä enemmän aloitteita vaikka tulisi miten turpaan (tai tuntuisi siltä). Aivan varmasti on ihmisiä, jotka olisivat todella iloisia sinun ystävyydestäsi :)

Voi että, minä tunnistan myös ongelman. On hankala lähteä ottamaan yhteyttä vanhoihin ja ei-niin-vanhoihinkin tuttuihin / kavereihin kun pelkää juuri pakkeja. Ja jos ne saa, niin pelkää vielä enemmän uutta yhteydenottoa.