Te akateemiset vanhemmat, hävettäisikö/harmittaisiko jos lapsestasi tulisikin laitoshuoltaja?

Minua ei harmittaisi, mutta elämäntapatyötön hävettäisi.

Ei kannata välittää vanhempien mielipiteestä. Ne voivat olla vanhanaikaisia eikä ymmärrä että akateemisia töitä ei enää kasva puissa kaikille valmistuneille. Kiinteistöala työllistää aina, jos kiinnostaa niin sinne vaan.

Ei toki. Laitoshuoltoja on paljon hienompi ammatti kuin siivooja. Ihan niin kuin varhaiskasvattaja on hienompi ammatti kuin tarhatäti.

Ei ole hävettänyt.

t. akateeminen mamma, amislapsi

Jos laitoshuoltaja tekee hyvin työnsä, niin hänellä on aina töitä. Se on hyvä asia.

Ei hävettäisi.

Se kuitenkin olisi aivan hirveää, jos ryhtyisi persuksi.

Tärkeintä, että löytää itselleen mieluisan työn, ja pääsee sitä tekemään.

Riippuu ihan siitä, miksi hänestä tulisi laitoshuoltaja. Jos se ei ole hänen unelma-ammattinsa, niin toki olisin pahoillani siitä, että lapseni joutuu tekemään muuta. Samaan aikaan olisin kuitenkin todella ylpeä siitä, että hän suostuisi tekemään mieluummin epämieluisaa työtä kuin makaisi kotona.

Eihän sitä kukaan kehtaa julkisesti tunnustaa, mutta todellisuudessa sitä miettii että mikä meni vikaan. Lisäksi on sen jälkeen naapuruston ja suvun vitsailun aihe.

MInua harmittaisi lapseni puolesta, koska hän haaveilee tutkijan urasta. Olisi todella ikävää jos hän joutuisi työhön, joka häntä ei kiinnosta.

T. Ei-Akateeminen

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, miksi hänestä tulisi laitoshuoltaja. Jos se ei ole hänen unelma-ammattinsa, niin toki olisin pahoillani siitä, että lapseni joutuu tekemään muuta. Samaan aikaan olisin kuitenkin todella ylpeä siitä, että hän suostuisi tekemään mieluummin epämieluisaa työtä kuin makaisi kotona.

Jos unelma-ammatti on muinaskirkkoslaavin erityisasiantuntija mutta hyvä kakkonen on laitsari, niin pitäisikö lapsen mielestäsi silti pyrkiä väsymättömänä kohti ykkösvaihtoehtoa vaikka olisi vuosikausia työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

MInua harmittaisi lapseni puolesta, koska hän haaveilee tutkijan urasta. Olisi todella ikävää jos hän joutuisi työhön, joka häntä ei kiinnosta.

T. Ei-Akateeminen

Tutkijan urasta haaveilee jokain Pirkko ja Petteri jossain vaiheessa, ihan kuin astronautin urasta. Silti erittäin harvasta sellainen tulee, ja jos tulee niin mistään vakipaikasta ei kannata haaveillakaan kun aina joutu taistelemaan verisesti uudesta rahoituksesta.  Olisin huolissani jos lapsestani tulisi tutkija. 

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

No ei hävettäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, miksi hänestä tulisi laitoshuoltaja. Jos se ei ole hänen unelma-ammattinsa, niin toki olisin pahoillani siitä, että lapseni joutuu tekemään muuta. Samaan aikaan olisin kuitenkin todella ylpeä siitä, että hän suostuisi tekemään mieluummin epämieluisaa työtä kuin makaisi kotona.

Jos unelma-ammatti on muinaskirkkoslaavin erityisasiantuntija mutta hyvä kakkonen on laitsari, niin pitäisikö lapsen mielestäsi silti pyrkiä väsymättömänä kohti ykkösvaihtoehtoa vaikka olisi vuosikausia työttömänä?

Ei, mutta olisi silti tietysti harmillista, jos ei pääse tekemään unelmahommaansa. Jos laitoshuoltaja on ollut hyvä kakkonen, sitten asia ei ole varmaan niin iso ja uskon, että lapsi itsekin aikaa myötä innostuisi työstä yhtä paljon kuin siitä ykkösvalinnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

Tärkeintähän on se lapsi ja lapsen taipumukset. Olisi kauheaa pakottaa sellainen lapsi akateemiselle polulle, jota ei lukeminen kiinnostaisi ollenkaan. Kaipa jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti lapselleen onnea. 

Harmitti vaikka on itsekin siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

Tärkeintähän on se lapsi ja lapsen taipumukset. Olisi kauheaa pakottaa sellainen lapsi akateemiselle polulle, jota ei lukeminen kiinnostaisi ollenkaan. Kaipa jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti lapselleen onnea. 

Aika moni hokee tuota "tahdon vain onneasi" ja samalla yrittää painostaa johonkin.

Yhden kirjaimen vaihdolla tulisi vähemmän ristiriitainen: "Tahdon vain onneani."

Ap kuitenkaan ei ole ryhtynyt siivoojaksi vaan loisii...

Ei hävettäisi. Vanhempani ovat duunareita, samoin puolet sisaruksistani, paras ystäväni ja mieheni. Akateemiset piirit ovat todella kylmät tunnemaailmoiltaan ja siellä on jäätävät paineet, joten lähinnä olisin iloinen jos lapsi löytäisi intohimonsa jostain muualta. Oma intohimo vei alalle ja maailmaan, jonne en tunne täysin sopivani.