Leikkautin lyhyen tukan ja täähän on mahtava!

Mä ajattelin pitkään, että identiteettini on pitkätukkainen. No, sitten se tukka lopetti kasvamasta (anemia, stressi yms) joten päätin pätkästä polkkaan.

Nyt on kiva. Nuorena saatoin pitää nutturaa ja näyttää klassisen tyylikkäältä, jossain vaiheessa se alkoi näyttää mummolta.

Nyt hius taas kasvaa, mutta en taida enää haikailla lettikampauksista.

Mäkin olen kokeillut lyhyttä hiustyyliä, mutta aloin muistuttaa sarjakuvasankari Tinttiä. Harmi, kun lyhyt olisi niin helppohoitoinen. Ei takkujen selvittelyä eikä tarvitse laittaa ponnarille että olisi pois naamaa kutittamasta.

Itsellä on ollut pitkät hiukset aina, lyhyimmillään ne ovat olleet juuri ja juuri niskasta ponskarille menevät. En ole edes ajatellut leikkaavani niitä sen enempää, sillä jos ne leikkauttaisi sitäkin lyhyemmäksi, saisi niitä leikkauttaa sitten ihan koko ajan. Nyt niitä leikataan ehkä pari kertaa vuodessa.

Lyhyet hiukset ovat ehkä helpot pestä ja muutaman viikon kivat laittaakin, jos jaksaa nyhertää kampaukseen, mutta jos niiden antaa kasvaa ulos leikkauksestaan, niistä tulee epäsiistit ja vaikeat. Valitettavaa on myös, että kampaajista löytyy harvoin oikeasti osaavia ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat leikata hiuksista todella kantajalleen sopivan mallin. Usein lyhyet hiukset ovat vähän säälittävän huonosti leikatut ja sopivat naamaan yhtä hyvin kuin vanhanaikainen peruukki.

Kyllähän hiusmalleja on monia lyhyillekin. Itse meinaan antaa tämän kasvaa johonkin pixie long bobiin eli malliin jossa ollaan noiden kahden välimaastossa (juuri korvien alle ennen polkkaa). Olen yli 20 vuotta pitänyt lyhyttä otsista ja en ole ikinä tajunnut, että koko tukan voisi vetää yhtä kätevään malliin. Jotenkin olen kelannut, että pitkä on paras.

Oikeasti sattuu katsoa näitä trendimalleja kuten verho-otsista ja silmille tulevaa paksua otsatukkaa jossa otsatukka makaa naaman päällä...miksi naisten hiusmallit ovat niin hiostavia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen kokeillut lyhyttä hiustyyliä, mutta aloin muistuttaa sarjakuvasankari Tinttiä. Harmi, kun lyhyt olisi niin helppohoitoinen. Ei takkujen selvittelyä eikä tarvitse laittaa ponnarille että olisi pois naamaa kutittamasta.

Minulla oli kakarana niskassa välillä ihan kamalia takkuja, oikein sellaisia takkupesiä, mutta nyt aikuisena hiuksissani ei ole oikeastaan ikinä takkuja. Hiuksesi ovat noin 10 cm vyötäröstä ylöspäin. Laitan hiuksiin pesun jälkeen hiusnaamio noin viideksi minuutiksi ja sen jälkeen hiukset ovat ihan täydelliset.

Mä leikkasin itse tukkani lyhyeksi talvella. ajattelin, että ei mitään väliä kun ei tule nyt paljon liikuttua koronan takia ja talvella kävin kaupassa tai kirjastossa huppu päässä. Ihanan helppoa elämä tämän kanssa! Annan sen kyllä kasvaa, mutta vain korkeintaan olkapäille. Ei enää pitkiä hiuksia. Tässä kotona ollessa on se, että en ole jaksanut aina kammata ja harjata ja se meni niin takkuun, että oli helpotus päästä eroon koko "kasasta". 

Mun oma leikkaustulos ei tosin ollut kovin kehuttava, mutta nyt se on vähän jo kasvanut, voin tasoitella sitä. 

Mäkin harkitsen mutta en uskalla ainakaan vielä...

Siitä se voimaantuminen alkaa! Nyt sitten ahmimaan sipsiä ja karkkia sohvalle. Kai sulla on jo muita voimaantumisen merkkejä eli tatuointeja hankittuna? Rekkakortti myös pitää ajaa mutta sen kerkeät tuonnempana. Hyvä me SISKOT!

N24

Oivallinen miestenkarkoitin. 👍

Vierailija kirjoitti:

Siitä se voimaantuminen alkaa! Nyt sitten ahmimaan sipsiä ja karkkia sohvalle. Kai sulla on jo muita voimaantumisen merkkejä eli tatuointeja hankittuna? Rekkakortti myös pitää ajaa mutta sen kerkeät tuonnempana. Hyvä me SISKOT!

N24

No miksi meidän pitäisi kaikkien miellyttää jotain miestä, joka esiintyy naisena vauvapalstalla? Sellainen sisko siellä taas 🤔

Leikkuutin syystalvella ultralyhyen mallin ja syvennytin tummaa väriä hieman. Kyllä piristi ilmettä. Ja miten helppo liikunnallisella ihmisellä.

Ei enää koskaan lyhyitä. En jaksaisi enää sitä laittamista. Tykkään laittaa nopsasti hiukset vain ponkkarille tjn.

.

Vierailija kirjoitti:

Siitä se voimaantuminen alkaa! Nyt sitten ahmimaan sipsiä ja karkkia sohvalle. Kai sulla on jo muita voimaantumisen merkkejä eli tatuointeja hankittuna? Rekkakortti myös pitää ajaa mutta sen kerkeät tuonnempana. Hyvä me SISKOT!

N24

Trolli suoraan Uros Areenalta, näemmä.

Kertoisitko, mitä se on sinulta pois, kun joku sinulle täysin tuntematon ihminen kokeilee itselleen uutta hiusmallia ja pitää siitä? Miksi haluat kostaa sen tulemalla tänne ilkkumaan passiivisaggressiivisesti? Onko nyt onnellisempi olo vai etsitkö aina vaan uutta tapaa mustata jonkun päivä?

Hyvä, että tykkäät! Minulla päin vastoin. Katkesi hiukset tosi pahasti rankan ja nopean vaalentamisen takia. Nyt on ollut useemman vuoden vaalea, mutta hiukset kasvaa tosi hitaasti. Yli olkapäiden on, mutta kun kasvavat pitkiksi en ikinä enää tee mitään, mikä voisi niitä lyhennyttää... en leikkaa enkä värjää kun juuren!

Jokainen päättäköön itse hiuksistaan. Itse jatkan pitkähiuksisena tätinä. Mielestäni liikunnassa pitkä tukka on paras, kun sen saa vedettyä yhteen ponnariin ja pysyy hyvin pois silmiltä. Lyhyet mallit vaatii usein värin tai raidat, että näyttää hyvältä. Se on aika kallista, jos 1-2kk välein käy ottamassa värin ja leikkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on ollut pitkät hiukset aina, lyhyimmillään ne ovat olleet juuri ja juuri niskasta ponskarille menevät. En ole edes ajatellut leikkaavani niitä sen enempää, sillä jos ne leikkauttaisi sitäkin lyhyemmäksi, saisi niitä leikkauttaa sitten ihan koko ajan. Nyt niitä leikataan ehkä pari kertaa vuodessa.

Lyhyet hiukset ovat ehkä helpot pestä ja muutaman viikon kivat laittaakin, jos jaksaa nyhertää kampaukseen, mutta jos niiden antaa kasvaa ulos leikkauksestaan, niistä tulee epäsiistit ja vaikeat. Valitettavaa on myös, että kampaajista löytyy harvoin oikeasti osaavia ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat leikata hiuksista todella kantajalleen sopivan mallin. Usein lyhyet hiukset ovat vähän säälittävän huonosti leikatut ja sopivat naamaan yhtä hyvin kuin vanhanaikainen peruukki.

Tämä, että monella kampaajalla ei ole osaamista leikata siistiä mallia, on todella harmi. Ystävälläni on lyhyehkö malli ja hän on kokeillut ainakin 15 eri kampaajaa. Yksikään ei ole saanut hiuksista siistiä, vaan ne on kynitty, leikattu epämääräiseen tätimalliseen polkkaan tai jotain muuta ikävää. Hänellä oli yksi hyvä kampaaja kymmenisen vuotta sitten, mutta tämä joutui jäämään sairaslomalle ja sen myötä lopetti tekemisen.

Hiukset ovat kuitenkin niin näkyvä osa ihmisestä, että olisi kiva, jos ne olisivat siistit ja mieleiset.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tykkäät! Minulla päin vastoin. Katkesi hiukset tosi pahasti rankan ja nopean vaalentamisen takia. Nyt on ollut useemman vuoden vaalea, mutta hiukset kasvaa tosi hitaasti. Yli olkapäiden on, mutta kun kasvavat pitkiksi en ikinä enää tee mitään, mikä voisi niitä lyhennyttää... en leikkaa enkä värjää kun juuren!

Jos pitkästä (hyväkuntoisesta) tukasta haaveilet, kannattaisi jättää vaalentaminen kokonaan pois. Vaikka värjäisit aina vain juurikasvun pois, tämä rasittaa aina hiusta ja iän sekä kasvun myötä latva tulee aina olemaan kärsinyt.

Onneksi olkoon ja hyvä, että joku jaksaa ottaa irti pitkistä hiirenhännistä.

Se on niin ankean näköistä, miten niin monet naiset näyttävät ihan samanlaisilta ponnari  niskassa heiluen tai  piperretään jonkin sortin kampaussykkyröitä keikkumaan päälaelle. Ei vaan tajua, että miksi kukaan ei uskalla olla muuta. Pitkiin hiuksiin ei keksi ihan hirveästi mitään jännää ja jos otsis on se ainoa tosi hirmu rohkea teko , niin missä viipyy tahto näyttää omalta itseltään.  Voisko se oma tyyli olla muotoillut lyhyet hiukset?

Joku jo lohkaisi, miten lyhyet hiukset pitää leikata usein. Niin, mitä siitä? En ymmärrä, miksi pitkiä hiuksia ei leikata yhtä ahkerasti ja näytettäisiin siistiltä silloinkin? 

Mitä enemmän naiset suostuisivat kokeilamaan erilaisia hiusmalleja sen enemmän kampaajatkin joutuvat opettelemaan, Koko ammattikunta on muuttunut plösöksi väkertäessään värjäyksiä ja hääkampauksia. 

Onhan lyhyet hiukset tavallaan joo ihan jees, monista syistä. Itse taas olen kasvattamassa uudelleen pidempää lettiä, kun tässä on jo yli puol vuosikymmentä lyhyillä hiuksilla kuljettu.

Ja juuri sii se tuska onkin, takaisin kasvatusprosessi on hirviömäinen. 😅

Itse haluan nyt pitkät hiukset, koska kaipaan niiden sitä laittamista ja tyyliin ponnarin heilumista niskassa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon ja hyvä, että joku jaksaa ottaa irti pitkistä hiirenhännistä.

Se on niin ankean näköistä, miten niin monet naiset näyttävät ihan samanlaisilta ponnari  niskassa heiluen tai  piperretään jonkin sortin kampaussykkyröitä keikkumaan päälaelle. Ei vaan tajua, että miksi kukaan ei uskalla olla muuta. Pitkiin hiuksiin ei keksi ihan hirveästi mitään jännää ja jos otsis on se ainoa tosi hirmu rohkea teko , niin missä viipyy tahto näyttää omalta itseltään.  Voisko se oma tyyli olla muotoillut lyhyet hiukset?

Joku jo lohkaisi, miten lyhyet hiukset pitää leikata usein. Niin, mitä siitä? En ymmärrä, miksi pitkiä hiuksia ei leikata yhtä ahkerasti ja näytettäisiin siistiltä silloinkin? 

Mitä enemmän naiset suostuisivat kokeilamaan erilaisia hiusmalleja sen enemmän kampaajatkin joutuvat opettelemaan, Koko ammattikunta on muuttunut plösöksi väkertäessään värjäyksiä ja hääkampauksia. 

Ei pitkissä hiuksissa ole välttämättä kyse uskalluksen puutteesta vaan yhtä lailla siinäkin voi olla taustalla halu olla oma itsensä. Ei jokainen meistä halua olla uniikki lumihiutale, joka kuluttaa uniikkia aikaansa hiusten muotoiluun ja säännölliseen leikkauttamiseen.

Olen nyt kolmikymppinen ja ehtinyt aikuisikäni aikana kokeilla monenlaisia hiustyylejä aina itse leikatusta pixie-mallista alle lapojen yltäviin hiuksiin. En koe, että mikään niistä olisi ollut ristiriidassa persoonallisuuteni kanssa. En edes näe kovinkaan paljon yhteyttä oman identiteettini ja hiusteni välillä.

Nyt minulla on ex-polkka, jota olen hiukan välillä tasoitellut keittiösaksilla ja joka on hyvää vauhtia kasvamassa pitkähköksi tukaksi, koska varsinaisesti sitä on viimeeksi lyhennetty aikana ennen koronaa. Varmaan jonkun mielestä kuontaloni on tylsä, epäsiisti ja se tusinaan ahtautunut kolmastoista kloonikampaus, joka kaipaisi kiivaasti luovan ammattilaisen kosketusta, mutta eiköhän se kaikessa kauneudessaan/kauheudessaan edusta kuitenkin minua itseäni kertoen luonteestani sen, että uskallan olla tyylitön nynnerö.

Emmekö voisi antaa kaikkien kukkien (ja tukkien) kukkia? Miksi koetaan niin hankalaksi kehua jotain tiettyä hiustyyliä ilman että haukkuu samalla muita? Onko tosiaan niin, että ylös voi päästä ainoastaan vetämällä muita alas?