Kuinka nopeasti muistisairaan kunto romahtaa?
Jos muistisairaus on todettu hiljattain ja vuodessa on edennyt huonompaan suuntaan paljon.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
vaklonene kirjoitti:
https://www.muistiliitto.fi/fi/etusivu
katoppa löytyykö täältä,ja muutenkin saatat löytää tarpeellista tietoa
Kiinnostaa muiden kokemukset enemmän kuin faktatieto.
Välttämättä muistisairaus ei muuhun terveyteen vaikuta.
Ongelmaksi tulee sairastuneen päivittäiset toimet, unohtelee asioita, lähtee yksinään liikkeelle eikä osaa palata takaisin, kaikenlaista voi tapahtua.
Yksin muistisairas ei pärjää, en tiedä millainen tilanne teillä on, saatteko hoitopaikkaa vai hoidatteko itse kotona.
Omaishoitajan työ on tosi raskasta muistisairaankin kanssa, hoidettava vaatii jatkuvaa valvomista kaikessa.
Ex-omaishoitaja.
Täysin tapauskohtaista, riippuu paljon mm siitä onko kyseessä Alzheimer vai jonkun tervakeuhkon multi-infarktidementia.
Ap, oletteko käyneet geriatrin vastaanotolla ja onko muistitestiä tehty?
Vierailija kirjoitti:
vaklonene kirjoitti:
https://www.muistiliitto.fi/fi/etusivu
katoppa löytyykö täältä,ja muutenkin saatat löytää tarpeellista tietoa
Kiinnostaa muiden kokemukset enemmän kuin faktatieto.
Anteeksi nyt kauheasti kun ajattelin antaa oikeaa tietoa! Jos et ole sattunut huomaamaan,täällä saa aika tavalla aivopieru vastauksia.
Pyydän ottamaan neuvoni pois.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei todellakaan voi sanoa kunnon romahtamisesta oikein mitään. Kunto myös vaihtelee. Välillä vähän kirkkaampaa ja sitten taas yhtäkkiä täysin sumeata. Mutta jatkuvasti huononee lääkkeistä huolimatta.
Yli 80 vuotiaalla äidilläni siis alzheimer, joka todettiin joskus reilu viisi vuotta sitten, mutta oli kyllä meillä omaisilla tiedossa jo aiemmin. Nyt siis siinä kunnossa, ettei yksin voi jättää hetkeksikään. Fyysisesti edelleen kuitenkin ikäisekseen oikeinkin hyvässä kunnossa ja hoitaa pesytymiset ja vessassakäymiset itse.
Mutta muuten on siis täysin pihalla koko ajan ja jatkuvasti pakkaamassa tavaroita kotiinlähtöä varten, vaikkei osaa sanoa, missä se koti mahdollisesti sijaitsee. Muutama vuosi sitten kävi vielä yksinään kävelylenkilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei todellakaan voi sanoa kunnon romahtamisesta oikein mitään. Kunto myös vaihtelee. Välillä vähän kirkkaampaa ja sitten taas yhtäkkiä täysin sumeata. Mutta jatkuvasti huononee lääkkeistä huolimatta.
Yli 80 vuotiaalla äidilläni siis alzheimer, joka todettiin joskus reilu viisi vuotta sitten, mutta oli kyllä meillä omaisilla tiedossa jo aiemmin. Nyt siis siinä kunnossa, ettei yksin voi jättää hetkeksikään. Fyysisesti edelleen kuitenkin ikäisekseen oikeinkin hyvässä kunnossa ja hoitaa pesytymiset ja vessassakäymiset itse.
Mutta muuten on siis täysin pihalla koko ajan ja jatkuvasti pakkaamassa tavaroita kotiinlähtöä varten, vaikkei osaa sanoa, missä se koti mahdollisesti sijaitsee. Muutama vuosi sitten kävi vielä yksinään kävelylenkilläkin.
Niin ja siis asuu toki ihan omassa kotonaan omaishoitaja isäni kanssa ja asunut kyseisessä asunnossa jo parikymmentä vuotta. Väittää siis jatkuvasti ettei asu siellä vaan "omassa kodissaan" jota siis ei osaa mitenkään tarkemmin määritellä.
Vaihtelee tosi paljon, osa pysyy muistisairaudesta huolimatta fyysisesti aktiivisina ja jonkunlainen toiminnanohjaus säilyy, joten pystyvät huolehtimaan itsestään pitkään vaikka muisti prakaa pahastikin. Osalla taas muistisairaus vaikuttaa myös toiminnanohjaukseen ja jähmettyvät liikkumattomiksi ja apua tarvitseviksi kaikessa.
Mun äidillä oli selviä muistisairauden merkkejä kymmenisen vuotta, eteni hitaasti. Pärjäsi yksin kotona ilman apua. Sitten kun alkoi tarvita kotihoidon apua, lähinnä lääkkeiden ottamiseen, niin kotihoito järkkäsi hänet muistitesteihin. Muistihoitaja lähetti geriatrille, jonka kautta sai diagnoosin ja lääkityksen. Sen jälkeen alkoi toimintakyky nopeasti huonontua, tuli harhoja ja sekavuutta, pelkoja, ahdistusta. Lääkkeitä vaihdeltiin edestakaisin, yksi vei ruokahalun kokonaan, toinen teki maaniseksi, kolmas aiheutti huimausta. Lopulta löytyi lääke, jolla ei ollut kovin suuria haittoja. Vuosi lääkekokeiluista äiti joutui muuttamaan hoivakotiin ja on nyt raskaasti lääkitty rauhattomuuden, masennuksen ja jatkuvan itkeskelyn takia. Istuu tai makaa apaattisena.
Mieleen tulee, että onkohan noista muistilääkkeistä mitään hyötyä. Vai onko enempi haittaa. Appeni meni aikalailla samaa rataa taudin ja lääkityksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli selviä muistisairauden merkkejä kymmenisen vuotta, eteni hitaasti. Pärjäsi yksin kotona ilman apua. Sitten kun alkoi tarvita kotihoidon apua, lähinnä lääkkeiden ottamiseen, niin kotihoito järkkäsi hänet muistitesteihin. Muistihoitaja lähetti geriatrille, jonka kautta sai diagnoosin ja lääkityksen. Sen jälkeen alkoi toimintakyky nopeasti huonontua, tuli harhoja ja sekavuutta, pelkoja, ahdistusta. Lääkkeitä vaihdeltiin edestakaisin, yksi vei ruokahalun kokonaan, toinen teki maaniseksi, kolmas aiheutti huimausta. Lopulta löytyi lääke, jolla ei ollut kovin suuria haittoja. Vuosi lääkekokeiluista äiti joutui muuttamaan hoivakotiin ja on nyt raskaasti lääkitty rauhattomuuden, masennuksen ja jatkuvan itkeskelyn takia. Istuu tai makaa apaattisena.
Mieleen tulee, että onkohan noista muistilääkkeistä mitään hyötyä. Vai onko enempi haittaa. Appeni meni aikalailla samaa rataa taudin ja lääkityksen kanssa.
En lähtis veteleen yhtäläisyysmerkkejä kunnon huononemisen ja lääkkeiden syömisen kanssa. Täytyy huomioida, että siinä vaiheessa kun niitä lääkkeitä aletaan popsia, on sairaus jo muutenkin etenemisvaiheessa. Mutta karu totuus on toki se, että eihän ne lääkkeet tautia paranna, mutta voivat toki etenemistä hieman hidastaa.
Jos joutuu laitoshoitoon romahtaa aloitteellisuus varmaan kuukaudessa kun lääkitsevät liikkumattomaksi. Henki pihisee varmaan vuosikymmenen. Eli aika rankka vuosikymmen tiedossa
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei todellakaan voi sanoa kunnon romahtamisesta oikein mitään. Kunto myös vaihtelee. Välillä vähän kirkkaampaa ja sitten taas yhtäkkiä täysin sumeata. Mutta jatkuvasti huononee lääkkeistä huolimatta.
Yli 80 vuotiaalla äidilläni siis alzheimer, joka todettiin joskus reilu viisi vuotta sitten, mutta oli kyllä meillä omaisilla tiedossa jo aiemmin. Nyt siis siinä kunnossa, ettei yksin voi jättää hetkeksikään. Fyysisesti edelleen kuitenkin ikäisekseen oikeinkin hyvässä kunnossa ja hoitaa pesytymiset ja vessassakäymiset itse.
Mutta muuten on siis täysin pihalla koko ajan ja jatkuvasti pakkaamassa tavaroita kotiinlähtöä varten, vaikkei osaa sanoa, missä se koti mahdollisesti sijaitsee. Muutama vuosi sitten kävi vielä yksinään kävelylenkilläkin.
Mun äiti eli tuosta tilasta vielä 7 vuotta, niistä parina viimeisenä liikkuminen alkoi olla vaikeaa. Sitä ennen käveli kuin hirvi, ja karkasi aina kun silmä vältti kunnes isäukko aitasi pihan.
Jos sydän on vahva, elinpäiviä voi riittää vaikka pää ei muistaisi mitään.
Kyllä sitä voi silti elää pitkään jos on hyvä elimistö muuten.