Kerro ikäsi ja mitä olet saavuttanut?

Olen 42vee ja mulla on vakityö ja ihana poika. Olen terve, ja saan rahaa vähän säästöön.

Nuoruus kolmekymppiseen jäi tavalllaan elämättä kun on laiha ja sellainen liian herkkkä. En mä laske saavutusten arvoa eikä niitä edes ole sinällään muttta se että kehittyyyy ja ennekaikkea kypsyy edes jollakintavallla niin pidän sitä tärkeänä ja oleeellisena asiana.

Olen 25. Eipä juuri muita saavutuksia kuin opiskelupaikka alalla josta haaveilin jo lapsena sekä 20-vuotiaana alkanut parisuhde. Oma koirakin oli mutta vanhuuttaan jouduttiin lopettamaan jo.

Muu tulee sitten kun on tullakseen. 

39v ja saavutukseni on 15v samassa työpaikassa ja sieltä kertyneet n. 130 tonnin säästöt vuosien varrella. Muutapa ei sitten oikein olekaan, lapseton ja parisuhteeton ollut elämäni.

Parhaat saavutukset elämässäni ovat 2 ihanaa lastani ja rakas mieheni. Pidän työstäni ja nettopalkkani on päälle 3000€. Minun mielipiteitäni kunnioitetaan ja halutaan kuulla. Sekä asiakkaani että työkaverini arvostavat minua. Siinäpä ne tärkeimmät. Olen iloinen puutarhasta ja koirastakin, mutta loppujen lopuksi tärkeimmät on perhe, työ ja terveys. 

n 44v

19 v yksinhuoltajaäiti. Saavutin ihanan tumman miehen mutta ei saanut oleskelulupaa

En mitään. Kohta on burn out. 50v.

35. Olin kympin tyttö koulussa, myös lukiossa. Nyt työtön yksinhuoltaja.

Nuoriahan te vielä olette ja ehditte vaikka mitä. Itse juuri eläkkeelle jäänyt, 65v. En asu Suomessa. Suurin asettamani päämäärä olikin muuttaa ulkomaille ja tehdä siellä työtä, perustaa perhekin. Nyt vanhuuden kynnyksellä olen melko tyytyväinen, on velaton elämä, maksettu asunto, auto, raha-asiat kunnossa kuten tässä iässä pitääkin olla. On kaksi poikaa ja neljä lastenlasta, matkustelen. Mutta ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, ongelmat on minullakin. Pitää vaan oppia näkemään pienet ja iloiset asiat eikä katsella miten muilla on paremmin ja enemmän.

Olen 41v. Minulla on asuntolaina (vielä pitkään) ja noin 8000 säästöjä. Ei ole miestä eikä lapsia.

Mitä aloittajaan tulee, niin ei minulla ollut 25-vuotiaana mitään.

Olen 23v ja onnellinen. Onnellisuus on mielestäni suurin saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Nuoriahan te vielä olette ja ehditte vaikka mitä. Itse juuri eläkkeelle jäänyt, 65v. En asu Suomessa. Suurin asettamani päämäärä olikin muuttaa ulkomaille ja tehdä siellä työtä, perustaa perhekin. Nyt vanhuuden kynnyksellä olen melko tyytyväinen, on velaton elämä, maksettu asunto, auto, raha-asiat kunnossa kuten tässä iässä pitääkin olla. On kaksi poikaa ja neljä lastenlasta, matkustelen. Mutta ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, ongelmat on minullakin. Pitää vaan oppia näkemään pienet ja iloiset asiat eikä katsella miten muilla on paremmin ja enemmän.

Ihana kommentti, piristi tosipaljon. Vanhemmilta ihmisiltä kuulee aina viisaudet. Kiitos.

Ap

• Oon päässy eroo itetuhoisuudesta.

• Oon pystyny ja onnistunu haastaa itteeni asiois, jotka on itellee pelottavii.

• Oon saanu pidettyy koirani elos ja terveenä.

• Sain ihka ekan määräaikasen osa-aikatyön.

• Erillaisii saavutuksii harrastusten paris.

• Oon oppinu olee oma itteni. :) Kaikkii ei tarvii mielyttää ja jokainen saa olla nii outo kuin haluu.

Näköjään kaikilla erilaisia tilanteita ja asenteita niihin. Kiva lukea näitä.

Itse olen tähän asti terveenä pysynyt, sekä lapset. Siitä olen erittäin onnellinen vaikka sen aina unohtaa kertoa.

Ap

Ap, minä olin sinun iässäsi hyvin samankaltaisesta tilanteessa. Olin eronnut ja totaali yh, kaksi lasta. Olin juuri jäänyt työttömäksi, minulla oli velkaa omakotitalosta.

Hyvin pian tuon jälkeen tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen ollut nyt 15 vuotta yhdessä, meillä on kaksi lasta lisää. Opiskelin uuden ammatin ja sain vakityöpaikan. Ehdin saada vakityön myös siitä ensimmäisestä ammatistani (molemmat kuitenkin korkeakoulututkintoja).

Elämä on nyt mallillaan. Pitkä, vakaa parisuhde, neljä ihanaa, nyt jo isoa lasta ja rahaa niin että pärjätään.

En yhtään mitään. N48

Olen 45v ja minulla on 2 teini-ikäistä lasta joista kumpikin opiskelee, toinen yliopistossa, kohta 30v parisuhde josta kohta 20v avioliitossa. On oma koti pk-seudulla joka maksettu n.1,5v kuluttua. Vakituinen työ koulutustani vastaavalta alalta jolla ollut n.15v.

Siinäpä ne, oleellisimmat.

26v, tutkinto ja vakityö mieleisessä paikassa. Aviomies ja koira. Itsetehty talo. Mutta kaikista suurin saavutus on puolivälin ylittänyt raskaus, ja tuleva esikoisemme.

Amis käytynä, 3 lasta, tehtaassa 16 vuotta vakitöissä, naimisissa, omakotitalo ja 250 000€ lainaa, pihassa pari 500€ autoa. Mies 35v

Täällä toinen vanhus, 67-vuotias.

En ole saavuttanut elämässä mitään suurta, mutta tyytyväisenä silti katselen taaksepäin. Minulla on koulutus, oma asunto ja takana yli 40 vuoden työura. Parhaani aina tein ja se saa riittää. Nyt teen enää hyväntekeväisyystöitä.

Parisuhdetta tai lapsia ei ole koskaan ollut. Ihminen ei voi saada kaikkea, niin ajattelen.

Ole sinä ap onnellinen, kun vasta 25-vuotiaana olet jo saavuttanut sen kaikkein tärkeimmän. Sinulla on omat lapset, joista toivottavasti muistat olla joka päivä kiitollinen.

Vaikka jotain muuta puuttuisi, sen ehdit vielä saada moneen kertaan. Kaikkea hyvää elämääsi!