Oletteko auttaneet kotoa muuttavaa löytämään vuokrakämpän?

Meillä jokainen lapsista muutti opiskelijakämppään, joten sen enempää ei asiaan laitettu energiaa.

Ei autettu. Tiesi jo heti mihin alueeseen haluaa muuttaa ja keskittyi etsimään siltä kaupungin vuokrakämppiä. Meni pari kuukautta kun löysi ja sai kivan asunnon vuokrattua.

Ihan itse he vuokra-asunnon etsivät ja meille sitten ilmoittivat muuttopäivän.

Kaikkia on autettu, tottakai.

Ostettiin asunto, mihin muualle muuttanut tuli vuokralle. Yllätyttiin ettei tuossa kaupungissa ollutkaan opiskelijakämppiä. Todettiin, että pidemmän päälle kannattavampaa näin kuin että nuori vuokraisi vieraalta yksityisiltä markkinoilta.

autoin itse itseäni

Tein asuntohakemuksen opiskelija-asuntoihin pojan puolesta kun on armeijassa tällä hetkellä. Oltiin kyllä puhelimessa samaan aikaan että kaikki tiedot tuli varmasti oikein, eli ei kovinkaan vaikea prosessi. Nyt vaan toivotaan että joku asunto sieltä tulisi tarjolle.

Autoin tottakai. Toisen lapsen kanssa katseltiin mahdollista asuntoja yhdessä, toisen puolesta kävin jopa näytöissä kun oli itse töissä eikä halunnut pyytää vapaata.

Asumme isossa kaupungissa jossa pienet keskusta-asunnot menevät kuin kuumille kiville, näytöissä saattaa olla kymmeniä ihmisiä.

Minä sain oman ensimmäisen asuntoni muutama vuosi sitten niin, että äiti otti kuvan kaupan ilmoitustaululla olevasta ilmoituisesta. Soitin, mentiin yhdessä tunnin kuluttua katsomaan ja se oli siinä.

Tämä siis herran vuonna 2016 mutta kunta kyllä aika pieni. Kyllä koin tarvitsevani äidin avuksi näyttöön koska oma ymmärrys oli aika olematonta asunnon käytännön kysymyksissä.

Tavallaan, koska tunsin ihmisen. 

Itse täysin kuitenkin hoiti asian, soitti jne. Vinkkasin kuitenkin lapselle, että täältä voisi saada asunnon. 

Ostamme nuorelle oman asunnon. Miksi hän vuokraa maksaisi jollekin vieraalle, kun saa asumistuen meidänkin omistamaan asuntoon.

Siinä mielessä autoimme, että ostimme kämpät, jotka lapset sitten vuokrasivat meiltä.

Siis tosissasi kysyt että auttavatko muut omia lapsiaan? Olen äitinä kuvitellut että on itsestään selvyys että omia rakkaita lapsia autetaan oman itsenäisen elämän alkuun. Tiedän että kaikki eivät pysty rahallisesti auttamaan mutta ei se asunnon etsiminen rahaa vaadi. Vanhempi osaa varmasti katsoa asuntoja eri tavalla kuin nuori. Onko oikeasti ihmisiä jotka on niin kylmiä ettei oman lapsen asiat kiinnosta kun hän on täyttänyt 18?

Tietenkin autettiin. Katseltiin yhdessä järkevää aluetta ja kävin mukana näytöissä (osin siksi, että lapsi tarvitsi joka tapauksessa kyydin toiselle paikkakunnalle). Ja vaikkei kysyttykään, niin autettiin tietysti muutossa ja varustettiin uusi koti kaikenlaisilla perustarpeilla. Mielestäni se on lapsen kasvatuksen viimeinen vaihe, että autetaan omilleen.

En. Molemmat olivat jo hankkineet asunnon kun ilmoittivat muutosta.

Kun täytin 18 vuotta, äitini ehdotti minulle asuntoa, mutta järjestin itselleni riittävät muutokset tukiin. Pidin siis välivuoden ennen amk-opintoja (jonka aikana tein vielä myös yhteishyödyllisiä nuorisotyöhön liittyviä tehtäviä ilman palkkaa, etten passivoituisi ja palkka vaikutti liiaksi tukiin).

Sen jälkeen olen hoitanut Vuokra-asunto näytöt itse, johon olen pyytänyt vanhenpani mukaan mielipiteen vaihtajaksi.

Nyt melkein 40 :nä olen jo kyllä hoitanut parikymppisestä asuntoasiat ilman vanhempia ;) mutta ensimmäisten Vuokra-asuntojen kohdalla heidän näkemyksensä ja mielipiteensä oli tärkeitä. He osasivat esittää itselleni oikeita kysymyksiä, kuten kannattaako taloudellisesti muuttaa niin kauas koulusta, että joutuu hankkimaan bussikortin? Saanko edullisemman pyöräilymatkan päästä jne. talousnäkökulmaa, että asunnon pitäminen on mahdollista.

Yhdessä on katsottu ja vertailtu asuntoja muutaman kuukauden ajan. Eilen huomasimme molemmat saman markkinoille tulleen hyvän kohtuuhintaisen asunnon. Nyt nuori lähti katsomaan, tarjouduin mukaan näyttöön, mutta halusi mennä itsekseen.