Luovan alan ammattilaisena on kamalaa
https://www.editorx.com/shaping-design/article/how-to-deal-with-imposte…
Allekirjoitan tämän jutun täysin, minäkin kärsin huijarisyndroomasta. Tosin ihmetyttää tuon jutun päättävä kappale siitä, kuinka huijarisyndroomasta voi muka parantua. Tuohan lisää paineita entisestään: saa iso asiakas tai parempi työpaikka, voita palkintoja, tee niin hyvää työtä että pääset jonkun mentoriksi... Tuntuu että tämä maailma mihin minkäkin naiivina parikymppisenä lähdin, on aivan sairas. Luovuus on viimeisen 5 vuoden aikana kadonnut kokonaan, en enää edes vapaa-ajalla innostu mistään, makaan sohvalla.
Graafikon työssä, ja melkeinpä ihan jokaisessa luovan alan työssä joutuu väkisin vertailemaan itseään muihin. Koko ajan tuntuu, että on jotenkin huono ja saamaton kun ei kykene huippusuorituksiin. Alalla vallitsee myös aika tiukat käsitykset siitä mikä on oikea tapa tehdä ja mikä taas ei.
Kivittäkää mut heikkohermoiseksi, ja tervetuloa kokeilemaan luovaa alaa jos se on niin helppoa.
- Mainostoimiston AD, pitkä ura takana myös yrittäjyyttä
Kommentit (13)
No sen voin sanoa että minulla on samat tuntemukset enkä ole yhtään millään alalla tahi saanut muutenkaan pahemmin mitään aikaan. Ei siis varmaan riipu siitä millä alalla on vai onko millään, ne tuntemukset vain kanavoituu milloin mitäkin kautta. Saatan esim tuntea olevani huonompi kuin joku toinen koska hän kävelee nopeammin kuin minä, vaikka tuolla ei ole yhtään mitään merkitystä kun en ole ammattiurheilija..
Minulla auttaa, että olen tyytyväinen, jos saan edes jotakin aikaiseksi. Olen kuitenkin ollut pitkään sairaslomalla, joten vetoan mielessäni puolikuntoisuuteeni.
Itse olen myös graafikko ja voin samaistua. Nuorempana pääni tursui ideoita ja intoa, nykyään ryven itsesäälissä, koska kipinä on kadonnut enkä saa mitään aikaiseksi. Minulla on kasa keskeneräisiä töitä, ei yhtään valmista. Turhauttaa ja itkettää.
Vierailija kirjoitti:
No sen voin sanoa että minulla on samat tuntemukset enkä ole yhtään millään alalla tahi saanut muutenkaan pahemmin mitään aikaan. Ei siis varmaan riipu siitä millä alalla on vai onko millään, ne tuntemukset vain kanavoituu milloin mitäkin kautta. Saatan esim tuntea olevani huonompi kuin joku toinen koska hän kävelee nopeammin kuin minä, vaikka tuolla ei ole yhtään mitään merkitystä kun en ole ammattiurheilija..
Mutta, tämä ei tarkoita sitä etteikö jotkut alat ruokkisi ja aiheuttaisi näitä tuntemuksia enemmän kuin toiset!
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen voin sanoa että minulla on samat tuntemukset enkä ole yhtään millään alalla tahi saanut muutenkaan pahemmin mitään aikaan. Ei siis varmaan riipu siitä millä alalla on vai onko millään, ne tuntemukset vain kanavoituu milloin mitäkin kautta. Saatan esim tuntea olevani huonompi kuin joku toinen koska hän kävelee nopeammin kuin minä, vaikka tuolla ei ole yhtään mitään merkitystä kun en ole ammattiurheilija..
Mutta, tämä ei tarkoita sitä etteikö jotkut alat ruokkisi ja aiheuttaisi näitä tuntemuksia enemmän kuin toiset!
Luova ala on siksi armoton, koska se on niin kilpailtu ala. Jos pääset johonkin töihin niin joudut kynsin hampain pitämään siitä työpaikastakin kiinni. Vakituinen työ ei tod. ole vakituista. Tämän takia myös kaikenlainen hyväksikäyttö on yleistä. Mitään tessejä ja ylityökorvauksia ei myöskään tunneta.
Vierailija kirjoitti:
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Naukkaile hieman psykedeelejä ja ala taas elämään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Naukkaile hieman psykedeelejä ja ala taas elämään elämää.
Lol
Vierailija kirjoitti:
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Aloittamalla alusta. Olen tehnyt kuvataidetta kohta 22 vuotta. Todella usein koen olevani uuden äärellä. Ehkä se on persoonallisuuteni, kun minulla ei ole tarvetta todistella osaamistani kenellekkään ihmiselle. Tietysti keskustelen mielelläni taiteesta ja esim. eri tekniikoista.
Olen myös kiinnostunut eri ihmisten mielipiteistä ja tavasta nähdä ja tehdä asioita. Usein sellaisten, jotka eivät ole edes opiskelleet koskaan koulussa kuvista. Vieraitten kulttuurien ihmisten mielipiteistä ja näkemyksistä. On mielenkiintoista, jos ihminen on käynyt koulua vaikka vain viisi vuotta.
Nykyään minulla on assistentti työhuoneella, jolle joudun opettamaan paljon asioita. On hyvä, että työhuoneella on joku ”sotkemassa” asioita. Saan myös itse uutta näkemystä.
Suosittelen assistentin palkkaamista. Yksin oman päänsä kanssa keskustelu käy raskaaksi.
Hauskaa on myös todeta, että assistentti omaa ehkä minua enemmän kuvataiteellista lahjakkuutta. Kaikki luovuus on mukavaa. Tarkoitukseni on oikeastaan vain saada rahaa työstäni ja nauttia siitä, mitä teen. Tunnustusta en odota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Aloittamalla alusta. Olen tehnyt kuvataidetta kohta 22 vuotta. Todella usein koen olevani uuden äärellä. Ehkä se on persoonallisuuteni, kun minulla ei ole tarvetta todistella osaamistani kenellekkään ihmiselle. Tietysti keskustelen mielelläni taiteesta ja esim. eri tekniikoista.
Olen myös kiinnostunut eri ihmisten mielipiteistä ja tavasta nähdä ja tehdä asioita. Usein sellaisten, jotka eivät ole edes opiskelleet koskaan koulussa kuvista. Vieraitten kulttuurien ihmisten mielipiteistä ja näkemyksistä. On mielenkiintoista, jos ihminen on käynyt koulua vaikka vain viisi vuotta.
Nykyään minulla on assistentti työhuoneella, jolle joudun opettamaan paljon asioita. On hyvä, että työhuoneella on joku ”sotkemassa” asioita. Saan myös itse uutta näkemystä.
Suosittelen assistentin palkkaamista. Yksin oman päänsä kanssa keskustelu käy raskaaksi.
Hauskaa on myös todeta, että assistentti omaa ehkä minua enemmän kuvataiteellista lahjakkuutta. Kaikki luovuus on mukavaa. Tarkoitukseni on oikeastaan vain saada rahaa työstäni ja nauttia siitä, mitä teen. Tunnustusta en odota.
On jännä huomata, että toiselle opettaminen auttaa jäsentämään asioita. Työn suunnittelussa on aika pitkällä, jos pystyy siirtämään tiedon ja työn jollekin toiselle. Ja myös suunnittelemaan seuraavan päivän työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luovuuden voi löytää uudelleen?
T. Sen kadottanut
Aloittamalla alusta. Olen tehnyt kuvataidetta kohta 22 vuotta. Todella usein koen olevani uuden äärellä. Ehkä se on persoonallisuuteni, kun minulla ei ole tarvetta todistella osaamistani kenellekkään ihmiselle. Tietysti keskustelen mielelläni taiteesta ja esim. eri tekniikoista.
Olen myös kiinnostunut eri ihmisten mielipiteistä ja tavasta nähdä ja tehdä asioita. Usein sellaisten, jotka eivät ole edes opiskelleet koskaan koulussa kuvista. Vieraitten kulttuurien ihmisten mielipiteistä ja näkemyksistä. On mielenkiintoista, jos ihminen on käynyt koulua vaikka vain viisi vuotta.
Nykyään minulla on assistentti työhuoneella, jolle joudun opettamaan paljon asioita. On hyvä, että työhuoneella on joku ”sotkemassa” asioita. Saan myös itse uutta näkemystä.
Suosittelen assistentin palkkaamista. Yksin oman päänsä kanssa keskustelu käy raskaaksi.
Hauskaa on myös todeta, että assistentti omaa ehkä minua enemmän kuvataiteellista lahjakkuutta. Kaikki luovuus on mukavaa. Tarkoitukseni on oikeastaan vain saada rahaa työstäni ja nauttia siitä, mitä teen. Tunnustusta en odota.On jännä huomata, että toiselle opettaminen auttaa jäsentämään asioita. Työn suunnittelussa on aika pitkällä, jos pystyy siirtämään tiedon ja työn jollekin toiselle. Ja myös suunnittelemaan seuraavan päivän työt.
Ehkä luovien alojen ongelma on nimenomaan yksin työskentely. Aikaisemmin oli oppipoika, kisälli ja mestari -systeemi oppia asioita. Tieto siirrettiin kädestä pitäen toiselle. Tämä olisi hyvä systeemi vieläkin joillakin aloilla.
Tuo on niin totta. Juuri tuosta syystä valitsin tiukasti lainsäädännön normittaman alan jossa riittää erinomaisesti että on keskiverto.
Ymmärrän "yskän". Taide on AINA maun asia.