Lue keskustelun säännöt.
Ensirakkaus kummittelee/nykyisessä suhteessa menee huonosti
25.03.2021 |
Haluaisin ottaa uudelleen yhteyttä ex-poika/miesystävääni, jonka kanssa olimme yhdessä lukiossa. Olimme tuolloin yhdessä hieman alle vuoden, ja olimme toistemme ensirakkaudet. Erosimme syystä, joka nyt vajaan 10 vuoden jälkeen tuntuu mitättömältä (olin temperamenttinen nuori ja suutuin pienistä asioista, joka sitten johti siihen että erosin hänestä viestillä (!). Emme olleet myöskään hyviä puhumaan vaikeista asioista).
Eron jälkeen minulta meni pari vuotta, että pääsin hänestä sen verran yli että pystyin aloittamaan uuden suhteen. Tuon parin vuoden aikana olimme satunnaisesti yhteyksissä ja näimmekin muutaman kerran, ja kiinnostusta oli kyllä molemmin puolin vaikkei mitään tapahtunutkaan. Olimme tuolloin kuitenkin niin ujoja ja epävarmoja, ettei kumpikaan tehnyt aloitetta yhteen palaamiselle. Eli meidän juttumme jäi vähän niin kuin kesken, kun aloitin uuden suhteen.
Minulla on ollut kaksi pitempää parisuhdetta tässä vuosien varrella, mutten ole vieläkään unohtanut ensirakkauttani. Olemme edelleen toistemme kavereita Facebookissa, ja rehellisesti sanottuna saan sydämentykytyksiä ja perhosia vatsaani aina kun hän tykkää jostakin julkaisustani, etenkin kuvistani. Hän on myös vieraillut unissani säännöllisesti näiden vuosien aikana, viime aikoina enemmän. Kuitenkaan koskaan näiden vuosien aikana en ole ajatellut häntä näin intensiivisesti mitä viime aikoina. Haluaisin tietää, miten hänellä menee, ehkä tutustua taas uudelleen.
(jatkuu kommenteissa)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA.
Toinen pitempi parisuhteeni hänen jälkeensä ei ole vielä päättynyt. Eli kyllä, olen varattu ja asun miesystäväni kanssa (emme ole naimisissa eikä meillä ole lapsia). Miesystäväni on kaikin puolin kunnollinen mies, mutta en ole enää pitkään aikaan tuntenut oloani hyväksi tässä suhteessa. Itse asiassa olemme eronneetkin kerran, mutta miehen aloitteesta palanneet yhteen. Mies tietää, etten ole ns. onnellinen ja täysillä tässä mukana, mutta silti hän jaksaa yrittää eikä hän halua uskoa että voisimme erota joku päivä. Noin kuukausi sitten meillä oli tosi vaikeaa ja olimme eron partaalla. Mies itki ja minua ahdisti aivan hirveästi nähdä hänen surunsa. Minusta tuntuu, etten voi jättää häntä sen takia, että tekisin hänestä onnettoman. Mutta samaan aikaan itse joudun olemaan onneton, en toki jatkuvasti, mutta en voi sanoa olevani tässä suhteessa 100% enkä oikein osaa kuvitella tulevaisuuttamme yhdessä, saati että menisimme naimisiin tai että saisimme yhteisiä lapsia. Välillä meillä on toki mukavaakin, mutta aina kun nauran hänen kanssaan, minulle tulee "syyllinen" olo koska alitajunnassani taidan tietää, ettei tämä tule kestämään. Eroaminen on vaan tosi hankalaa, kun tämä meidän tilanteemme on kestänyt jo niin pitkään (n. vuoden), ja odotan vain josko saisin tunteeni häntä kohtaan palaamaan. Tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä.
Joten nyt pyytäisin asiallisia vastauksia - olenko aivan hullu, että harkitsen eroa "kunnollisesta" miehestä ja samaan aikaan haaveilen ensirakkaudestani? Haluan vielä kertoa senkin, että olen tämän nykyisen suhteen aikana ollut ihastunut myös muihin miehiin, joten tuo ensirakkaus ei ole ensimmäinen "toinen mies" josta haaveilen. En ole koskaan pettänyt enkä pystyisikään siihen, mutta monesti mietin, millaista olisi olla kunnolla rakastunut ja olla suhteessa täysillä mukana ja haluta yhteisiä lapsia ym. Tästä pääsenkin sitten takaisin ensirakkauteeni - haaveilen hänestä juuri nyt varmasti osittain siksi, että häneen olin todella palavasti rakastunut, ja osittain siksi, että nykyisessä suhteessani menee niin huonosti.
Tästä tulikin melko pitkä teksti, mutta kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea! Tiedän sisimmässäni, että nykyinen suhde ei taida tulla kestämään, mutta kai olen niin epävarma että haen tukea täältä. Joten jos sinulla on kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai jos tämä tekstini herätti ajatuksia, niin kiitos, jos kirjoitat ne kommentteihin. Olen oikeasti aika loppu tämän tilanteen sekä omien tunteideni soutamisen ja huopaamisen kanssa, etten kohta enää tiedä mitä tehdä.