Omien tunteiden/tarpeiden tyydyttymättömyys ja muiden huono kohtelu minua kohtaan
Huomaan toistuvasti olevani samassa tilanteessa: puun ja kuoren välissä. Omat tarpeet kaikuvat kuuroille korville ja toisen käytös viestii arvostamattomuutta. Tuntuu, että joudun antamaan anteeksi, joustamaan ja hyväkymään muiden käytöksen aina vaan uudestaan ja uudestaan, mikäli haluan edes hieman sitä mitä tarvitsen. Kun aikani venyn, alkaa mittani täyttymään ja joudun itseni kanssa tilanteeseen, jossa en tiedä, mihin suuntaan etenen. Miten tästä luupista eteenpäin? Tämä koskee etenkin pari-/seurustelusuhteita.
Kommentit (12)
Etsit toisenlaisen ihmisen suhteeseen kuin mitä tähän mennessä olet tehnyt.
Kannattaisi edellistä kompaten varmaan oikeasti pyrkiä selvittämään vaikka terapeutin avulla miksi päädyt aina suhteeseen tällaisten ihmisten kanssa. Jokuhan tuossa ihmistyypissä täytyy alkuvaiheessa viehättää. Ja tämä juttu kannattaisi selvittää
Siinäpä se nyt onkin, että tällä kertaa valitsin erilaisen miehen: kiltin, empaattisen ja rauhallisen. Yhteistä aiempiin vain se, että myös tämäkin ihminen oli pelastamisen tarpeessa. Siitä huolimatta olen samassa tilanteessa. Kokemani kaltoinkohtelu on lievää, mutta herättää silti kysymyksiä omasta arvostani muiden silmissä. Pidän puoleni ja ilmaisen mielipiteeni. Jotain teen kuitenkin selvästi väärin.
ap
Joo, pelastelet ihmisiä ja sit odotat, et kiitoksena ne rakastaa ja kunnioittaa.
Jos seuraavaksi vaikka sitten koira.
Oletko varma ettei tämä tule vanhemmiltasi? Olen alistavan väkivaltaisen narsistivanhemman lapsi ja kärsin samasta ongelmasta. Varsinkin se vanhempani yhä vieläkin alistaa ja talloo ja loukkaa aivan järkyttävillä sanomisilla (esim toivoo kuolemaa, keskenmenoa, potkuja jne).
En saa vieläkään sanottua vanhemmalle vastaan (eikä se kannatakaan koska saa vaan hirveät raivarit ja k0staq kaiken satakertaisesti) mutta huomaan että tämä sama malli näkyy muuallakin, esim työssä.
En tiedä mikä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, pelastelet ihmisiä ja sit odotat, et kiitoksena ne rakastaa ja kunnioittaa.
Valitsen tosiaan tuossa mielessä samanlaisia ihmisiä. Mutta en odota kiitoksena rakkautta, eihän se edes toimi niin. Tällä kertaa vaan rakastuin ihan hirvittävän lujasti, halusin olla aivan täysin avoin tälle suhteelle ja sille ihmiselle. Riisua ne omat varauksellisuudet ja ne ajatukset, joilla pilataan suhde, eikä luoteta sen kantavuuteen. Jotenkin kai kuvittelin, että... en tiedä. Ehkä en ole rakkauden arvoinen.
ap
opettele arvostamaan itseäsi,ajattele että ansaitset hyvää kohtelua.katko ihmissuhteet joissa sinua kohdellaan huonosti,vaikeaa mutta on opeteltavissa uusi kaava elämään.et varmaan itse kohtele muita kuten annat kohdella itseäsi.
esim.jos joku sanoo jotain ilkeää älä ole hiljaa vaan sano esim.anteeksi mitä sanoit?miksi puhut tolla tavalla? jne ,jämäkkyyttä voi opetella.esim.narsismia ja koulukiusausta käsittelevistä kirjoista.
Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Olen itse samanlainen ja yritän kitkeä sitä pois.
Sitäkö se sitten on? Läheisriippuvuutta. Entäpä se limbo kiintymyksen/rakkauden ja sen välillä, mikä minulle on järkevästi ajatellen hyväksi? Miten tuon ristivedon voi ratkaista?
ap
Nostan, jos jollakin olisi tarjota minulle ratkaisun avaimet.
ap
On paha tilanne. Itseään ei kannata antaa kohdella huonosti on taisteltava se paikkansa vaikka se merkitsisi sitten uuden paikan etsimistä. Joka kerran kun annat vaan periksi ja muitten kohdella huonosti itsetuntosi painuu alas. Tee rajat selväksi mitä odotat muilta ja jos ei kiinnosta sitten muuhun suuntaan. Itsehän valitsevat menettää sinut. Kyllä maailmassa on ihmisiä jotka ymmärtävät sinunkin arvosi vielä. Etsi heidät, he eivät lyttää ja paina alas.