Yle A. Leppä: Harvalla on polttavaa elämännälkää eivätkä he välttämättä unelmoi lainkaan siitä, mistä iso osa keskiluokasta: työurasta, omakotitalosta ja perheenlisäyksestä.

Mikä on polttava elämännälkä? Mennä töihin Yleen?!

Oli joskus 2000-luvun alussa into päällä kaikkien mainittujen asioiden osalta. Nyt kun työuraa on yli 20 vuotta takana, omakotitalo on ostettu ja onneksi myös saatu myytyä, yksi avioero takana ja lapset kohta aikuisia, niin haluaisin vain olla ja elää. Suorittaminen, velvollisuudet, aamuheräämiset, työmatkat, palaverit sun muut riittää jo. Ei tämä mitään elämää ole, arki on pieniä hetkiä lukuunottamatta samaa paskaa ja ainoat asiat mitä odottaa on viikonloppu ja lomat.

Minua ei kanssa huvita nousta sängystä ylös, pitkä tylsä yksinäinen päivä aina tiedossa.

Tätä jatkunut jo niin monta vuotta, että olen jo menettänyt toivoni mielekkäämmästä elämästä.

Monen on parempi haudata tuollaiset unelmat, kun työelämään on niin vaikeaa päästä, ja jos pääsee, niin se on usein pätkää ja osa-aikaista.

Vierailija kirjoitti:

Oli joskus 2000-luvun alussa into päällä kaikkien mainittujen asioiden osalta. Nyt kun työuraa on yli 20 vuotta takana, omakotitalo on ostettu ja onneksi myös saatu myytyä, yksi avioero takana ja lapset kohta aikuisia, niin haluaisin vain olla ja elää. Suorittaminen, velvollisuudet, aamuheräämiset, työmatkat, palaverit sun muut riittää jo. Ei tämä mitään elämää ole, arki on pieniä hetkiä lukuunottamatta samaa paskaa ja ainoat asiat mitä odottaa on viikonloppu ja lomat.

Juuri näin.

Täysin samaa mieltä.

Lepän mahdollisuudet ja maailma on ja on ollut hyvin erilainen kuin nykyisten 20-30 -vuotiaiden.

Ilmeneekö polttava elämännälkä keskiluokkaisina kulutustottumuksina ja uratavoitteina? Itselleni nuo loivat vain kultaisen vankilan. Ei toiminut. Nykyään priorisoin vapaa-aikaa ja elämyksiä. En halua komeita puitteita ja hienoja titteleitä. Elämän nälkä palasi, kun luovuin niistä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeneekö polttava elämännälkä keskiluokkaisina kulutustottumuksina ja uratavoitteina? Itselleni nuo loivat vain kultaisen vankilan. Ei toiminut. Nykyään priorisoin vapaa-aikaa ja elämyksiä. En halua komeita puitteita ja hienoja titteleitä. Elämän nälkä palasi, kun luovuin niistä.

Mutta toisaalta tuon elämännälän toteuttamiseen tarvitset nyt rahaa. Jos et olisi koskaan ollut töissä vaan tuillaeläjä et voisi suunnitella vapaa-aikaa ja elämyksiä. Tai em olisi mutta toista ei, moneen asiaan kun tarvitsee rahaa. Tietty jos elämykseksi riittää kerrostaloasunnossa tv:n katselu tai kaduilla kävely ne ei maksa paljoa. Mutta haaveilepa talvesta ulkomailla, kivoista harrastuksista, hyvästä ruuasta tms kaikki maksaa. 

 

Itse olen tehnyt töitä 40v, rakentanut 2 okt ja kasvattanut 4 lasta mieheni kanssa. Elänyt keskiluokkaisena viimeiset parikymmentä vuotta mutta en häkissä vaan elämästä nauttien ja omia saavutuksia arvostaen. Nyt muutimme juuri pienempään taloon ja lompakkoon jäi ihan kivasti 170 000€ eläkerahastoa. Puitteet pieneni mutta vain sen verran että asumisen mukavuudet säilyivät ja vielä on varaa niihin elämyksiinkin (toki niitä on ollut tähänkin saakka). Nyt vaan odotellaan että korona laantuu ja lähdetään ruokkimaan sitä elämännälkää - ei vain viikoiksi vaan kuukausiksi;)

Vierailija kirjoitti:

Ilmeneekö polttava elämännälkä keskiluokkaisina kulutustottumuksina ja uratavoitteina? Itselleni nuo loivat vain kultaisen vankilan. Ei toiminut. Nykyään priorisoin vapaa-aikaa ja elämyksiä. En halua komeita puitteita ja hienoja titteleitä. Elämän nälkä palasi, kun luovuin niistä.

Keskiluokkaiset kulutustottumukset tarkoittavat omaa kotia, perhettä ja se tuomaa turvaa. Uratavoite tarkoittaa työtä, opiskelua ja kunnianhimoa omalle kehitykselle. Nämä antavat elämälle merkityksen, kun menestyt voit auttaa itseäsi ja lähimmäisiäni parempaan elämänlaatuun. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on taitavasti tehnyt näistä perusarvoista halveksittavia. Tilalle on tarjolla minäkeskeisiä elämyksiä ja yhteiskunnan kustantamaa vapaa-aikaa.

Polttava elämännälkä näyttää tarkoittavan eri ihmisille eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalinen marxilainen feminismi vie nuorilta toivon, se luo vastakkainasettelua sukupuolten välille.

Menestyminen, oman kompetenssin näyttäminen, yrittäminen, kunnianhimo on demonisoitu ideologiassa.

Nuoret eivät siten näe tulevaisuuteen kuten ennen, heitä tavallaan kielletään tuomasta parastaan pöytään.

Suomessa on kyllä ollut aina tällaista. Ei saa menestyä ja jos menestyykin, niin sitä ei saa näyttää. Itse asiassa minulla on tämän suhteen enemmänkin toivoa kuin epätoivoa nykyään. Menestymistä ei katsota pahalla enää nuorison keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on polttava elämännälkä? Mennä töihin Yleen?!

Esimerkiksi.  Terveellä nuorella on halu päästä maailmaan tekemään ja toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeneekö polttava elämännälkä keskiluokkaisina kulutustottumuksina ja uratavoitteina? Itselleni nuo loivat vain kultaisen vankilan. Ei toiminut. Nykyään priorisoin vapaa-aikaa ja elämyksiä. En halua komeita puitteita ja hienoja titteleitä. Elämän nälkä palasi, kun luovuin niistä.

Mutta toisaalta tuon elämännälän toteuttamiseen tarvitset nyt rahaa. Jos et olisi koskaan ollut töissä vaan tuillaeläjä et voisi suunnitella vapaa-aikaa ja elämyksiä. Tai em olisi mutta toista ei, moneen asiaan kun tarvitsee rahaa. Tietty jos elämykseksi riittää kerrostaloasunnossa tv:n katselu tai kaduilla kävely ne ei maksa paljoa. Mutta haaveilepa talvesta ulkomailla, kivoista harrastuksista, hyvästä ruuasta tms kaikki maksaa. 

 

Itse olen tehnyt töitä 40v, rakentanut 2 okt ja kasvattanut 4 lasta mieheni kanssa. Elänyt keskiluokkaisena viimeiset parikymmentä vuotta mutta en häkissä vaan elämästä nauttien ja omia saavutuksia arvostaen. Nyt muutimme juuri pienempään taloon ja lompakkoon jäi ihan kivasti 170 000€ eläkerahastoa. Puitteet pieneni mutta vain sen verran että asumisen mukavuudet säilyivät ja vielä on varaa niihin elämyksiinkin (toki niitä on ollut tähänkin saakka). Nyt vaan odotellaan että korona laantuu ja lähdetään ruokkimaan sitä elämännälkää - ei vain viikoiksi vaan

kuukausiksi;)

Tai kuolet syöpään ennen näitä matkojasi. Itselle annettua aikaa ja stressitöntä elämää ei korvaa mikään uusi auto tai tönö.

Nuorille ei ole enää näitä suojatyöpaikkoja edes missä voisi kasvattaa varallisuuttaan eläkeikään.

Sekin on suhteellista onko eläkkeitä enää olemassa tai elossa matkustelemaan.

Minulla on polttava elämännälkä, mutta mitä ”haaveita” noi nyt ovat? Normaaleja elämään kuuluvia asioita.

Lapseni ovat mulle rakkainta maailmassa, mutta en mä pidä sitä minään erityisenä _saavutuksena_, että oon saanut lapsia.