ampiais fobia haittaa elämääni,,,onko muita kohtalo tovereita
itselläni on, sitä voisi jo kai sanoa
fobiaksi, koska se haittaa elämääni
suuresti, enkä sitä itse pysty hallitsemaan.
pelkään eniten PIIKKEJÄ(rokotukset yms)sekä
erästä ötökkää jolla on PIIKKI, siis AMPIAISTA.
en vihaa
mitään niin paljon kun ampiaisia. kesä on osittain tuskaa,
koska korvissani "surisee" koko ajan, koska pelkään
että ampiainen pörrää lähellä. aina kun näen sellaisen, rupean
(en muista sen kohtauksen nimeä,
mutta siinä hapen ja hiilidioksiidin tasapaino järkkyy
ja joutuu pussiin hengittää..joku hyperventilointi? (ei mitään hajua :D)
..no,kuitenkin)
ja itkemään. en pysty koskemaan edes kuolleeseen
ampiaiseen. kädet hikoilee ja rintaan oikein
koskee kun sydän jyskyttää niin kauheasti.
rupean aina vapisemaan. se on aivan hirveää.
kerrankin kun olin yksin kotona,
ja istuin vessassa 5h koska en uskaltanut poistua sieltä
koska kotona oli ampiainen.
rokotustenkin otto on
yhtä tuskaa. ilman puudutusta? no ei ikinä!
ajatuskin nostaa karvat pystyyn. itkulta ei pysty
välttymään ja sydän jyskyttää niin että tuntuu kuin
se hajoaisi.
eniten kyllä inhoittaa se, että
fobioita ei oteta todesta! sanotaan vaan;
"tuo alkaa olla jo lapsellista, herran isä!"
"menet vaan ja tapat sen ampiaisen, ei se ny niin hirveetä oo?"
"se piikki on niin pieni, ei se rokotus satu"
mutta kukaan ei tajua miten pahalle se tuntuu,
sielussa. miksi kaikki vähättelee asiaa?!
no, psykiatrille mun pitäisi varmaan mennä,
mutta olen miettinyt että en varmaan halua. koska
jos haluaisin eroon ampiais pelosta, minun pitäisi
kohdata ampiaisia! no ei ikinä! en halua
vapaehtoisesti mennä lähellekkään niitä. ajattelen
että ei niitä ole olemassa. niin on paras.
onko kenelläkään muilla saman tyylisiä fobioita? tai
vähän erilaisiakin?
-miten pärjäätte niiden kanssa?
olisi kiva tietää onko täällä muitakin "hulluja" kuten minua kutsutaan.
Kommentit (6)
Tuosta pääsee eroon, jos haluaa. Netistä löytää omahoito-ohjelmia tai voit hakeutua mielenterveystoimistoon tai yksityiseen psykoterapiaan. Pelkosi on meinaan sillä tasolla, että että se haittaa normaalielämää.
Periaatteessa se menee niin, että ensin opettelet ajattelemaan ampiaisia panikoimatta, sitten katselet niistä kuvia, kuuntelet niiden ääntä, katselet videoita, ja lopulta osaat rauhoittaa mielesi kun näet niitä luonnossa. Se on on opittavissa oleva taito.
No kyllä se psykiatri sua hulluna pitäisikin, nyt on talvi eikä ampiaisia mailla halmeillakaan.
Ensi yönä alat yskiä ja kurkkuasi kutittaa. Alat kakoa ja suustasi alkaa työntyä ulos ampiaisia ampiaisen perään, loputtomana jonona....
Mulla oli ja pelkäsin ja karttelin niitä hysteerisesti, kunnes ”vahingossa” yksi pisti. Oli jäänyt jumiin pyykkeihin, mitkä kuivasin ulkona.
Sattuihan se, mutta ei läheskään niin paljon kun olin kuvitellut ja pelko, että olisin allerginen häipyi siinä samalla.
En vieläkään tykkää, kun pörräävät lähellä, mutta en kirmaa hysteerisesti pakoonkaan, siirryn vain hitaasti muualle.
Itselläni toimii siedätyshoito jotenkin. Kun esimerkiksi mökillä tekee polttopuita saattaa siinä pörrätä ampiainen, mutta sitten siihen tottuu että se häärää siinä. Loppukesästä voi jo kävellä ohi jos jossain kuuluu ampiaisen ääni.
Miten kenenkään kirjoitustaito voi olla noin huono?