Hävettää ku oon jääny vanhempien nurkkiin
Mulle puhutaan ihan eri tyyliin kuin normaaleille ihmisille. Näsä viisastellaan ja pidetään muutenkin aivan idioottina. Ei ole helppoa mennä mihinkään kun häpeän omaa tilaani ja olemustani. En pääse itsenäistymään ku ei oo luottotietoja.
Oon ollu kauan naurunkohteena jo ja se on heikentänyt omaa itseluottamusta. Oon ku pikkulapsi joka seuraa vanhempia joka paikkaan.
Oon niin häpeissäni tästä että kukaan ei uskokaan.
Mummot ja papat soittelee että ette jätä sitä yksin kotiin sitten jos lähdette johonkin. Ja heti tulee tarkastus soitto kuinka oon pärjännyt kotona jos vanhemmat menee keskenään jonnekin.
En kyl enää kestä tämmöstä ku häpeän itteeni. Ja sitä miten mua kohdellaan, ihankuin idioottia.
Ei anneta yhtään tilaa tehdä omia juttuja rauhassa tuntuu että aina joku on kyttäämässä.
Kommentit (25)
Joo tiiän todella naurettavaa niin mustakin , pikavipit pilas mun elämän ihan kokonaan.
Olet ilmeisesti hyvin nuori, ehkä teini? Kuinka on mahdollista, että olet jo voinut menettää luottotietosi?
Eikö vanhemmat voi auttaa omaan asuntoon
Kyllä mä oon ihan ylittänyt ton teini iän. Ja ei auta koska oon jo kysyny saisinko rahaa takuuvuokraan. Ei tipu.
Et ilmeisesti sitten käy töissäkään. Millainen koulutus sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oon ihan ylittänyt ton teini iän. Ja ei auta koska oon jo kysyny saisinko rahaa takuuvuokraan. Ei tipu.
Aha, mikähän siihen on syynä? Eivät edes haluakaan sinun lähtevän? Hanki jotain työtä ja kääri takuuvuokrarahat sillä. Eipähän tarvitse siellä maksaa vuokraa nyt. Kyllä jokaiselle kuuluu asunto. Toimeentulotukea ja asumistukea saa.
Et oo ainut, ite 29 vuotiaana muutin toistamiseen pois vanhempien luota.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään vammainen joka tarvitsee kädestä pitäen opetusta vessassa käynnistä alkaen.
Ymmärrän ja pärjään ihan normaalisti asioissa, joten ärsyttää kun luottotiedot heikentää pääsyä omaan asuntoon. Jos vaan vois muuttaa toiseen kaupunkiin niin varmaan nää häpeän tunteet helpottaisi.Mietin vaan että miten luottotiedoton edes saa omaa asuntoa , vakuutukset ja kaikki pitää ottaa , eikä niitä helposti myönnetä tämmösille sössijöille.
Sitten ku häveettää tarpeeksi ja oot miettinyt tarpeeksi, niin varmaan alat etsimään itsellesi kotia.
Ap, ikävää tuo luottotietojen menetys. Toivon, että saat asiasi kuntoon.
En pidä vanhempien ”nurkissa oleskelua” mitenkään hävettävänä. Yhteisöllisimmissä maissa - ihan euroopassakin - asutaan pitkään kotona.
Tai sitten alat jankata asiaa niin paljon että kyllästyvät ja haluavat omillesi sinut
Vierailija kirjoitti:
Ap, ikävää tuo luottotietojen menetys. Toivon, että saat asiasi kuntoon.
En pidä vanhempien ”nurkissa oleskelua” mitenkään hävettävänä. Yhteisöllisimmissä maissa - ihan euroopassakin - asutaan pitkään kotona.
Kyllä sitä muiden mielipide asiaan väistämättä aiheuttaa häpeää ja myöskin tuommoinen pidemmän päälle tuhoaa mielenterveyttä ja naisetkin karttaa kaukaa kyseiset yksilöt.
Ap. Aseta elämäsi asiat tärkeysjärjestykseen. Hae töitä, niin pääset velkasaneeraukseen. Paljonko velkaa on ulosotossa. Pääset vapaaksi. Hanki vaikka joku oppisopimuspaikka. Sitten se asunto. Sinun pitää muuttaa. Häpeäsi on aito ja tarkoittaa, että tarvitset itsenäisyyttä. Tsemppiä.
Pullamössöttäjä olet!
Varsinainenn Kotivalo ja Äidin Kyykkänä!
Itse otin hatkat äidin helmoista 18 vuatiaana
, naimisiin 21 v, ja eka omistusasunnon ostin 25 v,
Asun sukutilallain isäjs kojss.
T. Saima 86 syntyjään Aunuksesta
Turha siitä on stressia ottaa, jos tilanne on vanhempien ja itsesi mielestä OK.
Tietysti jos on pieni kämppä ja jatkuvasti napit vastakkain, niin on kaikkien kannalta parempi muuttaa omaan luukkuun.
Itse muutin vasta vähän yli kolmekymppisenä, ja ihan normaalia elämää tässä eletään.
Suomessa muutetaan keskimäärin aika nuorena omilleen, se on kulttuurikohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöttäjä olet!
Varsinainenn Kotivalo ja Äidin Kyykkänä!
Itse otin hatkat äidin helmoista 18 vuatiaana
, naimisiin 21 v, ja eka omistusasunnon ostin 25 v,
Hienoa olet varmasti ylpeä itsestäsi.
Sinulla on vain kusipäitä ympärillä. Minulla on kaveri joka pahassa umpikujassa hairahti pikavippeihin ja alkoholiin, menetti asunnon, luottotiedot ja opiskelutkin päättyivät. Eikä kukaan kuittaile, nälvi tai vit tuile (paitsi yksi joka rakastaa korostaa omaa täydellisyyttään) siksi että asiat meni miten meni ja muutti 28 v vanhemmilleen takaisin. Toki sääliksi käy kun kaikki meni romuksi mutta kovasti hänkin on koittanut päästä kiinni itsenäiseen elämään.
En ole mikään vammainen joka tarvitsee kädestä pitäen opetusta vessassa käynnistä alkaen.
Ymmärrän ja pärjään ihan normaalisti asioissa, joten ärsyttää kun luottotiedot heikentää pääsyä omaan asuntoon. Jos vaan vois muuttaa toiseen kaupunkiin niin varmaan nää häpeän tunteet helpottaisi.
Mietin vaan että miten luottotiedoton edes saa omaa asuntoa , vakuutukset ja kaikki pitää ottaa , eikä niitä helposti myönnetä tämmösille sössijöille.