Lue keskustelun säännöt.
Hävettää ku oon jääny vanhempien nurkkiin
22.03.2021 |
Mulle puhutaan ihan eri tyyliin kuin normaaleille ihmisille. Näsä viisastellaan ja pidetään muutenkin aivan idioottina. Ei ole helppoa mennä mihinkään kun häpeän omaa tilaani ja olemustani. En pääse itsenäistymään ku ei oo luottotietoja.
Oon ollu kauan naurunkohteena jo ja se on heikentänyt omaa itseluottamusta. Oon ku pikkulapsi joka seuraa vanhempia joka paikkaan.
Oon niin häpeissäni tästä että kukaan ei uskokaan.
Mummot ja papat soittelee että ette jätä sitä yksin kotiin sitten jos lähdette johonkin. Ja heti tulee tarkastus soitto kuinka oon pärjännyt kotona jos vanhemmat menee keskenään jonnekin.
En kyl enää kestä tämmöstä ku häpeän itteeni. Ja sitä miten mua kohdellaan, ihankuin idioottia.
Ei anneta yhtään tilaa tehdä omia juttuja rauhassa tuntuu että aina joku on kyttäämässä.
Kommentit (25)
Olen vähän vajaa nelikymppinen ja muutin noin 20 vuoden omillaanasumisen jälkeen takaisin vanhempien nurkkiin. Tai no, toisen. Toinen kun on jo mennyt kuolemaan. Sain vanhasta kotikaupungista vuodeksi töitä, mutten viitsinyt tuollaisen pikkupätkän takia hankkia kämppää.
Muutaman kuukauden päästä pitää muuttaa pois kun sain töitä toisesta kaupungista. Nyt jo vähän pelottaa.
Eli ei huolta. On meitä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtiohan laskee se varaan että nämä luottotiedottomat vaan hiipuvat pois eikä valtion tarvi maksaa, tt-tukea saati eläkkeitä.
Ymmärrän täysin häpeän tunteesi.
Häpeän omaa tilannettani jatkuvasti, tuntuu että olen jotenkin ikäisiäni jäljessä. Asun kyllä omillani mutta menneisyydestäni löytyy työelämässä aukkoja ja pätkätöitä, pidin opiskelujenikin välissä muutamia turhia välivuosia. Nyt kun olen valmistumassa niin tietysti korona on kurjistanut työmarkkinoita ja epävarmuus työllistymisestä kalvaa jatkuvasti mieltäni.
Välillä tuntuu että olen epäonnistunut elämässäni niin pahasti että ainoa vaihtoehto olisi päättää päivänsä ja lopettaa tämä kärsimys.
Haluaisin vain olla hyödyllinen ja hyväksytty osa tätä yhteiskuntaa sekä ihmisenä arvostettu.
Nyt minulla ei ole muuta kuin yksinäisyys, köyhyys ja häpeä.
Ainakin kirjoitat kuin lapsi. Jos myös puhut samalla tavalla, olet työtön vailla suunnitelmaa ja järjestelmällistä kovaa työtä ulos nykyisestä tilanteestasi, niin ei mikään ihme, että sinua puhutellaan, kuin lasta. Aika monen silmissä, ihan ymmärrettävästikin, tällainen henkilö on vielä täysi lapsi.
Syytäkin hävetä.