Lue keskustelun säännöt.
raskaana ja syömishäiriö..
02.06.2009 |
olen 7. kuulla raskaana ja syön arkena 1000kcal/pvä ja käyn pienellä lenkillä. Vkonloppuna ahmin yhtenä päivänä yli 5000kcal.
Olen elänyt näin pari vuotta ja en ole voinut lopettaa raskauden aikana. Ekassa raskaudessa lihosin 32kg, nyt pelkään tota lihomista niin paljon. Poikani painoi 3985g. Nyt tämä vauva kasvaa keskikäyrällä.
Mitat nyt ovat 168/75. Ennen raskautta painoin 65kg. alussa tuli siis 10kg ja sitten kun olin 3. kuulla raskaana aloin laskemaan kaloreita. Eli painoa ei ole tullut ollenkaan 4 kuukauteen.
Painoni on vaihdellut 5 vuoden aikana 56kilosta (viime kesänä) 98kiloon (ekan synnytyksen jälkeen).
En kaipaa moraalisaarnoja vaan vertaistukea.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli syöt siis alle tonnin kaloreita? koska toi liikunta on tosta tonnista vielä pois. no onneks et ole alipainoinen, kai se vauva ottaa vähän energiaa sun "läskistä" niin sulla ei paino nouse ku laihdut vaikka vauva kasvaa
Oma elimistö kärsii puutteet ja vaivat. Esimerkiksi osteoporoosi voi iskeä sitten myöhemmin, jos ei raskaana huolehdi ruokailusta. Hiukset lähtee, kynnet hapristuu..
Mutta ymmärrän lihomisen pelon. Olen itse rv 24 ja painoa tullut tähän mennessä 600g. Torstaina taas neuvola. Olen kyllä yli bmi 25, ettei sitä painoa vauvan takia juur tarvitsekaan tulla, enkä todella haluakaan yhtään lisää painoa! En aktiivisesti laske kaloreita, mutta käyn aina joskus kiloklubissa pistämässä päivän syönnit ylös, niin näen millaista linjaa on. Normipäivä viikolla taitaa liikkua siinä 1300 kalorin huitteilla, ja joskus sitten saattaa ylittyä varmaan 2500, jos syön paljon jätskiä tai muuten rennommin.
Mutta koitan aina katsoa, että tulis joka päivä paljon kasviksia, 8dl rasvatonta maitoa ja kuituja. Kyllä niillä yksi vauva äiteineen elelee.
Voisit saada jotain keskusteluaikoja, ettei tarvitsisi yksin säätää.
hae itsellesi apua. jos jatkat tuota rataa, siirrät ongelmasi vielä lapsellesikin. syömishäiriöstä voi parantua täysin, koettaisit, edes lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos oot painanut melkeen 100kg niin ei ihme että pelkäät lihomista.. miten sait laihdutettua tohon 56kg? mäkin haluan.
mut sä itte voit mennä säästöliekille ja olla väsynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hankkiko lapsia, kun teillä on syömishäirio. Se on todella itsekästä, typerää ja vaarallista lapsen kannalta. Hankkikaa lapset vasta kun olette "parantuneet". Jos ette pysty lapsenkaan takia parantumaan, ette missään nimessä ansaitse tulla äideiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:17"]
Älkää hankkiko lapsia, kun teillä on syömishäirio. Se on todella itsekästä, typerää ja vaarallista lapsen kannalta. Hankkikaa lapset vasta kun olette "parantuneet". Jos ette pysty lapsenkaan takia parantumaan, ette missään nimessä ansaitse tulla äideiksi.
[/quote]
Samaa mieltä! Oma elämä kuntoon ennen kuin alatte puskemaan mukuloita.
Heip,
Mulla ollut epätyypillinen syömishäiriö ja bulimiaa jo 7 vuoden ajan, ekassa raskaudessa painoin ennen raskautta 75kg (oon 166cm) ja raskauden lopussa 85kg, yhtään kiloa en saanut jäämään synnärille vaan kaikki kilot olivat edelleen 1,5vuotta synnytyksen jälkeenkin. Nyt olen uudestaan raskaana rv 29 menossa ja syömishäiriö pahentunut todella paljon, oksennan kaiken ulos mitä syön. Vaikka söisin vain omenan. Tämän raskauden alussa painoin sen 85kg ja nyt painan ~73kg eli oon saanut tiputettua painoa 12kg!
Olen hoidossa samaan aikaan nyt Hus:n syömishäiriöpolilla ja osastojakso edessä vielä tämän raskauden aikana. Helpotti vähän asioita kun kerroin tilanteestani neuvolassa, koska siellä pohdittiin jo mm. syövän mahdollisuutta miksi painoni vain tippuu.
Vauvavatsaa minulla ei edelleenkään ole, olen todella väsynyt, iho halkeilee vaikka kuinka sitä rasvaan, välillä verenpaineet romahtavat ja olen tajuttomuuden rajamailla, mutta vauvavoi hyvin! Kaikki on itseltä pois ja sehän ei auta tätä ollenkaan, kun saan tietää että vauvalla kaikki hyvin ja kidutan vain itseäni. Siksipä siis jatkan... Typerää touhua, mutta hyvin syömishäiriöpeikko pitää otteesaan... Kirjoitan asiasta myös blogia googlen kautta nimellä minä vain ja alkuosoite blogiini on: syomishairio. Tervetuloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Täällä myös kohhtalotoveri. Viimeisessä raskaudessa sain painon pidettyä loppuun asti alle 60 kilossa (olen 169 pitkä). Söin noin 1000 kcal päivässä ja liikuin. Näytin loppuraskaudessa aika oudolta pallomahoineni ja tikkujalkoineni. Valehtelin neuvolassa kun olivat huolissaan siitä ettei paino noussut ja vatsa ei kasvanut kunnolla, että söin kunnolla. oikeasti söin vain paahtopaistia 100 g per ateria ja lisäksi kaaliraastetta. Kävin äitipolillakin ja siellä totesivat vai´n että äiti on laihduttanut. Ei kukaan puuttunut mihinkään. Hymyilin ja olin oikein reipas ja lapsella oli kaikki hyvin. Syömishäiriötä ei ole helppo tunnistaa jos ei ole ihan anorektisen laiha.
Synnytys meni ihan hyvin vaikka olin aika poikki. Lapsi oli kilon kevyempi kuin edellinen, mutta se edellinen olikin ollut 4,5-kiloinen. Maitoa ei tullut kunnolla. Lapsi itki usein nälkäänsä. Imetyksen jälkeen olin aina todella väsynyt. Paino putosi synnytksen jälkeen hurjaa vauhtia, puoli kiloa päivässä. En edelleenkään syönyt kunnolla.
Erään elämän kriisin myötä kun koko elämä muutenkin meni palasiksi, tuli halu parantua. Lainasin kirjastosta kirjan "Lupa syödä". Uskalsin alkaa syömään pikku hiljaa. Aloin voida paremmin. Syömisen kanssa on edelleen hankalaa, nyt paino kipuaa ylemmäs kuin haluaisin. Pelottaa olenko aiheuttanut keholleni vahinkoa tuolla laihdutuksella, onko vaara esim. osteoporoosista. Lapsi on aivan normaali. Melko pienikokoinen mutta kasvaa omalla käyrällään ja todella fiksu. Mietin olisiko lapsi isompi jos en olisi laihduttanut. Se edellinen lapsi, joka painoi kilon enemmän, on ikäisiään hieman pitempi.
Suosittelen tuota kirjaa, se on käytännönläheinen ja helppotajuinen eikä syyllistä.
voi voi. raskaana ollessa ei saisi laihduttaa. ne rasva kudokset kerää kaikenlaista myrkkyjä jotka vapautuvat sitten rasvasolujen palaessa. en halua ahdistella mutta apua kannattaa hakea. joka päiväiseen elämiseen tarvitaan yli 1500 kcal per päivä että jaksaa edes tehdä normi juttuja. tällä palstalla on ihmeen alhaiset kalorimäärät monilla naisilla ja silloinhan se kroppa menee just sässtöliekille ja aiheuttaa ahmimista myöhemmin.. vaikea asia ja elinikäinen vihollinen jos ei ajoissa halua hoitaa asiaa ja itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasvakudos kerää myrkkyjä jotka sitten vapautuvat? Kerrotko vielä jonkun VIRALLISEN lähteen tälle oletukselle?
Raskauden aikainen aliravitsemus on vauvalle todella paha asia. Tutkimusten mukaan aliravittu äiti saa lapsen, joka on alttiimpi sydän- ja verisuonitaudeille sekä lukuisille muille sairauksille.
Tästä löytyy tutkimustietoa runsaastikin, joten toivon todella, että kerrot ongelmastasi neuvolassa. Myös sikiön aivojen kehitys voi vaarantua, sillä aivot tarvitsevat rasvaa kehittyäkseen.
Tässä yksi linkki:
Äidin raskaudenaikainen aliravitsemus kaksinkertaistaa lapsen tulevaisuudessa skitsofreniariskin. Lukenut yhtä esseetä vääntäessä ihan tieteellisistä lähteistä ton, mutta en tod jaksa jonkun aihevapaan takia alkaa niitä penkoa.
Mutta etkö nyt ainakin vois hilata ylemmäs tota päivittäistä saantia ja jättää vaikka sen ahmintapäivän sitten veks?
No kertokaahan sitten, missä tilanteessa lapsen hankkiminen EI ole itsekäs teko?
Jos lapsi on toivottu, sitä on haluttu. Haluaminen on aina itsekästä. Haluaa lapsen koska se tuo itselle jotain hyvää, saa vaikka kaataa sitä hoivaviettiään sen korvasta sisään.
Jos lapsi on vahinko, on kohellettu itsekkäästi ehkäisy unohtaen.
Epäitsekästä lapsenhankintaa olisi käydä keräämässä jostakin katulapsi ja kasvattaa se omanaan, kuntouttaa ja terapoida ja tarjota sellaiselle jolla on ollut huonot lähtökohdat, hyvä elämä. Kukaan ei vaan tee jostain syystä niin.
Koska ihminen on itsekäs.
Syömishäiriö voi olla parantunut enimmäkseen, se voi olla taustalla joinakin oirejääminä, mutta se voi olla pääsääntöisesti hallinnassa. Oireilu voi kadota kokonaan, joinain päivinä sitä jopa unohtaa kaiken siihen liittyvän.
Asioita ei voi ennakoida. Lapselta voi kuolla onnettomuudessa molemmat vanhemmat kun hän on parivuotias. Olipa itsekkäitä vanhempia! Lapsen jo aiemmin syömishäiriöstä toipunut äiti voi sairastua uudelleen milloin tahansa (jopa siinä siunatussa tilassa ollessaan). Onpa itsekästä! Ei jättänyt varmuuden vuoksi mukuloita tekemättä.
Silloin auttaa tosi paljon kun te otatte ja haukutte oikein olan takaa. Raskauskilot ovat terveillekin kauhistus, joten ei ihme että juuri raskausaika on se joka voi saada kymmenen vuotta sitten kuopatun syömishäiriön aktivoitumaan. Itsekäs ämmä kun ei aavistanut että voisi käydä niinkin.
Mulla syömishäiriö: raskaaksi tullessani painoin 49 kg (bmi 16) ja nyt 68 kg (rv 36+). Lopetin häiriökäyttäytymisen kuin seinään saatuani tietää raskaudesta. Sillä vaikka todennäköisesti lapsi syntyisi normaalina äidin aliravitsemuksesta huolimatta en aio ottaa riskiä että ravitsemustilani vaikuttaisi vaikka vauvan älykkyyteen. Enkä ikimaailmassa halua tartuttaa sekoilujani!!!