Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, ettei elämällä ole mitään tarjottavaa
20.03.2021 |
Tätäkö tämä nyt on. Opiskele, tee töitä, yritä pitää koti ja perhe tolallaan. Aina stressi rahasta, kauhea väsymys, aika ei riitä kaikkeen, en luultavasti pitkiin aikoihin tule saamaan ikiomaa kotia, tuntuu että ystävät jatkaa elämässään ja löytää vain uusia ystäviä.. tekevät kaikkea kivaa yhdessä. Mua ei pyydetä koskaan mukaan, vaikka aina olen ollut menevä. Tuntuu, että elämä on selviytymistä päivästä toiseen eikä kunnolla saa iloa mistään. Lapsi on maailman tärkein ja hänen takiaan jaksan. Harva kyselee että mitä kuuluu. Tuntuu että olen unohdettu.
Kommentit (7)
Elämä on raaka, kylmä ja kaunis taisto ja pian se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkä etsiä elämään sisältöä ihan oikeasta maailmasta, eikä vain netin oksennuslammikosta eli vauva-palstalta. Ehkä itsekin tämän vielä joskus tajuan.
Käväisepä vaikka jossakin kehitysmaassa lomalla, kun korona päättyy.
Alat arvostaa kummasti juoksevaa puhdasta vettä, toimivaa infrastruktuuria, ilmaisia kouluja kouluruokineen, luotettavia viranomaisia, hyviä palveluita, luotettavia yrittäjiä, sosiaaliturvaa, kulttuuria ylipäätään, tasa-arvoisuutta, turvallisuutta, rehellisiä kanssaihmisiä ja hyvin koulutettua kansaa.
Vierailija kirjoitti:
Käväisepä vaikka jossakin kehitysmaassa lomalla, kun korona päättyy.
Alat arvostaa kummasti juoksevaa puhdasta vettä, toimivaa infrastruktuuria, ilmaisia kouluja kouluruokineen, luotettavia viranomaisia, hyviä palveluita, luotettavia yrittäjiä, sosiaaliturvaa, kulttuuria ylipäätään, tasa-arvoisuutta, turvallisuutta, rehellisiä kanssaihmisiä ja hyvin koulutettua kansaa.
Olen samaa mieltä. Asia vain jota en arvosta on tämä kylmä ja kateellinen kansa. Aasiassaon monissa paikoissa puutetta ja silti löytyy lämpöä lapsia ja vanhuksia kohtaan, arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Täällä ei kukaan arvosta ketään. Jos on hukkumaan joutuvalla liian hienot naskalit, nekin revitään käsistä.
Piristävää rytmimusiikkia elon tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käväisepä vaikka jossakin kehitysmaassa lomalla, kun korona päättyy.
Alat arvostaa kummasti juoksevaa puhdasta vettä, toimivaa infrastruktuuria, ilmaisia kouluja kouluruokineen, luotettavia viranomaisia, hyviä palveluita, luotettavia yrittäjiä, sosiaaliturvaa, kulttuuria ylipäätään, tasa-arvoisuutta, turvallisuutta, rehellisiä kanssaihmisiä ja hyvin koulutettua kansaa.
Tottakai arvostan tätä kaikkea mitä listasit. Opiskelen sosiaalialaa, ja tästä kaikesta saa olla hyvin kiitollinen Suomessa. Arvostan myös terveyttä itselläni ja läheisillä ja olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla nyt tällä hetkellä on. On monenlaisia kurjempiakin kohtaloita. Olen aina ollut optimistinen ja ajatellut positiivisen kautta. Mutta.. kun on kauan ollut optimistinen, kaikki järjestyy, kaikki selviöö, tästäkin vastoinkäymisestä päästään yli... alkaa laskeutua tumma varjo. Oma jaksaminen on silti kovilla. Ja se yksinäisyys. Ja yksinäisyys tällaisena aikana.
Ap
Onkohan vähän liian monta rautaa tulessa?
Opiskeluista voi ottaa vaikka välivuoden. Kun tunnistaa että stressiä on liikaa, niin pitäisi rauhoittua, eikä polttaa itseään loppuun, sen jälkeen mikään ei enää pysy kasassa.