Miten saatte hallittua tunteenne tiukissa paikoissa?

Ääni rupeaa väpättämään ja menen ihan punaiseksi.

Ikää myötä olen oppinut hillitsemään jonkin verran mutta itsekseni saatan sitten purkautua ihan lohduttomaan itkuun. Niin tai sitten telkkarissa tulee joku typerä sarja jossa joku kuolee niin kaikki patoumat aukeavat ja pillitän ihan hervottomasti.

Ainut jossa onnistun itteni hillitsemään on lasten kanssa, mutta muuten ei kyllä meinaa onnistua ha se on jo aika turhauttavaa. Tiedän, että en ole ainut, mutta jos löytyisi edes joku vinkki tai neuvo olisin kiitollinen t.ap

tavallaan nostan itseni ulkopuoliseksi tilanteesta. Tämä siis töissä, yksityiselämässä välillä vaikeaa ja olen iloinen siitä, osaan elää myös tunteella.

Joo tunteen hallinta vaikeaa täälläkin. Itku tulee mutta tietyn tyyppiset hyökkäävät ihmiset/tai supervetäytyvät syyttelijät saavat todella helposti mut ihan raivoihini. Ihan hävettää jälkikäteen vieläkin tietyt tilanteet.



Mä oon yrittänyt kovasti nyt kotona ollessa (hoitovapaalla) analysoida sitä että missä tilanteissa repeän sopimattomasti töissä ja toivon että täten parempi itsehillintä kehittyis.. Eli vinkkejä kehiin myös mulle.

Kertokee nyt konstinne meille muille?

mutta en oikein osaa sanoa, miten onnistun pysymään viilipyttynä. Näin ei nimittäin ole aina ollut tällainen.



Jotenkin mä vaan ajattelen olevani vahvempi kuin vastapuoli, jos mä pysyn rauhallisena. Vastapuoli voittaa, jos mä hermostun ja mä voitan jos onnistun pysymään rauhallisena.....joku kostonhalu siellä taustalla vaanii :-)

Itseä ihan raivostutti töissä yks työkaveri joka kerta toisensa jälkeen sai mut lietsottua kiukkuun. Ensin se heitti jonkun kommentin asiasti ilmaan (siis mun tekemisistä) sitten kun ystäv. pyysin tarkennusta niin ei vastannut luimuili vaan ympärilleen ja lopuksi poistui jo toiseen huoneeseen! Siis mahtavaa vallankäyttöä! (ja siis en ole mielipiteeni kanssa yksin kollegat näki asian ihan samoin)



Eli pitää opetella 8 taktiikkaa!

vaikea selittää miten sen yläpuolelle asettumisen tekee, olematta kuitenkaan ylimielinen. Ehkä sitä vaan ottaa "ammattimaisen" suhtautumisen käyttöön ja miettiin samalla mitä ihmettä toinen oikeasti tarkoittaa sanoillaan, miksi se oikeasti tuossa raivoaa tai vittuilee tms.



Koska joudun töissä paljon kuuntelemaan huonoa käytöstä, on tärkeää että voin purkaa omia tunteita myös työkavereille eli ollaan samassa veneessä kun kaikki välillä saadaan sitä kakkaa niskaan.



Varmasti myös se, että on tottunut että välillä saa kuulla olevansa ties mikä venäläinen huoranperse on antanut paksun kuoren, mutta jos oma mies päästäisi suustaan samanlaista tekstiä varmasti loukkaantuisin ja parkuisin pari päivää.

4

töissä toistelen itselleni kaikenlaista tyyliin "vahva ihminen ei provosoidu", "nyt toi haluaisi että räjähtäisin& alkaisin itkeä, minähän en siihen suostu"

Ja joskus oon ihmetelly, ku joku "tyhmä" ihminen on saanut mut provosoitua raivoon eli oon miettiny oonko itekään loppupeleissä niin fiksu.Kotona koetan useinkin niellä kiukkuani, mutta kyynelille en voi taas mitään.Ne tulee väkisinkin kun katon esim. sairaalasta jotain synnytystä.

Minä olen kärsinyt TODELLA paljon siitä, että minusta näkyy niin selvästi, kuinka esim loukkaaminen satuttaa.

Vuosien mittaan olen huomannut, että minulle (siis huom minulle, eheki muille) paras tapa selviytyä tiukasta tilanteesta on olla kuin en kuulisikaan/ymmärtäisikään/huomaisikaan, mitä kiusaaja/loukkaja yms tarkoittaa. Tuijotan siis tavallaan häntä ja hänen lävitseen.

En edes yritä alkaa keskustella, selitellä, inttää, sillä tiedän, että siitä ei tule mitään: ääni alkaa väpättää, punastun ja hermostun ja pahimmassa tapauksessa itkeä. Ei helkkari! Ainakaan siinä tilanteessa.

Yritä.

Kotona sitten tietenkin purat tunteesi. Mutta ainakin sinulle jää kiva tunne, että kukaan muu ei huomannut, kuinka potutti

huumorilla takas.



Mulla oli hormonikierukka oiva tunteiden jäähdyttäjä, niitä ei ollut ollenkaan.

Mä yleensä yritän hoitaa asiat rauhanomaisesti ja samoin kuin joku muu tässä ketjussa, koen itseni fiksummaksi, jos onnistun tilanteet rauhoittamaan. vaikka toinen siis selkeästi olisi väärässä. En välitä siitä, vaan annan hänen pitää mielipiteensä.



Olen myös ollut muka-huomaamatta loukkauksia. Olen jopa tietoisesti luonut joidenkin ihmisten seurassa "vähän pihalla olevan nörtin ja sosiaalisesti sokean ihmisen" imagon, jonka vedän esiin, jos minun ominaisuuksiani jotenkin kommentoidaan.