Olen NIIN väärässä ammatissa. Onko muita?

Jo opiskeluaikana tajusin, että olen väärällä alalla. Nyt teen koulutustani huomattavasti "alempaa" hommaa ja kypsä siihenkin. Oma ala alkaakin houkuttaa, mutta ilman kokemusta ei ole enää asiaa... Kiva tämäkin tilanne! Olen ihan ahkera työntekijä ja olisikin ihanaa vielä löytää SE OMA ala...

Nyt teen jotain ihan muuta. Asiantuntemus opettajuudesta kadonnut ja kokemus puuttuu.

hammaslääkäri. olen niin onnellinen, että jään kohta äitiyslomalle ja pääsen pois töistä. Kolmas lapsi syntyy kesällä ja pelastaa minut hetkeksi.



ap



ps meni jo ihan uutena otsikkona tämä ensin, en näköjään osannu käyttää :)

tehnyt onnistunutta alanvaihtoa?



ap

Opiskelin 6 vuotta yliopistossa todeallakin vain ja ainoastaan todetakseni, että työ on mulle täydellisen väärä ja mahasta ottaa jo edellisenä iltana seuraava päivä. Sunnuntaina ahdistus alkaa jo iltapäivällä. Tästä syystä olen nyt hakemassa opiskelupaikkaa syksyksi ja ajattelin vielä ensitalven kestää töissä ja alkaa pikkuhiljaa suorittelemaan kursseja siinä sivussa. Sen jälkeen olen saanut korvaukset haettua ja varmennettua uuden alavalintani, ja jään pois töistä. Kovaa tahtia on pakko painaa uusi tutkinto, kun ei ole varaa taas kuutta vuotta opiskella... Siksi joudun hiukan tekemään kompromissia uuden alan ja sen opiskelutyylin välillä eli haluan opiskella sellaisella aineyhdistelmällä, että pystyn tenttimään nopeammin kuin keskiverto-opiskelija.



Tässä kamalinta tavallaan on, että minulla on DI:n koulutus alla ja vakityö hyvällä palkalla. Sitten haluan opiskella, jotta pääsen pienempipalkkaiseen duuniin ja hyvässä lykyssä pätkätöihin.:) Mutta 30 vuotta tarvis vielä jaksaa töitä ja ei ihminen kestä tälläistä loputtomiin, kun jokainen päivä tajuaa olevansa täysin sellaisella alalla, jossa en pysty lainkaan hyödyntämään taipumuksiani tai persoonaani.

kuulostaa niin tutulta. Minä vaan en tiedä, mitä opiskella. Opiskelu kyllä kiinnostaisi. Pelottaa vaan, että opiskelen toiset 5 vuotta uudestaan väärälle alalle. Mitä sinä alat opiskella ja mistä keksit sen?

ja on niin väärä ala kuin vain voi olla! Haaveissa pääsy yliopistoon oikeustieteitä lukemaan, vaan taitaa olla pitkässä puussa tuo homma näin perheellisellä..

Itse OLIN väärällä alalla (kaupallinen) ja lähdin yliopistoon opiskelemaan unelmieni ammattia ja kohta olen valmis - aineenopettaja. Aloin välittömästi opintojen alussa tehdä sijaisuuksia kouluissa varmistaakseni, että tällä kertaa en astu harhaan.

mutta en minäkään tiedä oikein miteen perheellisenä onnistuu. tai toiselta paikkakunnalta?? Onnistuisikohan

edes osa opiskella etänä..

työstä? Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että se ensimmäinen työntekovuosi on kyllä todella vaikea ja raskas mutta sekä kokemus että sen oikean työpaikan ja työmuodon löytyminen auttaa asiaa. Ensimmäisten työkokemusten perusteella ei kyllä kannata vielä heittää kirvestä (tai poraa) kaivoon...



Itse olen lääkäri ja ekan terkkarivuoden aikana olin kyllä todella varma väärästä alasta ja harva se päivä selasin valintaoppaita, että mihin ihmeeseen sitä ryhtyisi elääkseen. Mutta siirtyminen terkkarista sairaalaan ja muutaman kokeilun jälkeen oikean erikoisalan löytyminen kyllä muutti ajatukset enkä todellakaan voi enää ajatellakaan tekeväni muuta työtä, kuin tällä hetkellä teen. Lisäksi tällä hetkellä teen lyhyempää työpäivää kun lapsista nuorempi on vielä aika pieni, lapsen ei tarvi olla pitkiä päiviä hoidossa.



Mieti, mikä sinua työssä ahdistaa. Osaamattomuus ja epävarmuus kokemattomuuden takia, aikataulujen pettäminen, liian pitkät päivät tai viikot, potilaat ja heidän kohtaamisensa, työkaverit, fyysinen työympäristö, työn yksitoikkoisuus, työelämän ja arjen yhdistäminen vai mikä? Olisiko jotain avainjuttuja, jotka korjaamalla (tai antamalla ajan korjata esim. kokemuksen puutetta) työ alkaisi vähitellen kiinnostaa? Erikoistuminen? Privaattiin siirtyminen tai ehkä sitten privaatista julkiselle siirtyminen? Vai etkö vain kertakaikkiaan tykkää itse työstä eli hampaiden tutkimisesta ja hammassairauksien hoidosta? Jos kyse on viime mainitusta yksin ja pelkästään, sitten kai täytyy miettiä muuta. Muissa tapauksissa keinoja varmasti löytyy.

Eli lähes kaiken voi lukea kotona, jos vaan pystyy lukemaan...

minulla on DI:n koulutus alla ja vakityö hyvällä palkalla.

Eli vakityö psykologina löytyy ja usein harmittelen että miksi en opiskellut vaikka DI:ksi. Piti silloin lukion jälkeen valita "tytölle sopiva ammatti" enkä edes ajatellut mitään perinteisesti miehisenä pidettyä alaa, joka voisi sopia minulle paremmin kuin tällainen ihmissuhdetyö.

Olen kuitenkin jo varsin hyvä työssäni ja opiskellut lisää perustutkinnon jälkeen. En varmasti jaksa aloittaa ihan alusta uudella alalla. Pitää ehkä vielä lisäkouluttautua tällä omalla alalla ja saada vähän vaihtelua nykyiseen hommaan.

Meinaan aika paljon joku projektipäällikkö meillä tekee ihan henkilöjohtamista . Hyvin vähän on tekemisissä itse "asian" parissa. Eli meidän talossa DI ja psykologi tekevät lähes samaa duunia...

nyt myyntitehtävissä ja NIIN väärällä alalla.



Olen näihin ajautunut tuotepäällikkötehtävien kautta.



Alunperin halusin siis tuotepäällikkö/markkinointitehtäviä.



Nyt on sitten kuitenkin niin vähän tuota tuote/markkinointipuolen kokemusta (ja vanhaa) verrattuna siihen että viimeisimmät on jotain myyntipuolta, että en tiedä miten tämän urakäännöksen takaisin oikeampaan suuntaan saisi tehtyä!



Kurjaa ois mennä johonkin työhön astetta alemmas, jossa olisi paljon huonompi palkka - eikä perheelliselle oikein mahdollistakaan raha takia - muuten sen voisin tehdäkin.

Oikeastaan haluaisin opiskella laskentatointa tai vaikka lakia, mutta ison perheen äitinä ja asuntovelkaisena ei voi haaveillakaan - ei aikaa, ei rahaa :(.



Perhe jo sai "kärsiä" siitä tiukat vuodet kun opiskelin nämä nykyiset tutkintoni, että nyt sitten pitäisi olla tyytyväinen, kun rahan puolesta ollaan siinä mihin pyrittiin - mutta toimenkuvan puolesta ei.



Ja olen siis tosi ahdistunut työssäni, inhoan sitä ihan kauheasti! Työpaikan vaihtokaan ei tule nyt oikein kyseeseen.

jo sh opiskelun lopulla tajusin että vuorotyö ei ole mun juttu, ja ne aikat joissa päivätyö ei ole mielenkiintoisia. Myöskään pätkätyöt ja huono pallkkaus ei tyydyttänyt. Farmaseuttina sain heti vakituisen työn ja reilusti paremman palkan ja edut sekä työajat. Olen tyytyväinen.

tekisi mieli tarttua sinuun kuin hukkuva oljenkorteen. minä vain en tiedä, mikä minua työssä ahdistaa, en kertakaikkiaan osaa sanoa, vaikka kuinka mietin. pidän ihmisistä ja heidän kanssaan olen mielelläni tekemisissä. olen aika vasta valmistunut..

perusasteelle. Tekemään töitä lasten kanssa ja siksi joudun opiskelemaan enemmän lisää saadakseni edes jonkinlaisen pätevyyden.

opiskelua helpottaa se, että saan nykyisestä tutkinnosta jo yhden opetettavan aineen ja sitten kaksi olisi tarkoitus lukea lisää + kasvatustieteet ja bonuksena erityispedagogiikkaa. Olen jo aloitellut opiskelua avoimen kautta ja olen niin huumassa kasvatustieteeseen tässä vaiheessa, että otin lisäksi vielä avoimessa erikoispedagogiikan ja sekin on taivaallisen kiinnostavaa ja motivoivaa. Lisäksi kumpikin on aika helppoa diipadaapaa verrattuna siihen, mitä teknillisellä puolella oli heti ekasta kurssista lähtien. Tiedän taatusti, että tuossakin työssä on haasteensa ja viran saanti täältä yliopistokaupungin tienoilta voi kestää vuosia, mutta silti uskon nyt tietäväni, mitä haluan vihdoinkin. Palkka tulee laskemaan ja pätkätyökierre varmaankin edessä, mutta huihai! Pääasia, että vihdoin teen jotain elämälleni.



Ykkösvaihtoehdot oli psykologia (tässä sinulle psykologi, joka haluaisit DI:ksi...:)) ja okl, mutta okl on liian koulumaista ja lisäksi joutuisin käymään sitä toisella paikkakunnalla, mikä taas kahden pienen äidiltä ei oikein onnistu. Kumpikin on lisäksi aika vaikea päästä. Silti ei ole poissuljettua, etten vielä hakisi okl:äänkin ensivuonna, mutta nyt aloitan tällä setillä ja yritän tehdä niitä sijaisuuksia opiskeluajan mahdollisuuksien mukaan, jotta valinta varmustuu.



t:7

Yksi elämä meillä vaan on, pitää yrittää nauttia siitä täysillä....



Itse olen lääkäri ja vaihdoin reilu vuosi sitten erikoisalaa. Olin saanut erikoistumisviran ja kaikki oli selvää (siis että mikä erikoislääkäri minusta tulisi), mutta sitten sain (toivotusti) lapsia ja olin kotona heidän kanssaan 7 vuotta. Halusinkin pitkäksi aikaa pois työelämästä, "kotiin turvaan" tai pakoon. Siltä tuntui.



Kotonaoloaikana sai etäisyyttä työelämään ja tuli sinne palaamisen lähestyessä mietittyä kunnolla, millaista työtä haluaa tehdä ja mikä oikeastaan kiinnostaa. Kun silloinen erikoisala ei houkuttanut (liikaa päivystyksiä, liian rankkaa hommaa mielestäni, kiinnostusta toiseen alaan) ja olin ollut poissa monta vuotta (eli en enää siitä alkuperäisestäkään erikoisalasta juuri mitään muistanut), oli helppo vaihtaa toiseen erikoisalaan. Jätin siis viran ja lähdin tekemään pätkäsijaisuuksia kokeillakseni muuta.



Nyt olen niin onnellinen, että tein tämän hypyn. Aiemmin jännitin aina töihin menoa, nyt tuntuu kuin olisin kotona. Nykyinen ala sopii minulle ja osaan sitä "luonnostaan" kun edellistä en osannut.



Vaikka on vaikeaa opiskella kun on lapsia niin jotenkin tuntuu välillä oudolta, että ihmisten pitää nykyään päättää ennen lapsia ja perhe-elämää oma ala ja ammatti, kun eihän silloin voi mitenkään edes hahmottaa millaista elämä on perheellisenä. Lisäksi väitän, että itsetuntemus kasvaa vanhemmuuden myötä. Oppii ja tulee miettineeksi enemmän sitä, millainen itse on ja mitä haluaa ja mitä oikeasti jaksaa. Nykyään perheet perustetaan entistä vanhempina, vasta kun elämä on muuten "valmista", ammatit hankittu ja kaikkea. Tietty lääkärinä voisi suositella lasten saamista parikymppisenä eikä myöhemmin ihan lääketieteellisistäkin syistä... ;)



Mutta kerran me vaan eletään! Tehkää päätökset siksi, että haluatte jotain, ei siksi, että pelkäätte jotain. Monesti ihmiset päättävät pysyä vanhassa, koska pelkäävät muutoksen myötä seuraavan jotain kauheaa. Eli tekevät päätöksen pelon perusteella. Parempi olisi päättää tehdä joku asia siksi, että sitä haluaa, ei siksi, että pelkää muuten seuraavan jotain kurjaa.



Tsemppiä kaikille!



PS. Vaihdoin leikkaussalista psykiatriaan. Ehkä päättelittekin jo...? ;)

alaa vaihtamatta opintoja.



Olen koulutukseltani aikuiskasvatustieteilijä ja olen aina ajatellut, että minun olisi pitänyt lähteä kauppakorkeaan. Mutta silloin kun lähdin opiskelemaan aina sanottiin, ettei sillä koulutuksella ole pätkääkään väliä, kunhan on jotkut paperit. Peen marjat.



No, onnistui tämä siirto nyt siten, että olen töissä liiketalouden amk:ssa. Opetan ja osallistun projektihin. Pääsen itse jatkuvasti opiskelemaan lisää siitä, mistä olen kiinnostunut. Koska en ole mikään kansankynttilä sielultani.