Minkälainen kasvaa siskosta kahden veljen välissä?

tyttöä ja kaksi poikaa (isoja veljiä molemmat tytöille) ja täytyy sanoa, että tytöt ovat molemmat tosi reippaita ja reiluja. Voisin kuvitella, että veljillä on tällainen terve vaikutus siskoihin. Karisee prinsessailut kun veli palauttaa maan pinnalle! Tytöt ovat myös tottuneet poikiin, joten suhtautuvat poikiin luontevasti eikä nirppanokkaisesti kuten jotkut tyttäreni kaverit, joilla veljiä ei ole.

Tyttö on reipas ja rohkea.

Koulussa pojat hyorii ympärillä, koska tyttö ei ole kikattava ja kiljuva tyttö vaan ottaa mittaa pojista kunnolla.



On kyllä naisellinen, ei mitenkään jätkämäinen, mutta nakkaa kengät äkkiä maahan ja kipaisee puuhun hiukan korkeammalle kuin pojat ja juoksukisoissa kilpailee tosissaan poikia vastaan.



En tiedä sitten, onko tämäkään niin hyvä toisaalta, että on reilu ja reipas kaveri poikien kanssa, koska on kulkenut paljon veljiensä takia poikaporukassa. Mutta toisaalta, on hyvin tietoinen heräävästä naiseudestaankin.



Mielenkiinnolla seuraan, miten esimurkun oireet muuttavat käsitystä poikiin vai muuttavatko ollenkaan. Tytöllä ikää 10v.

ja muidenkin poikien kanssa hyvin toimeentuleva. Toisaalta osaa olla myös "prinsessa" ja välistä pukeutuu hyvin tyttömäisesti.

Sama järjestys siis kuin ap:llä. Oletan, että reipas tyttö tulee. : ) Tyttö leikkii tosi nätisti isoveljen kanssa ja sitten myös itsekseen omia prinsessajuttujaan.

Ihan normaali musta kai tuli. Ainoa mikä harmittaa, on ettei lapsellani ole yhtään tätiä, kun miehellänikin on vain veljiä. Mutta lapsena en juuri siskoa kaivannut.

Mulla ja mun miehellä on vain veljiä, joten lapsillamme ei ole tätejä.



Mä en ollut kyllä lapsena mikään "reipas", vaikka poikien kansssa kasvoin. Enkä ole vielä aikuisenakaan, vaan ujo, arka ja hiljainen. Eiköhän nää ole mieluummin luonnejuttuja kuin ympäristön muokkaamia.

Ihmisiä ja persooniahan me kaikki olemme emmekä ensisijaisesti tyttöjä/naisia ja poikia/miehiä. Siinä mielessä ymmärrän ajatuksesi, että uskon kyllä kaikista perheen lapsista kasvavan ehkä paremmin toista sukupuolta ymmärtäviä, kun perheessä on molemman sukupuolen lapsia, mutta otsikon kysymyksenasettelusi oli varsin kummallinen, ap.

Olen siis ainoa tyttö lapsuudenperheessäni. En kyllä koe ymmärtäväni vastakkaista sukupuolta tästä syystä yhtään paremmin kuin kukaan muu. Enemmän näihin asioihin minustakin vaikuttaa persoona. olin tyttömäinen tyttö ja leikin enemmän tyttökavereitteni kuin veljieni kanssa. Olen aina ollut ujohko ja teininä arastelin poikia.