Nokipannukahvit
Äsken tiskatessa muistui mieleeni tapaus vuosikymmenten takaa. Eno tuli metsältä ja laski reppunsa keittiöön nuorempien siskojensa purettavaksi (kyllä, näin vanhanaikainen työnjako oli meidän mummolassa vielä 1980-luvulla). Tätini päättivät tiskata kahvipannun kunnolla, olihan se pikimustaksi nokeentunut pinnaltaan. Urakalla hinkkasivat pinnan kiiltävän puhtaaksi. Eno tuli ja järkyttyi: ei helv..!. ja just kun sain sen noin hyvin noettua!
Eno on jo kauan sitten siirtynyt autuaammille metsästysmaille, joten kysyn nyt, jos täällä olisi eräihmisiä tai muuten vain tietäviä. Oliko tässä kyse vain ulkonäöstä ja eräuskottavuudesta, vai vaikuttaako se nokipinta jotenkin keitto-ominaisuuksiin?
Kommentit (5)
Ehkä se noki jotenkin kuumentaa enemmän. Katselin joskus, kun takassa on nokista pintaa, niin se jotenkin hehkuu, mutta sehän voi johtua jostakin muustakin syystä. En tiedä.
Mitä nokisempi pannu sen katu-uskottavampi se on. Keitto-ominaisuuksia paksu noki pannun pinnassa sen sijaan huonontaa. Puhtaassa pannussa vesi kiehuu nopeammin. Aina välillä koitan rapsia omasta pannusta pahimmat karstat irti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nokisempi pannu sen katu-uskottavampi se on. Keitto-ominaisuuksia paksu noki pannun pinnassa sen sijaan huonontaa. Puhtaassa pannussa vesi kiehuu nopeammin. Aina välillä koitan rapsia omasta pannusta pahimmat karstat irti.
...niin siis "eräuskottavampi". Mutta tätä epäilinkin. -ap
Sairas eno, olisi pitänyt likaisen pannunsa vaikka housussaan.
Eikö täällä ole retkeilijöitä, sienestäjiä, marjastajia, kalastajia... ketään...?