Kaikki tavallaan ok, mutta mikään ei tunnu miltään - masennus?
Olen aika tavallinen 35 v. työssäkäyvä perheenäiti, jolla kuitenkin nuoruudessa takana masennuskokemus ja viimeiset vuodet olleet äärimmäisen uuvuttavia syistä, joihin en voi itse vaikuttaa (viimeisimpänä tämä pandemia).
Elämässäni on tällä hetkellä kaikki tavallaan ihan hyvin, mutta mikään ei kerta kaikkiaan tunnu miltään. Tunnen hyvin harvoin iloa tai rakkautta, myöskin intohimo/halukkuus on hiipunut hiljalleen vuosien varrella (edes aikuisviihde ei sytytä enää!). Mikään ei oikein tuota mielihyvää enää paitsi ehkä syöminen, tilapäisesti. Enimmäkseen tunnen oloni väsyneeksi ja ärtyneeksi.
En halua kuolla enkä pidä elämääni tarpeettomana. Minulla on tavoitteita ja haaveita. Arkea varjostaa hieman ylipaino ja siihen liittyvät terveyskrempat, mutta ei mitään vakavaa silläkään saralla.
Tunnen arjessa olevani pelkkä tyhjä kuori. Elämä pyörii automaatilla enkä ole itse edes läsnä.
Mitä tämä on?
Kommentit (8)
Voi olla myös burnout. Senhän ei tarvitse liittyä pelkästään työhön, uupua voi myös raskaan elämänvaiheen takia.
Uupumus vie värit arjesta ja johtaa masennukseen. Lääkäriin.
Pitääkö kaikki väsymiset ja kyllästymiset nykyään diagnosoida joksikin? Elämä nyt usein maistuu aika pahasti puulta, se on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaikki väsymiset ja kyllästymiset nykyään diagnosoida joksikin? Elämä nyt usein maistuu aika pahasti puulta, se on ihan normaalia.
No en tiä, jollei aikuisviihdekään kiinnosta. Kyllä toi masennukselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaikki väsymiset ja kyllästymiset nykyään diagnosoida joksikin? Elämä nyt usein maistuu aika pahasti puulta, se on ihan normaalia.
Mitä helvettiä, ei todellakaan ole "normaalia" jos elämä on vuosia täysin ilotonta ja ennen iloa tuottaneet asiat ei enää kiinnosta.
Normaalia perheellisen elämää.