Työuupumus & perheen elintaso
Nykyinen työtehtävä/paikka on uuvuttava, huonosti johdettu, vanhakantainen eikä tehtävänvaihto ole mahdollinen . Koronan myötä päivät voisivat olla ympäripyöreitä eikä siltikään kaikkea saisi tehtyä. Asiakkaita palvellaan huonosti kun resursseja on aivan liian vähän. Tämän talven aikana homma on mennyt entistä hullummaksi ja viime aikoina työpäivän aloittaminen on päivä päivältä vaikeampaa. Viime viikolla purskahdin itkuun esimiehen edessä Teams:ssä kun asiakas oli valittanut aiheesta mutta oikeasti enempään ei enää kukaan pysty venymään. Päivän vedetään kokoajan moniajona; etäpalavereiden rinnalla yritetään hoitaa maili- ja puhelunliikennettä ja tehdä kaikki uudet tuotekoulutukset/puuttuvat raportoinnit. (Yleensä siinä vaiheessa kun päivitys asiasta/projektista on jo myöhässä) Työ ei muuksi muutu
Eli mitä tehdä? Alalla paikkoja on vähän ja suunnilleen sama meininki firmasta riippumatta. Opiskelu kiinnostaa mutta.... olen perheessä se parempituloinen. Sairasloma ei auta, vaihtoehdot on irtisanoutua tyhjän päälle, etsiä uusi työpaikka - joka voi kestää vuosia- tai yrittää sinnitellä vaikka ei jaksa. Jos irtisanoudun, pitäisi olla säästettynä vähintään vuoden nettotulot eläkesäästöjen lisäksi. Ja niitä ei ole. Olenko itsekäs jos pudotan koko perheen tulotason alle puoleen nykyisestä? Työelämä on tätä samaa höykytystä kaikkialla :( tai sitten vaihtoehto on tyttömyys. Tuntuu että on vain huonoja vaihtoehtoja.
Kommentit (27)
Työuupumus ei ole palkallista; se katsotaan olosuhdeongelmaksi, masennus tai akuutti stressireaktio voi olla palkallista. Mutta masennus diagnoosin jälkeen sairauskuluvakuutus on menneen talven lumia ja jatkossa kaikki hoito kaatuu mielenterveysongelmataustaan
Siinä kohtaa kun se uupumus todenteolla iskee, niin taloudellisia asioita ei enää jaksa miettiä. Itse sairastuin vakavaan uupumukseen ja jouduin vuosiksi sairauslomalle, koska en kertakaikkiaan pystynyt tekemään töitä. Taloudellinen tilanne huononi pikkuhiljaa mitä pitemmäksi sairausloma venyi, mutta siihen tottui. Tuli pienemmällä toimeen. Tajusi, että oma henki on se ykkösprioriteetti, ja jos sen takia pitää olla pienemmällä toimeentulolla, niin sitten se vain on niin.
Jotenkin ajattelen niin, että jos raha on se, joka pitää sut kiinni siinä työpaikassasi uupumuksesta huolimatta, et ole vielä oikeasti riittävän uupunut. Toki olisi hyvä, ettei itseään päästäisi niin loppuun kuin minä itseni päästin, vaan että tajuaisi jo aikaisemmin ottaa sen irtioton huolimatta siitä, että taloudellinen tilanne heikkenee. Totuus on kuitenkin se, että joskus oman terveyden eteen on tehtävä uhrauksia ( =pienennettävä omaa elintasoaan). Raha ei ole tässä elämässä kumminkaan se tärkein asia, kyllä se oma terveys ja hyvinvointi on oltava kumminkin rahaakin tärkeämpi.
Pyydä esimieheltä kahdenkeskinen Teams-palaveri, jossa laitat videon päälle, näytät pomolle kuinka vedät housut kinttuun ja kahmit paljaiden pakaroidesi välistä ruskeaa mönjää jonka nuolet ahnaasti sormistasi pomosi katsellessa. Mönjänä voit käyttää esim. Nutellaa tai jos kantti kestää niin toki halutessasi myös oikeaa ulostettasi aitouden maksimoimiseksi. Sen jälkeen työterveyslääkärin kautta huilimaan.
Puhu esimiehelle suoraan tilanteesta.
Kaikkien asioiden hoito ei ole sinun tehtäväsi. Ota se linja, että priorisoit tärkeimmät (tarvittaessa yhdessä esimiehen kanssa) ja hoidat ne. Sano esimiehelle suoraan että nämä viisi asiaa pystyn hoitamaan seuraavan kuukauden aikana, nämä kuusi muuta jäävät odottamaan. Älä venytä päiviäsi. Asiakaspalautteeseen otat sen linjan, että palaute on firmalle, ei henkilökohtaisesti sinulle. Välität saamasi palautteen eteenpäin niille, jotka resursseista päättävät.
Mene työterveyshuoltoon juttelemaan tilanteesta. Palkatonkin sairasloma voisi olla hetki hengähtää ja ensi hätään taloudellisestikin kevyempi ratkaisu kuin irtisanoutuminen.
Ala katsella uutta työpaikkaa. Kaikki paikat eivät ole tuollaisia.
Tsemppiä! Älä ajattele, että sinun on jaksettava loputtomiin.
Me ollaan varmaan samassa firmassa. Tsemppii, et todellakaan ole yksin ajatuksinesi. Odotan omallakohdallani sitä lopullista romahdusta kun en uskalla sanoa itseäni irti kun kohta on 50 ikää mitarissa
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan varmaan samassa firmassa. Tsemppii, et todellakaan ole yksin ajatuksinesi. Odotan omallakohdallani sitä lopullista romahdusta kun en uskalla sanoa itseäni irti kun kohta on 50 ikää mitarissa
Taidetaan olla kaikki kolme samassa työpaikassa. Itselläni on enemmän mittarissa kuin sinulla ja tämän vuoden lopulla aion itse hypätä eläkeputkeen, itselle riittää jo. Tuntuu hyvältä ajatella, että kohtaa saa rauhassa levätä ja alkaa palauttaa voimia.
Eläkeputken poisto saa kyllä ikäviä seurauksia tulevina vuosina, ihmisiltä viedään pois suoja. Ja vielä demarit ja vasemmisto sitä nakertamassa.
Kirjoitit ihan normaalista työelämästä, tuollaista se on nykyisin kaikilla. Etätyö toi tullessaan mahdollisuuden pitää palavereja koko ajan, koska ei tarvitse varata tiloja tai siirtyä minnekään, nyt ollaan aina valmiiksi päätteen äärellä ja samaan aikaan voi kirjoittaa raportteja jne. Meillä ei palavereissa ole videokuvaa juuri siksi, että voimme koko ajan tehdä kahta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Puhu esimiehelle suoraan tilanteesta.
Kaikkien asioiden hoito ei ole sinun tehtäväsi. Ota se linja, että priorisoit tärkeimmät (tarvittaessa yhdessä esimiehen kanssa) ja hoidat ne.
Palkatonkin sairasloma voisi olla hetki hengähtää ja ensi hätään taloudellisestikin kevyempi ratkaisu kuin irtisanoutuminen.
On puhuttu ja olen sanonut että kerro mitä tehdään loputtomalta listalta ja loput jää sitten tekemättä. Ei auta
Ja sairausloma tai loma ei auta sekään, sillä hommat kaatuu joko muiden niskaan tai odottaa loman loppuun - jolloin huuto rästissä olevista hommista alkaa noin 5min kuluttua työhönpaluun jälkeen. En venytä päivää yli 9h enkä tee viikonloppuisin töitä, sen rajan olen vetänyt jo aikaa sitten. Mutta en jaksa siltikään.
Jos kyse olisi vain minusta, irtisanoutuisin. Mutta kyse on koko nelihenkisen perheen elintasosta, joka romahtaisi työttömyyden myötä. ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ihan normaalista työelämästä, tuollaista se on nykyisin kaikilla. Etätyö toi tullessaan mahdollisuuden pitää palavereja koko ajan, koska ei tarvitse varata tiloja tai siirtyä minnekään, nyt ollaan aina valmiiksi päätteen äärellä ja samaan aikaan voi kirjoittaa raportteja jne. Meillä ei palavereissa ole videokuvaa juuri siksi, että voimme koko ajan tehdä kahta työtä.
Juuri näin; kaikki vaan multipaskaa eikä synny kuin sutta ja sekundaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ihan normaalista työelämästä, tuollaista se on nykyisin kaikilla. Etätyö toi tullessaan mahdollisuuden pitää palavereja koko ajan, koska ei tarvitse varata tiloja tai siirtyä minnekään, nyt ollaan aina valmiiksi päätteen äärellä ja samaan aikaan voi kirjoittaa raportteja jne. Meillä ei palavereissa ole videokuvaa juuri siksi, että voimme koko ajan tehdä kahta työtä.
Juuri näin; kaikki vaan multipaskaa eikä synny kuin sutta ja sekundaa :(
Kyse on siitä, miten opettelet tekemään töitä. Ei sairaanhoitajanakaan kovin usein saa tehdä vain yhtä työtä kerrallaan
Sairaslomalle kannattaa jäädä ajoissa. Ja perheellekin on elintasoa tärkeämpää, että olet kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ihan normaalista työelämästä, tuollaista se on nykyisin kaikilla. Etätyö toi tullessaan mahdollisuuden pitää palavereja koko ajan, koska ei tarvitse varata tiloja tai siirtyä minnekään, nyt ollaan aina valmiiksi päätteen äärellä ja samaan aikaan voi kirjoittaa raportteja jne. Meillä ei palavereissa ole videokuvaa juuri siksi, että voimme koko ajan tehdä kahta työtä.
Juuri näin; kaikki vaan multipaskaa eikä synny kuin sutta ja sekundaa :(
Kyse on siitä, miten opettelet tekemään töitä. Ei sairaanhoitajanakaan kovin usein saa tehdä vain yhtä työtä kerrallaan
Hieman eri asia tehdä aivotyötä useaa asiaa yhtäaikaa. Tarvitseeko aina tulla sairaanhoitajien uhriutumaan
-eri
Joko tehdään töitä tai sitten voi mennä kortistoon jos ei kestä. Tuota työelämä on, älä valita
Vierailija kirjoitti:
Pyydä esimieheltä kahdenkeskinen Teams-palaveri, jossa laitat videon päälle, näytät pomolle kuinka vedät housut kinttuun ja kahmit paljaiden pakaroidesi välistä ruskeaa mönjää jonka nuolet ahnaasti sormistasi pomosi katsellessa. Mönjänä voit käyttää esim. Nutellaa tai jos kantti kestää niin toki halutessasi myös oikeaa ulostettasi aitouden maksimoimiseksi. Sen jälkeen työterveyslääkärin kautta huilimaan.
:D :D onko tullut itse kokeiltua?
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus ei ole palkallista; se katsotaan olosuhdeongelmaksi, masennus tai akuutti stressireaktio voi olla palkallista. Mutta masennus diagnoosin jälkeen sairauskuluvakuutus on menneen talven lumia ja jatkossa kaikki hoito kaatuu mielenterveysongelmataustaan
Selität omiasi. Minä olin uupunut, merkattiin masennukseksi. Olen ollut masentunut myös aiemmin, tosin sekin taisi olla uupumista. Olen saanut henkivakuutukset, sairauskuluvakuutukset yms. vaikka olen rehellisesti terveysselvityksissä sen kertonut. Olen myös saanut hyvää hoitoa juuri siihen vaivaan, mikä on ollut päällä.
Kuulutko kassaan? Mä varmaan irtisanoutuisin tuossa tilanteessa ja eläisin säästöillä (käsitin että sulla niitä vähän on) sen kolmen kuukauden karenssin ajan. Sen jälkeen ansiosidonnaista, jollei ole löytynyt työpaikkaa. Ei sitä rahaa oikeasti juurikaan tarvii..
EN kyllä ymmärrä, miksi sairauslomasta olisi hyötyä. Voit levätä, ja alkaa etsimään rauhassa töitä ja vasta sitten irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
EN kyllä ymmärrä, miksi sairauslomasta olisi hyötyä. Voit levätä, ja alkaa etsimään rauhassa töitä ja vasta sitten irtisanoutua.
Siis miksi EI olisi hyötyä.
No, kyllä se perhekin merkitsee. Meillä minä olin ollut huomattavasti parempipalkkainen, sitten jäin äitiyslomalle ja ajattelin, että nyt mies huolehtii. Kahden kuukauden päästä tästä mies irtisanoutui loppuunpalamisen takia. Juu, ymmärsin sairauden, silti tunsin hätää toimeentulosta ja myös vihantunteita miksi mies ei etsinyt uutta työtä aiemmin tai jäänyt vaikka saikulle irtisanoutumisen sijaan.
Sairasloma on palkallinen ja saat ladata hetken akkuja