Lue keskustelun säännöt.
Häpeilen koko ajan vanhoja mieleen nousevia tapahtumia, sanomisia, tekemisiä
13.03.2021 |
Mitä sanoin tai tein 20 tai 30 vuotta sitten. Tai 10 vuotta sitten, tai viime viikolla. Ennen tämä oli satunnaista, mutta on nyt kovaa tahtia kiihtymässä. Ja lisää aiheita tulee, kun joka päivä on monta mahdollisuutta sanoa jotain vähän tyhmää. Eikä ne ole edes mitään mokia sen kummemmin. Ihan tavallista elämää vaan. Miksi vatvon tällaisia ihan olemattomia "mokia" vuosikymmenet? Tämä on piinaavaa!
Kommentit (25)
Lyötkö itseesi naamaan suihkussa, kun hirveät muistot tursuavat mieleen?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain inhimillistä, fiksuimmat oppii niistä ja vie oppia jälkikasvulleen. Meidät on lähtökohtaisesti ohjelmoitu hyviksi.
Sama täällä, ikävä ominaisuus. Välillä oikein vatsaa vääntää, kun hävettää niin paljon vanhat asiat. Tsemppiä!
Turhaa ajan haaskausta. Kukaan muu niitä enää muista.
Mä myös, olisin onnellinen jos pääsisin tavasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taipuuko englannin kieli? Sellainen kirja kuin Confidence Gap on antanut itselle mahtavia tekniikoita ylipäätään ajatusten käsittelyyn.
Joo sama. Hulluinta on, etten muista kenenkään muun sanomia tyhmyyksiä. Miksi siis häpeilen juttuja, joita kukaan ei edes muista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Samoin muistuu mieleen kuinka joku oli ilkeä tai tyly, vaikka joku vieras ihminen siis. Harvemmin, jos koskaan, tulee mieleen ne kerrat kun joku teki tai sanoi jotain ihanaa, tai itse jotenkin oikein loisti.
Mulla nousee edelleen noloontumisen puna kasvoille, kun välillä muistan kun kolmannen luokan ope kerran torui kun nuolasin ruokaa veitsestä 🙄
Siitä on 23 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa ajan haaskausta. Kukaan muu niitä enää muista.
Hohhoijaa, kyllähän tuo tiedetään. Siksi se onkin turhauttavaa, kun ajatukset ja muistot vaan puskee mieleen!
T: ei ap
Ei kannata. Kukaan meistä ei ole täyrellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri. Pahimpia on ne, kun tulee mieleen jotkut nuorena tehdyt/sanotut asiat mitä ei ole silloin edes tajunnut olevan lapsellista/idioottimaista. Tai no, pahoja on myös ne muut möläytykset/yms. Joo mut lohtuna et muiden möläytyksiä en vatvo, eli ehkä muutkaan ei kauheasti munkaan mieti....
Ooooii olette ihania. Kiitos teille hyvin lohduttavista vastauksista. En olekaan yksin! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä. Vanhimmat häpeän aiheet jostain alle kouluiästä ja se on aina todella voimakas reaktio. Sitä miettii että miten näin urpolla on edes voinut olla kavereita. Kai se sitten kuuluu jollain tapaa ihmiselämään.
Tuttu tunne. Pitää vain yrittää olla lempeä itselle ja omille ajatuksille. Ei tätä elämää loppujenlopuksi niin hirveän vakavasti tarvitse ottaa. Myös itselle nauramista ja huumoria kannattaa kokeilla. Kukaan ei meitä tälläisista ajatuksista tule tuomitsemaan.
Olin ehkä kolme tai neljä vuotias kun äidin kanssa katseltiin linnunpesää pienine kauniine munineen. Äiti sanoi että muniin ei missään nimessä saa koskea.
Kun jäin yksin ulos niin otin kuitenkin pesästä käteeni yhden munan, se vaan oli niin kaunis ja halusin ihailla sitä, se oli kuin pääsiäisen pieni suklaamuna.
Mä rikoin sen munan! 😭
Oon nyt 34 ja vieläkin kaduttaa. Taisin vasta pari vuotta sitten uskaltaa kertoa äidilleni, että olen ollut tuhma ja kantanut tätä synkkää salaisuutta vuosikymmeniä, ihan hirveän huono omatunto ja syyllisyys 😔
Vierailija kirjoitti:
Olin ehkä kolme tai neljä vuotias kun äidin kanssa katseltiin linnunpesää pienine kauniine munineen. Äiti sanoi että muniin ei missään nimessä saa koskea.
Kun jäin yksin ulos niin otin kuitenkin pesästä käteeni yhden munan, se vaan oli niin kaunis ja halusin ihailla sitä, se oli kuin pääsiäisen pieni suklaamuna.Mä rikoin sen munan! 😭
Oon nyt 34 ja vieläkin kaduttaa. Taisin vasta pari vuotta sitten uskaltaa kertoa äidilleni, että olen ollut tuhma ja kantanut tätä synkkää salaisuutta vuosikymmeniä, ihan hirveän huono omatunto ja syyllisyys 😔
Voi sua. Mammat antaa anteeksi, älä enää mieti moista!
Tuo tarkoittaa vaan sitä, että teille ei ole tapahtunut mitään oikeasti pahaa, koskaan.
Ihan samanlaista, joskus palautuu mieleen juttuja, jotka nolottaa vuosien jälkeen.