Oletko kateellinen useimmiten henkisistä vai fyysisistä ominaisuuksista?
Miten on, pisteleekö kateus useammin toisen upeista hiuksista vai ällisyttävästä älykkyydestä? Vai viittaatko kintaalla täydelliselle kasvojen luustolle, mutta hänen autonsa saa sinut vihreäksi kateudesta?
Kommentit (64)
Velalla ostettu uusi auto saa lähinnä hymyn huulille. Koska silloinhan omistajana on pankki.
Vierailija kirjoitti:
Velalla ostettu uusi auto saa lähinnä hymyn huulille. Koska silloinhan omistajana on pankki.
Totta. Paljon on osamaksulla ostajia.
Lakukissa kirjoitti:
En ole mistään kateellinen.
Niin et ole. Et koskaan mistään. /s
En ole koskaan kateellinen kenellekään yhtän mistään. Toisin päin näkee tapahtuvan ja se on kehittymättömien egojen ongelma. Very sad.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
En ole mistään kateellinen.
Niin et ole. Et koskaan mistään. /s
Tunnetaanko me?
Vai oletko se joka kuvittelee tuntevansa minut, koska hänen ex miehensä "on kuin minä".
Niin en tosiaan ole kateellinen ihminen.
Itse olen kateellinen lähinnä siitä että joku on todella hyvä jossain. Koska itse en ole hyvä missään. Haluaisin että olisi edes yksi asia, jossa tuntisin olevani tosi hyvä. Ei leuhkimisen takia vaan oman itsetunnon takia. Toisaalta varmaan suurin osa ihmisistä on tällaisia keskinkertaisuuksia, joten turha sitä on liikaa murehtia.
En oo missää tekemisis ihmisten kaa, nii jos kaupas tai kadul näkee pitkän miehen, nii sillo tulee ajateltuu, et olisinpa itekki pitkä. Ei tuo kateutta kuitenkaa oo. Kateus on kuitenki vahva tunne.
Terveydestä. Varsinkin fyysisestä. Krooninen kipu tekee hulluksi. Vaikka toimii se toisinkin päin, jos henkisellä puolella on ongelmia, voi tulla fyysisiäkin oireita, kuten minulla. Ensin on vammasta johtuva krooninen kipu, joka alentaa stressinsietokykyä, ja stressi sitten laukaisee lisää fyysisiä oireita.
Mutta pyrin olemaan positiivisesti kateellinen, eli olen iloinen, ettei jollain toisella ole terveys yhtä huono kuin minulla, mutta kyllä se ajatus jatkuu voi kun itsekin olisin terve.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kateellinen lähinnä siitä että joku on todella hyvä jossain. Koska itse en ole hyvä missään. Haluaisin että olisi edes yksi asia, jossa tuntisin olevani tosi hyvä. Ei leuhkimisen takia vaan oman itsetunnon takia. Toisaalta varmaan suurin osa ihmisistä on tällaisia keskinkertaisuuksia, joten turha sitä on liikaa murehtia.
Minusta kannattaa vain tehdä asioita, kainenlaisia.
Siinähän sitä oppii ja kehittyy.
Muutimme juuri ja keittiö oli hieman huonokuntoinen. Sen sijaan että huokailisin muiden keittiöitä päätin rempata meidän keittiön itse. Työtä on, mutta lopputulos saa niin iloiseksi!
Olen kateellinen silloin, kun vaikuttaa siltä että joku saa helposti ja ponnistelematta etuoikeuksia ja menestystä, mukavaa ja vaivatonta elämää. Esim. yksi tuntemani tyyppi, joka syntyi rakastavaan ja rikkaaseen perheeseen, on aina saanut kaiken mitä keksinyt haluta. Teini-ikäisenä (oltiin koulutovereita) hänellä oli kotona oma kerros, kaksi hevosta täysihoitotallissa ja mopoauto, tietysti kaikki vanhempien kustantamana. Vanhemmat maksoivat koulutuksen business-alalle yksityisessä oppilaitoksessa, kun ei päässyt yhteishaussa kouluihin. Tuo koulutus maksoi jotain 20 000 e kieppeillä per lukuvuosi. Sitten oli somessa tyytyväistä kuvaa juhlatällingeissä tutkintotodistuksen kanssa, että on valmistunut Master of Businesseksi tms. No juu, rahalla saa. Kun hän täytti 18v, vanhemmat ostivat lahjaksi upouuden asunnon kalliilta seudulta järvimaisemalla. Nykyisin tyyppi lähenee kolmeakymppiä ja somen perusteella elämä on yhtä helppoa ja yltäkylläistä edelleen. En tiedä tekeekö jotain töitä, ainakin ennen koronaa oli koko ajan matkoilla ympäri maailmaa hienoissa kohteissa. Tällainen pistää kateeksi! Saa kaiken tekemättä itse mitään.
Mistään ulkonäköasioista taas en ole kade, enkä työllä tehdystä menestyksestä, enkä varsinkaan henkisistä hyveistä.
Olen kateellinen muiden hyvästä kunnosta ja hoikkuudesta. Ja kyllä, laihdutan ja yritän kohottaa kuntoa liikkumalla.
En mistään ja tämä on fakta. Kyse ei ole siitä, ettenkö tiedostaisi ja myöntäisi olevani kateellinen. Ei, minä vaan en aidosti kadehdi muita yhtään mistään tai mieti, että olisipa minulla noin tai jotain tuollaista. Ilmeisen harvinaista tällainen kai on, mutta en usko, että voisin olla ainoa. Onko täällä ketään muuta, joka ei kadehdi? Ja tämä ei ollut itsekehu. Muistutus vain, että väite ainaisesta kateudesta ei ole aina totta. Olenkin loputtoman kyllästynyt ikuiseen kateus-korttiin, kun sitä ei voi ainakaan sen sanojan mielestä muka kumota oikein millään.
Olen löytänyt sisäisen onnellisuuteni enkä ole kateellinen enää mistään.
Vierailija kirjoitti:
En mistään ja tämä on fakta. Kyse ei ole siitä, ettenkö tiedostaisi ja myöntäisi olevani kateellinen. Ei, minä vaan en aidosti kadehdi muita yhtään mistään tai mieti, että olisipa minulla noin tai jotain tuollaista. Ilmeisen harvinaista tällainen kai on, mutta en usko, että voisin olla ainoa. Onko täällä ketään muuta, joka ei kadehdi? Ja tämä ei ollut itsekehu. Muistutus vain, että väite ainaisesta kateudesta ei ole aina totta. Olenkin loputtoman kyllästynyt ikuiseen kateus-korttiin, kun sitä ei voi ainakaan sen sanojan mielestä muka kumota oikein millään.
Vaikka et itse tuntisi kateutta, huomaatko kuitenkin tilanteita joissa jonkun muun käytös voisi selittyä kateudella?
Asemasta ehkä. Jos on pienemmällä kokemuksella saanut hienon työn.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kateellinen kenellekään yhtän mistään. Toisin päin näkee tapahtuvan ja se on kehittymättömien egojen ongelma. Very sad.
Ei mut tässä olikin, hauskaa. Kirjoitin oman vastauksen lukematta aluksi ketjua.
- se ei kateellinen, joka kysyi onko muita
Mulle tulee molempia tunteita. Joskus joku puhuu mun alan asioista niin upeasti, että herää suuri ihailu ja samalla kateus kun en itse ole niin lukenut ja sanavalmis.
Mutta paljon useammin olen kateellinen ulkoisista ominaisuuksista. Minäkin haluaisin olla kaunis!
Auto ei ole henkinen ominaisuus.