Masentaa, olen jatkuvasti yksin kotona

Koronan myötä lähes kaikki sosiaaliset suhteet ja tilanteet ovat hävinneet. Koulu siirrettiin jo vuosi sitten etä-opetukseksi, ei ole enää oikein edes motivaatiota kun kurssien laatu on niin surkeaa ja tuki olematonta. Olin helmikuun sairaslomalla uupumisen takia. En vain jaksa tätä enää. Joo perspektiiviä ja muilla menee huonommin, mutta ei se kyllä mieltäni paranna kun tiedän että joku toinen kärsii vielä enemmän.

Ärsyttää, kun tuntuu että tätä tilannetta ei oteta tosissaan. Esim veljeni on nyt flunssassa, ei ole mennyt koronatestiin, voi olla kuulemma muukin flunssa. En vain jaksa. Kaikki asiat on viety ja yritän tehdä kaikkeni että tämä pandemia loppuisi, niin sitten on ihmisiä kuin veljeni, jonka elämään korona ei ole vaikuttanut (työt lisääntyneet jne) niin häntä ei tunnu kiinnostavan.

Halusin vaan avautua.