Lue keskustelun säännöt.
Täysin lamassa: miehen rakkaus loppunut - eroa odotellessa...
12.05.2009 |
Mies on ollut etäinen jo jonkun aikaa ja olen yrittänyt ottaa sitä puheeksi. Eilen illalla sitten hän sanoi, että on tosiaan etäinen olo, eikä mikään tunnu enää miltään.
Kysyin, että onko hän ihastunut johonkin toiseen, tuli vastaus todella nopeasti että "en". Mielestäni vähän liian nopeasti. Ja vielä kun olen lukenut täältä, miten suurina yllätyksinä miesten toiset naiset ovat tulleet...
En siis varsinaisesti epäile, että kyseessä olisi toinen nainen. Mutta sitäkään mahdollisuutta en voi pois sulkea, sillä käytös on todella muuttunutta.
Nyt olen ihan lamassa, olen omasta mielestäni "elämäni miehen" kanssa, enkä halua erota. Mutta en myöskään halua elää suhteessa, jossa mies on henkisesti muualla, eikä tunteita minua kohtaan enää ole. Toista en voi muuttaa enkä pakottaa. Hän kyllä sanoi, ettei ole lähdössä mihinkään, mutta jotenkin en loppujen lopuksi pysty siihen luottamaan. Mitä ihmettä teen? Alanko jo katselemaan itselle ja lapselle toista asuntoa? Jäänkö vain tähän kököttämään ja odottelemaan, kunnes mies itse pakkaa laukkunsa? Voi apua sentään, on ihan kauhea olo!
Kommentit (28)
Koskaan ei olla selvitetty onko silloin ollut kuvioissa toinen nainen.
Olen kuitenkin päättänyt, että vaikeasta ajasta selvitään ja muuttanut omia käytöstapoja. Ollut yhtä ihana kun seurustelun ensimmäiset 5v.
17v ollaan oltu yhdessä ja on ihan normaalia, että suhde on kuin vuoristorata.
Minä en ainakaan jaksaisi tasaisuutta. Välillä on mukava olla tulisesti rakastunut siihen omaan mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta - hyvää vuotta. Olen sen jo oppinut, että toinen on mikä on, eikä häntä voi muuttaa. Tosin en ole kauheasti yrittänytkään, kun pidän sellaisenaan.
Luulen, että jos hylkäämispelossani takerrun mieheeni entisestään, lähtee hän varmasti. Eli miten sitten muutan käytöstäni?
Ap
Entä jos miehesi on masentunut? Sitä on nykyään paljon ja yksi tunnusmerkeistä on juuri se, että mistään ei oikein saa revittyä sitä iloa elämään. Juttele miehesi kanssa, ehkä hän haluaisi käydä keskustelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Eihän tässä välttämättä ole kyse siitä, että haluaa erota.
Me myös yhdessä jo 19 v ja kyllä löytyy lama-aikaakin suhteesta. Mutta aina se on mennyt ohi. Sen jälkeen ollut entistä ihananmpaa - kuin olisimme toisemme uudestaan löytäneet.
Koskaan en ole alkanut nuuhkimaan, josko olisi suhdetta muualla. Se mitä voi tehdä, on tarkastella omaa käytöstään suhteessa, koska vain itseään voi muuttaa.
Jos itse muuttaa joitain toimintatapoja tai reagointitapoja rakentavampaan suuntaan, sillä on aina positiivinen vaikutus toisenkin käytökseen.
Onko miehelläsi stressiä, masennusoireita (silloin tunnetusti mikään ei tunnu miltään), fyysisiä ongelmia tms. ?
Kannattaa yrittää keskustelua, mutta ei liian vaativaan sävyyn eikä hyökkäävästi.
Ja toinen naikkonen sillä oli, oli ollut jo jonkin aikaa. Ensin kielsi jyrkästi, myönsi vasta kun yhteinen tuttavamme oli nähnyt ne jossain yhdessä...
Erosin saman tien, en voisi koskaan enää luottaa tuon tempun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteistä mukavaa tekemistä. Ihan vaan vaikka iltakävelylle. Viikonloppuvapaalle yhdessä ja saatettu viettää aika sängyssä. Hemmotellut miestäni hyvällä ruualla ja hieronnalla. Olen ollut se ihana oma itseni johon mieheni rajkastui kun ei ollut lapsia ja tylsää arkea. t. 4
On nimittäin lisännyt urheiluaan jonkin verran (ellei sitten juokse siellä vieraissa, mitä on vaikeahko uskoa) ja mielestäni on tehnyt sitä ennenkin liittyen alakuloisuuteen.
Mutta jos itse liittää tunnetilansa meidän väliseen parisuhteeseen, niin minkäs teet?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kirjaa Heikko, vahva vaimo, kirj. Laura Doyle.
Mutta jos itse liittää tunnetilansa meidän väliseen parisuhteeseen, niin minkäs teet?
Ap
Että nimenomaan _suhteessa_ ei tunnu mikään miltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoituksesi olisi voinut olla omalta näppäimistöltäni!
Minkä ikäinen miehesi on? Minä epäilen omani kohdalla jonkinlaista ikäkriisiä. Myös meillä mies on aloittanut liikunnan (ennen todellinen sohvaperuna) ja tarkkailee syömisiään.
Toista naista olen tietenkni minäkin epäillyt, mutta mies kiistää sen. Hän on sen verran brutaalin rehellinen, että olisi varmasti sanonut, jos joku toinen on kuvioissa.
Meillä ilmoituksesta pari viikkoa. Mies on jo ehtinyt hakea eroa, mutta sanonut kyllä, että ainahan sen voi perua. Olen yrittänyt huomioida miestä enemmän, kysellä mielipidettä jne. Olen myös varannut ajan perheneuvolaan ja mies on suostunut lähtemään mukaan.
En yhtään osaa sanoa, miten tässä loppujen lopuksi käy, mutta pakko yrittää loppuun asti. Eipähän sitten jää itselle jossiteltavaa.
eikä tämä tästänsä kummene:(
Mies ei enää tule nukkumaan samaan huoneesee, ei suostu puhumaan mistään, ei katso minua koskaan...aivan kuin minua ei olisi olemassakaan...työntää koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi:(
Olen yrittänyt puhua ja saada miestä ymmärtämään, ettei näin voi jatkua loputtomiin! olen sanonut etä hän on ihan vapaa menemään kunhan ensin puhutn asiat selviksi...ei vastausta:/ En saa vastaus mihinkään, en edes tekstiviesteihin tai sähköpostiin:(
Mies elää jossain toisessa maailmassa ja vaikka kuinka yritän sanoa, että hän ei vli kohdella minua ja lapisa näin, niin sillä ei ole mitään vaikutusta...
t. suurperheen äiti
niin ja tuo nelosen ehdottama muutos ei meillä käy, sillä en saa osoittaa mitään tunteita miehelle....enkä kertoa tunteistani edes niissäö viesteissä:( Kaikki kontaktin ottaminen mieheen on miehen puolelta kielletty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten selviän eteenpäin. Menetimme yllätyslapsen helmikuussa ja mies ei suostu tekemään lapsia enää. Miten pystyn selviämään tästä tuskasta?
Sovimme kuitenkin että jatkamme lastenkin takia ja kun kuitenkin rakastamme toisiamme täysillä, myös 12 v yhdessä.
Itse en vaan tiedä miten pitkälle se rakkaus riittää.
ja menkää kahville. Se piristää kummsti, ja sitten vaan sanot ohi mennen miehellesi että olit x:n kanssa kahvilla ja hymyilet onnellisen näköisenä. Tää tehoaa aina, niinkauan kun varmasti istut siellä kotona sen "omaisuutena" (aika rumasti sanottu, mutta totta), pitää se mies sua itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ilmeisesti suhteellisen vähän aikaa verrattuna mitä jotkin muut ovat kokeneet.
Ja mies on siis sanonut, ettei aio erota, mutta kylmää ja etäistä on tunnepuolella. Kiitos neloselle - jotain tuonsuuntaista aion yrittää. Mies on pyytänyt urheilemaan kanssaan, mutta en ole lähtenyt. Nyt taitaa olla aika sitten kuitenkin lähteä...
Meillä ei ole moneen vuoteen ollut yhteistä "vapaata" viikonloppua, sillä meillä ei ole paikkaa mihin lapsi voisi mennä yökylään. Tämän järjestäminen olisi ihanaa, mutta ei tule onnistumaan.
Mies on 38, joten keski-ikä lähestyy ja varmasti senkin osalta voi oleminen kriisiytyä.
Ikävää, että jollain oli jo eropaperit vietynä - tätä minäkin pelkään nyt yli kaiken, vaikka mies tällä hetkellä sanookin vielä muuta!
Ap
Olen tänä keväänä vanhentunut 10 vuotta...
t: 15
Tuo voisi tehota, jollei ole liian läpinäkyvää :)
Ajoin miehen autolla ja huomaavaisesti siirsin penkin kauemmas kotiin tultuani. Lähdettyään aamulla töihin mies soittaa kohta, että kuka tällä autolla on ajanut?! Eikä varmaan ollut huolissaan autosta, on sen verran vanha kosla.
T. 13
Jossain ikivanhassa laulussa sanotaan, että jos haluu saada on pakko antaa. Sanoisin, että se on moderni versio raamatullisesta kehotuksesta tehdä niin kuin haluat toisten tekevän sinulle.
Järjestä jotain kivaa yhteistä puuhaa lapsen mentyä nukkumaan, esim. peli-ilta, jos mies pelaamisesta tykkää.
T. 13
elämän kaikki vastoinkäymisetkin yhdessä, eikö?
miten menetitte yllätyslapsen? Missä iässä? Halaus!
Miten loppujen lopuksi kävi ja kuinka selvisit - vai selvisitkö?
Ap