Lue keskustelun säännöt.
Täysin lamassa: miehen rakkaus loppunut - eroa odotellessa...
12.05.2009 |
Mies on ollut etäinen jo jonkun aikaa ja olen yrittänyt ottaa sitä puheeksi. Eilen illalla sitten hän sanoi, että on tosiaan etäinen olo, eikä mikään tunnu enää miltään.
Kysyin, että onko hän ihastunut johonkin toiseen, tuli vastaus todella nopeasti että "en". Mielestäni vähän liian nopeasti. Ja vielä kun olen lukenut täältä, miten suurina yllätyksinä miesten toiset naiset ovat tulleet...
En siis varsinaisesti epäile, että kyseessä olisi toinen nainen. Mutta sitäkään mahdollisuutta en voi pois sulkea, sillä käytös on todella muuttunutta.
Nyt olen ihan lamassa, olen omasta mielestäni "elämäni miehen" kanssa, enkä halua erota. Mutta en myöskään halua elää suhteessa, jossa mies on henkisesti muualla, eikä tunteita minua kohtaan enää ole. Toista en voi muuttaa enkä pakottaa. Hän kyllä sanoi, ettei ole lähdössä mihinkään, mutta jotenkin en loppujen lopuksi pysty siihen luottamaan. Mitä ihmettä teen? Alanko jo katselemaan itselle ja lapselle toista asuntoa? Jäänkö vain tähän kököttämään ja odottelemaan, kunnes mies itse pakkaa laukkunsa? Voi apua sentään, on ihan kauhea olo!
Kommentit (28)
eikä tämä tästänsä kummene:(
Mies ei enää tule nukkumaan samaan huoneesee, ei suostu puhumaan mistään, ei katso minua koskaan...aivan kuin minua ei olisi olemassakaan...työntää koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi:(
Olen yrittänyt puhua ja saada miestä ymmärtämään, ettei näin voi jatkua loputtomiin! olen sanonut etä hän on ihan vapaa menemään kunhan ensin puhutn asiat selviksi...ei vastausta:/ En saa vastaus mihinkään, en edes tekstiviesteihin tai sähköpostiin:(
Mies elää jossain toisessa maailmassa ja vaikka kuinka yritän sanoa, että hän ei vli kohdella minua ja lapisa näin, niin sillä ei ole mitään vaikutusta...
t. suurperheen äiti
niin ja tuo nelosen ehdottama muutos ei meillä käy, sillä en saa osoittaa mitään tunteita miehelle....enkä kertoa tunteistani edes niissäö viesteissä:( Kaikki kontaktin ottaminen mieheen on miehen puolelta kielletty...
Miksi annat kohdella itseäsi näin? Rahanko vuoksi? Sanot miehelle, että olet nyt ihan tarpeeksi kauan antanut hänelle aikaa ja nyt on kärsivällisyys loppu. Mies on vapaa lähtemään pois luotasi ja mitä pikemmin sen parempi.
eihän tuollaista paskaa jaksa kukaan kestää, tuo on pahimman laadun henkistä väkivaltaaa eikä siihen pidä suostua. Jos mies ei halua puhetta, järjestä hänelle toimintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten menetitte yllätyslapsen? Missä iässä? Halaus!
Ja kun ikääkin on jo ihan juuri 40v ja mies ei enää lasta halua, se tuntuu pienelle maailmanlopulle. Suren sitä lasta jonka menetin ja lisäksi sitä jota en enää saanut...
Siis haluaako hän yrittää ratkaista ongelmianne, kun ei kuitenkaan erotakaan halua? Vai tietääkö hän oikein itsekään, mitä haluaa?
Mulla on omasta miehestäni tunne, että hän ei ole ajatellut asiaa loppuun asti, vaikka sanoo eroa puolisen vuotta hautoneensakin. Ja joissakin asioissa mieli on jo ensimmäisestä keskustelusta muuttunut, joten toivoa elättelen.
Onko sinulla ketään ystävää, jonka kanssa voit tilanteesta keskustella? Itse olen huomannut, että ihme kyllä, puhuminen helpottaa.
Suostuisiko miehesi lähtemään johonkin pariterapiaan tms.?
T. 13
Saisinhan melkoiset elatusmaksut ja pärjäisin varmaan rahallisesti paremmin kuin nyt!
Suurin syy siihen, että en ole vielä miestä sanan mukaisesti heittänyt pellolle on se, että en aio ottaa erosta syytä niskoilleni!! Mies on tämän liiton tähän pisteeseen ajanut ja silloin hän ottakoon myös vastuun sen lopettamisesta!!
Hän vain sattuu olemaan nätiä "selkärangattomia tyyppejä", joilta on turha odottaa vastuuta mistään, mutta kun joku muu tekee päätöksen, niin siitä sitten kyllä syystetään lopun elämää:/ Niinpäs en edes tiedä menisikö tämä vain hullummaksi jos minä veisin eropaperit? Luulen, että menisi ja lapset kärsisivät vielä enemmän...
En tiedä...asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin ulkopuolisen silmin monesti näyttää!! Minun elämäni on nyt tätä...kuinka kauan? Sitäpä ei tiedä, mutta luotan tulevaisuuteen ja siihen että vielä joskus olen aidosti onnellinen;) miten ja missä, kenen kanssa ja milloin? Tuo kaikki jää nähtäväksi...
Ratkaisuyrityksiä sen sijaan en ole nähnyt. Näitä "pakenemis"-yrityksiä kylläkin - poissa paljon kotoa, muissa maailmoissa...
Seuraava siirto voisi olla yritys mennä pariterapiaan, jos tilanne ei ala muuttumaan. Siis sen jälkeen kun muutan omaa suhtautumistani ja käyttäytymistäni. Voisin kuvitella mieheni jopa suostuvan pariterapiaan...
Jotenkin en halua jutella kenellekään tutulle tästä. Onneksi voin täällä vähän purkaa ja saada kommentteja muilta vastaavassa tilanteessa olleilta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että miehet ovat kuitenkin niitä putkiaivoja, joten ihastelulla ja kehuilla pääsee pitkälle ;-)
Taistelutahtoa!
T. 13
meillä oli vuosi pari arkea/etääntymistä ja viimeinen vuosi alkoi olla miehen puolelta suoranaista hylkimistä. Minä mietin miten voin muuttaa asennoitumistani, miten voin parantaa suhdetta. Kirjoitin miehelle miltä musta sen käytös tuntuu ja mitä se vois tehdä jotta asiaintila paranisi. Se vain antoi hänelle aseet käteen ja käytöksensä minua kohtaan paheni.
Viimein tilanne laukesi. Siihen mennessä olin jo päätynyt henkiseen uupumukseen, menettänyt yöuneni ym. tuon jälkeenpäin tulkiten henkisen väkivallan vuoksi. Aloin rämpiä ylös uupumuksesta ja taas asennoitua yhdellä tavalla tuohon kaikkeen kunnes mies eräs kaunis päivä sitten päätti paljastaa, ettei tunne mua kohtaan enää mitään ja tahtoo eron.
Viikon päästä olin hoitanut puoleltani eroon liittyvät paperihommat, kuukauden päästä asuin jo omillani lasten kanssa.
Olin pyytänyt itselleni aikaa sulatella tuota uutista. Sain aikaa sen verran että eropaperi odotti allekirjoitusta pöydällä seuraavana aamuna ja illalla sain kuulla toisesta naisesta. Totesin, että minä olin suhteeseemme kaiken tehnyt minkä voin. Mitäpä siihen jäädä roikkumaan.
Opinpahan, mitä siedän ja miten tuollaiseen suhtaudun.
Jos olisi jotain konkreettisia vastoinkäymisiä - jatkuvasti vaikka riitaa jostain asiasta, erilaiset arvot, pettämistä tms - niin tilannetta voisi lähteä myös konkreettisesti jotenkin ratkaisemaan.
Muttakun ilmoitus on myönteisten tunteiden lopahtaminen toista kohtaan, niin miten sitä voi mitenkään ryhtyä ratkomaan? Tilanteessa on täysin toisen armoilla, odottamassa mitä toinen tekee - vai jääkö vuosiksi tilanteeseen arvuuttelemaan missä mennään?
Ap