Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu kun lapsi muuttaa omaan kotiin?
12.03.2021 |
Kasvaako huoli, tuleeko helpotus?
En mieti niinkään käytännön asioita vaan sitä miltä se tuntuu.
Koko matkan varrella on huoli kaivertanut välillä syvästi. Ensin autossa pipo tippu silmille ja itku oli suuri. En ylttänyt kuskin penkiltä kättä kaukaloon sitä korjatakseni.
Sitten unohtui ne lämpimämmät käsineet kotiin ja päikkyyn meni ohuilla käsineillä kovalla pakkasella.
Koulussa tuli riitaa ja toinen ilmoitti ettei enää halua olla kaveri. Kotona lapsi itki ettei halua mennä enää kouluun.
Ensimmäinen ihastus ihastuikin toiseen.
Lapsen kanssa tulee monia huolia joita myötäelää syvästi.
Miten pärjää kun toinen muuttaa...
Kommentit (7)
Kai se on yksi vaihe mikä pitää käydä läpi. Tätä varten tässä on 18 vuotta varautua asiaan. Kuten 9 kk raskausaika valmistaa äitiyteen. (Sarkasmia)
Mulla oli esikriisi tyhjästä pesästä jo pari vuotta sitten kun tajusin, ettei minua enää tarvittu ja jouduin muistelemaan kuka olin ennen lapsia ja mitä oikeasti elämässä haluaisin.
Toivon, että side säilyy vaikka asuntoon tulisi tilaa. Että osaisin pitää etäisyyden, mutta tukea oikein.
Ai niin, itse sain aikanaan ohjeeksi että kotiin saa aina tulla takaisin tai ilmoittamatta. Ehkä uudistan sitä sen verran, että äidin luo saa aina tulla. Olen eronnut, joten en lupaa heidän isänsä puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on yksi vaihe mikä pitää käydä läpi. Tätä varten tässä on 18 vuotta varautua asiaan. Kuten 9 kk raskausaika valmistaa äitiyteen. (Sarkasmia)
Mulla oli esikriisi tyhjästä pesästä jo pari vuotta sitten kun tajusin, ettei minua enää tarvittu ja jouduin muistelemaan kuka olin ennen lapsia ja mitä oikeasti elämässä haluaisin.
Toivon, että side säilyy vaikka asuntoon tulisi tilaa. Että osaisin pitää etäisyyden, mutta tukea oikein.
Ai niin, itse sain aikanaan ohjeeksi että kotiin saa aina tulla takaisin tai ilmoittamatta. Ehkä uudistan sitä sen verran, että äidin luo saa aina tulla. Olen eronnut, joten en lupaa heidän isänsä puolesta.
En voi kyllä sanoa että koti olisi tyhjentynyt, päinvastoin aikuisten lasten kautta on tullut lastenlapsia ja ihania uusia perheenjäseniä (miniä, vävyt ja heidän perheensä).
Ja se ettei enää tarvitse olla vastuussa alaikäisestä ja huomioida koulujen loma-aikoja vapauttaa minulle ja miehelleni koronan jälkeen aikaa asua ulkomailla ja matkustella paljon enemmän kuin tähän saakka. Voimme keskittyä toisiimme pitkästä aikaa
1
Se on tosi haikeaa. Samalla iloinen asia, onhan se normaalia että lapsi jossain vaiheessa siirtyy itsenäiseen elämään. Mutta se lopullisuuden tunne lyö vasten kasvoja yllättävän kovaa. Äkkiä siihen tottuu, eikä se lapsi kuitenkaan mihinkään ole kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surin etukäteen muutaman vuoden. monta lasta, mutta arvelin, että se viimeisen lähtö olisi kova paikka. koronan ja harjoittelujen takia lähtöjä ja paluita tuli useampia, eli siirtymä sujui vähitellen. haikeaa, mutta kyllä se esityö auttoi. nyt iloitsen meidän kaikkien uudesta elämänvaiheesta ja siitä, että lapsilla on myös toisensa.
Todella hyvältä. Olemme onnistuneet antamaan lapselle juuret jotka turvaavat taustalla (me ja sisarukset) ja ennenkaikkea siivet jotka kantavat.
Tytöt muuttivat 19v:nä kotoa ja poika 20v:nä yhteen nykyisen vaimonsa kanssa. Kaikki olivat n 15v lähtien tottuneet tekemään yöitä koulun ohessa joten sama jatkui myös opiskelun ohessa. Taloudellista ongelmaa ei ollut.
Yhteyttä pidetään whatsappilla, videopuheluilla ja tulevat usein perheineen meille syömään.
Nyt kuopus kirjoittaa ja toivoo lähtevänsä toiseen kaupunkiin tai ulkomaille opiskelemaan. Tilanne on hankala koronan takia, jopa kesätyötä mahdoton saada!