Miten suhtautuisit jos saisit tietää miehen hyväksikäyttäneen alle 20v tyttöjä?

Tapailin miestä joka kertoi minulle, että häntä on vuosia aiemmin syytetty seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä ainakin yhdestä raiskauksesta. Mistään näistä tapauksesta ei tehty koskaan rikosilmoitusta, mutta asiaa käsiteltiin sen yhteisön sisällä, jonka piirissä hyväksikäyttötapaukset tapahtuivat.

Mies oli minua kohtaan hyvin lempeä, empaattinen, emotionalisesti kypsän oloinen ja kertoi avoimesti sekä katumusta osoittaen myös näistä menneisyytensä möröistä. Olen itsekin tehnyt menneisyydessäni virheitä ja lähtökohtaisesti haluan kohdata ihmiset sellaisina kuin he ovat tässä elämän hetkessä enkä arvioida heitä heidän menneisyytensä perusteella.

Luotin siihen että mies todella katuu tekojaan ja on käsitellyt menneitä perinpohjaisesti. Sain kuitenkin tietää, että hyväksikäyttösyytösten yhteydessä hänelle oltiin esitetty vaatimus että hänen on mentävä terapiaan, mutta hän ei ollutkaan koskaan terapiaan mennyt, koska se on niin kallista ja kuulemma ahdistaa ajatus tuntemattomille avautumisesta. Mies uskoo että pystyy käsittelemään ongelmiaan itsenäisesti ilman terapeutin apua. Toinen hänelle osoitettu ehto/pyyntö oli ettei hän aloittaisi uusia intiimejä suhteita ennen kuin on käynyt terapiassa, mutta tätäkään hän ei kuulemma noudattanut, koska se tuntui liian suurelta ja julmalta vaatimukselta. Tunnettuani miehen yli vuoden, sain myös tietää lisää yksityiskohtia hyväksikäytöstä. Aiemmin olin ollut siinä uskossa, että tapaukset olivat ns. harmaalla alueella eikä ikäerot olleet lopulta kovin suuria (mies oli itse tuolloin alle 30), mutta myöhemmin minulle selvisikin, että mies oli varta vasten hakeutunut teinien käyttämälle sosiaalisen median alustalle, tutustunut siellä nuoriin (kuitenkin ilmeisesti täysi-ikäisiin?) ja deittaillut näitä. Toimintaa voisi kutsua systemaattiseksi.

Kun minulle selkeni nämä yksityiskohdat ja se ettei mies ole käynyt terapiassa, vaikka se hänelle ns. ehdoksi asetettiin, suhtautumiseni häneen muuttui inhoksi ja halveksunnaksi... Kun tämän halveksunnan hänelle ilmaisin ja sanoin etten pysty olla hänen kanssaan enää tekemisissä, hän syyllisti minua siitä, että minun reaktioni vaikuttaa negatiivisesti hänen paranemisprosessiinsa ja ettei hänellä olekaan mitään motivaatiota käsitellä ongelmiaan ja muuttua, jos hän alkaa inhoamaan itseään ja lamaantuu. Ja tämän itseinhon hän siis yritti vierittää minun syyksi.

Tahdon osoittaa tälle miehelle etten ylireagoi. Tahdon näyttää että kuka tahansa tuntisi inhoa ja epäluottamusta minun asemassani, eikä ole minun syytäni jos hänen mielenterveytensä nyt romahtaa.

Miten te olisitte reagoineet vastaavassa tilanteessa?

Ja lisäkysymys, mikä helvetti miehiä riivaa kun nin monet heistä eivät suostu mennä terapiaan, mutta olettavat naispuolisten läheisten tarjoavan heille loputtoman myötätuntoisesti ilmaisia mielenterveyspalveluita???