Tunnelukko, haitallinen ajatusmalli vai mikä?

Tiimissä olisi yksi paikka auki, joka kiinnostaisi. Olen huomannut, että ihmiset ympärilläni hakevat näihin paikkoihin ja saavat niitä, vaikka tekevät ihan samalla tavalla töitä kuin itsekin. Nautin myös jonkinlaista arvostusta työyhteisössä ja kentällä osaamistani arvostetaan. Työnantaja on myös antanut rahallista provisiota hyvin tehdystä työstä aiemmin.

Mutta mutta, en oikein tiedä mistä aloittaisi, nuoruudesta ehkä? Epäilen nyt näin kolmikymppisenä, että lapsuudesta asti on tarttunut joitain haitallisia ajatusmalleja joita ehkä kannan. Esimerkiksi myyn itselleni usein ajatuksen jostain, että en ansaitse sitä. Jotenkin ajattelen olevani huonompi kuin muut ja se on niin itsestään selvää. Kun olin pieni, meillä oli hyvin tiukka kasvatus ja rajattu kaikki, mitä ei saanut tehdä. Tuntuu, että mielenkiintoni kaikkeen tapettiin siinä ja olen ehdollistunut siihen, että parempi vain totella mitä muut sanoo. Jotenkin opin että en luota itseenikään enkä oppinut koskaan siihen.

En osaa näitä ajatuksia, mutta työni osaan. Positio kiinnostaisi ja haluaisin murtaa tuon jonkin lukon. Mutta en tiedä mikä se on. Miksi olen tällainen?

Olen yllättävän varma siitä, että en hae koko paikkaa lopulta ja sitten monet ihmettelevät sitä.