Kiva olla vain se koekaniini joka auttaa lääkäriä erikoistumaan.
Olen jatkuvan uupumuksen ja opiskeluhäiriöiden takia Laaksok psyk.polilla ollut kirjoilla jo vuosi. Olen erittäin sitoutunut ja asiallinen.
Siellä vaihtuu porukkaa kokoajan, ei vastata viesteihin. En edes tiedä mitä mä siellä edes teen kun ei siellä koskaan edes tapaa niitä lääkäreitä. Hoitaja vaa puhelimitse kertoo et lääkäri on taas vaihtunut vaikka en edes tiedä kuka edellinen oli.
Ei keskusteluapua, ei minkäänäköistä tehokkuutta, potilas sitoutuu täysin tyhjään.
Nyt on uus tosi ikävä hoitaja ja hän vaa sanoi että koko laitos on vaa sitä varten että lääkärit voi erikoistua.
Eli viis potilaista kunhan hyvin menestyvät erikoistuvat!!
Kommentit (3)
Jossakinhan erikoistuvien lääkäreidenkin pitää oppia.
Aivan sama tilanne on kaikilla lääketieteessä.
Kirurgiaan erikoistuvien lääkereiden on opeteltava jossakin myös, samoin sisätauteihin, keuhkosairauksiin ja neurologiaan ja muille aloille erikoistuvien.
Juuri he ovat kaikkein kiinnostuneimpia potilaista, koska juuri heidän oman alansa potilaat, ovat heidän tulevaisuutensa asiakkaita / potilaita, joita he haluavat parantaa.
Parhaan avun noissa psyykkissää ongelmissa saa lienee psykologeilta, jotka ovat erikoistuneet keskusteluihin potiaan kanssa ja pureutuvat syvemmälle heidän ongelmiin.
Psykiatrit luotaavat potilasta puhtaasti lääketieteen kannalta.
Huomaa myös, että huonosta hoidosta tai huonosta kohtelusta voi tehdä valituksen, sitä varten on olemassa potilasasiamiehet.
Ja muistaa pitää sekin, että mihinkään sairauksiin ei ole mitään hokkuspokkus apua olemassa.
Ei myöskään fyysisiin sairauksiin. Kuntoutuminen ja parantuminen vie aikaa jokaiselle sairaalle, olipa sitten kysymys psyykkisistä ongelmista tai fyysistä sairauksista.
Ap:n aloituksessa tiivistyy jotenkin muutamien psyykkisten potilaiden kuva.
Apu pitäisi saada heti ja välittömästi ja just nyt.
Ei riitä hermot odottaa. Ollaan sitä mieltä että mun on parannuttava heti, tässä ja nyt.
Ja kun niin ei käy, syy on heti järjestelmän, lääkärin, hoitajan tai jonkun muun.
Voisi sitä ajatella asioita laajenminkin. Myös ruumillisesti sairaat joutuvat käymää useita kertoja lääkärissä. Odottamaan näytteiden valmistumista.
Odottamaan lähetettä jonkin erikoisalan poliklinikalle, kuten esim. sisätaudin tai muiden sairauksien erikoislääkäreille.
Sitten kuvataan ja ultrataan ja otetaan kaikki mahdolliset kokeet. Mutta kivut ja sairaus jatkuu edelleen.
Kun lopulta selviää missä se ydin on, saat leikkaus ajan johonkin parin kuukauden tai pitemänkin ajan päähän.
Tämmöstä tämä nyt vaan on.
Ei sairastumisen hoitaminen ja sen ydin syyn selvittäminen ole mitään pikavoitto juttua.
Samanlaista se on joka puolella, ei psyykkiset sairaat poikkea siitä mitenkään.
Tää pitää paikkansa! Sieltä ei saa mitään apua