Lue keskustelun säännöt.
Olen NEUVOTON 7-vuotiaan kaveripulmien edessä. Mitä tekisitte?
11.05.2009 |
Meillä on fiksu, ajattelevainen, hieman ujo 7-vuotias tyttö. Hän on yleensä löytänyt helposti kavereita ja ollut suosittu leikkikaveri.
Kaikki muuttui, kun muutimme uudelle alueelle talvella. Uudessa eskariporukassa on vaikea päästä mukaan kuvioihin. Tytöllä on kovat paineet eskarissa ja hän itkee iltaisin kotona peläten, ettei kukaan halua leikkiä hänen kanssaan seuraavana päivänä.
Olen ymmärtänyt tytön puheista, että eskarissa on yksi erittäin dominoiva lapsi, jonka pillin mukaan muut tanssivat, halusivat tai eivät (lue: toiset tottelevat tai itkevät ja tottelevat). Ilmapiiri siellä on jotenkin tulehtunut. Tämä pomottaja on sitten päättänyt, että meidän tyttömme ei kuulu toisten leikkeihin.
Päiväkodin tädit vaikuttavat työhönsä kyrsiintyneiltä ja kommentoivat joka hemmetin päivää haukotellen "ihan hyvin on mennyt". En tajua miten päiväkodissa voi mennä "ihan hyvin", kun kerran lapseni voi ilmiselvästi pahoin. Olen yrittänyt ottaa tytön pelkoja puheeksi päiväkodissa, mutta keskustelut tyrehtyvät aina, kun täti kuittaa tylsistynyt ilme naamallaan että "ihan hyvin täällä menee".
Olen jotenkin ihan neuvoton lapsen huolien edessä. Olen koettanut rohkaista häntä monilla eri tavoilla, mutta en tiedä onko se auttanut mitään.
Ja ennen kuin joku ehdottaa että kutsuisimme eskarikavereita kylään, niin kerron, että olemme niin tehneetkin. Muutama kaveri asuu ihan lähellämme, ja he ovat käyneet meillä kylässä. Silloin leikit ovat sujuneet kivasti. Myös pihaleikit näiden lasten kanssa menevät mukavasti.
Mutta kun päiväkodin ovi aukeaa, niin silloin lapseni ei enää kuulu joukkoon. :(
Kommentit (9)
Enpä tiedä, olisiko tyttö halukas kutsumaan häntä kylään, vaikka aikaisemmin hänellä meni leikit hyvin myös poikien kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ehkä auta nyt, mutta kerron, että muutimme kesken eskarivuoden uudelle alueelle. Ei ollut ihan sama tilanne, mutta lapseni sai ohjaajilta paljon negatiivista palautetta. Suoraan ja vähemmän suoraan. Eikä oikein muutenkaan löytänyt paikkaansa tyttöporukassa. Aiemmin oli ollut pidetty ja sopeutuvainen lapsi. Toki tässä oli muuttostressiäkin.
No ekallaluokalla kaikki voimasuhteet meni kuitenkin uusiksi. Moni sai uuden alun ja kaikki asetelmat olikin toisin. Nyt tyttöni kuuluu porukkaan. Juttelimme juuri siitä, miten uusi luokalle tullut tyttö voitaisiin ottaa mukaan ja hän totesi, että muistan kuinka vaikeaa oli tulla uutena porukkaan...
ei ehkä auta nyt, mutta kerron, että muutimme kesken eskarivuoden uudelle alueelle. Ei ollut ihan sama tilanne, mutta lapseni sai ohjaajilta paljon negatiivista palautetta. Suoraan ja vähemmän suoraan. Eikä oikein muutenkaan löytänyt paikkaansa tyttöporukassa. Aiemmin oli ollut pidetty ja sopeutuvainen lapsi. Toki tässä oli muuttostressiäkin.
No ekallaluokalla kaikki voimasuhteet meni kuitenkin uusiksi. Moni sai uuden alun ja kaikki asetelmat olikin toisin. Nyt tyttöni kuuluu porukkaan. Juttelimme juuri siitä, miten uusi luokalle tullut tyttö voitaisiin ottaa mukaan ja hän totesi, että muistan kuinka vaikeaa oli tulla uutena porukkaan...
tulee syksyllä muutos tilanteeseen. Eihän tässä kevättä olekaan enää onneksi paljon jäljellä.
ap
Me muutettiin pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja poika silloin 5v oli myös hiukan ulkopuolinen, me pidettiin lasten grillijuhlat ja siinä samalla päästiin seuraamaan lasten touhuja ja tavattiin vanhempiakin vähän. Voisitteko pitää vaikka eskarin loppumisen kunniaksi juhlat tms?
uudessa paikassa.Hän ei ilmaise sitä tarhassa. Lapsi ei tiedä miten toimitaan epävarmoissa tilanteissa. Hän oireilee sitten kotona turvallisessa ympäristössä.
Aina on joukossa joku jota arastellaan eikä osata pitää puolia. Kerro miten lapsesi kokee tilanteet. Ei ketään tarvitse alkaa osoittelemaan ja nimittelemään.
vahvistakaa lasta selviytymään tilanteista.
Ja te aikuiset tervehtikää ja tutustukaa toisiinne, jutelkaa toistenne kansaa ystävällisesti, että lapset näkevät teidän kommunikoivan. Lapsilla on näkymättömät tuntosarvet, lapset ymmärtävät enemmän kuin arvaattekaan.
Lapset joiden vanhemmat keskustelevat keskenään kiusaaminen ja syrjiminen vähenee ja se ei tarkoita että pitäisi olla ystäviä ja kyläillä toistensa luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset joiden vanhemmat keskustelevat keskenään kiusaaminen ja syrjiminen vähenee ja se ei tarkoita että pitäisi olla ystäviä ja kyläillä toistensa luona.
ap
... meillä oli eskarissa sama juttu, siellä oli yksi pomottaja (tyttö) joka pyöritti koko sirkusta ja osasi manipuloida täditkin siten että asiaani en eskarissa saanut eteenpäin. Ikinä aikaisemmin en olisi voinut uskoa että kuusivuotias lapsi voisi olla niin manipuloiva ja viekas. Tytön vanhempiin yritin saada kontaktia, nopeasti huomasin mistä geenit oli peräisin... Eli tyttöni pääsi leikkeihin mukaan kun pomo päätti ja heivattiin äkkipäätä pois kun pomo päätti. Ko. tytön vapaapäivinä koko ryhmän käytös muuttui, leikkit olivat rennompia ja tasapuolisempia. Täditkin tavallaan "tiesivät" asian mutta ilmeisesti olivat jo heittäneet pyyhkeen kehään. Se mitä tein oli se että järjestin kaveritapaamisia eskarin ulkopuolella ja tyttö aloitti kaksi harrastusta jossa tapasi aivan eskarialueen ulkopuolisia lapsia joista muutamasta on tullut kaverikin. Tämä antoi hänelle itsetuntoa. Nyt koulussa kuvio on mennyt uusiksi, pomottojatytön "osakkeet" ovat vanhan eskariporukan silmissä laskeneet ja sosiaaliset kuviot ovat menneet hieman sekaisin. Tyttöni on päässyt mukaan mutta hän ei selvästikään enää luota niihin tyttöihin jotka olivat siinä vanhassa pelissä mukana vaikka ne kinuavatkin hänen ystävikseen. Eli oikeastaan huolehtisin nyt siitä että lapsellasi tulee myös muuta sosiaalista elämää jossa saa "päteä" kuin eskarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ryhmässä 1 dominoiva tapaus. Kieltää mm. muita puhumasta minun pojalle. :(
Ärsyttää kaikki koulukiusaamisotsikot. Poikani kieltää tämän asian esille tuomista,koska pelkää kostoa.
Tuo nyt on hyvä, että kavereita on kutsuttu teille kotiin.
Aika eskarin ongelmaltahan tuo kuulostaa. Sinuna kysyisin ihan erillistä keskusteluhetkeä ja kertoisin taas murheeni.
Toisekseen, jos olket itse sosiaalinen ja asioihin tarttuva, niin tunnetko tätä pomottaja-tyttöä vanhempineen? Entä jos kutsutte hänet teille?
Omalle tytöllesi ainakin muista puhua, että hänessä ei ole vikaa. Hän on hyvä sellaisenaan. Ja voit sanoa, että pomottajalla on vaikeuksia leikkitaidoissa. Hänelle ei vielä ole kehittynyt hyvät taidot tässä, joten siksi käyttäytyy noin.
Pianhan se eskari onneksi sitten loppuukin, toivottavsti ei ole sama tyttö samalla luokalla syksyllä...