Elämässä ei ole turvallisia ihmisiä

Olin ennen iloinen, energinen. Kävin töissä, opiskelin, lenkkeilin koiran kanssa, harrastin tavoitteellisesti salibandya ja kuntosalilla kävin. Seurustelin silloin kyllä ihmisen kanssa, joka ei tehnyt minun luottamukselleni hyvää,avaamatta asiaa enempää. Erosimme muutama vuosi sitten jo, enkä todellakaan ikävöi häntä. Tällä hetkellä olen ahdistunut, pelokas ja en oikein löydä iloa mistään. Harrastuksiin ei voi mennä koska kaikki on suljettu. Sukulaiseni ovat saaneet minut vihastumaan, koska he antavat neuvoja samalla minua kuuntelematta. Olen umpikujassa, koska tuntuu että terapiakaan ei auta, vaikka siinä käyn. Voiko katkeroitunut ja käsittelemätön viha saada fiiliksen tällaiseksi.