Kertokaa miksi kannattaa tehdä lapsi

Yksinkertaistettuna: siksi, koska sellaisen haluaa.

Lapsissa on tulevaisuus. Ilman lapsia sun taru on ohi.

Tämä on asia, joka sun ja kumppanisi pitää yhdessä ratkaista. Jos haluaa perheen, haluaa perheen. Jos ei halua, niin ei halua. Sitä taas, millaiseksi elämä muodostuu perheenä, ei voi tietää etukäteen tai muiden kokemusten perusteella. Perheen perustaminen on hyppy tuntemattomaan. Toisaalta se on hyppy, joka on ihan normaali osa ihmiselämää. Kukaan ei voi vakuuttaa sua suuntaan tai toiseen, koska vaikka toimisit samalla tavalla kuin joku toinen, ei ole mitään takeita tai edes todennäköistä, että sun kohdalla lopputulos olisi samanlainen.

Suomi tarvitsee lisää lapsia.

Lasta ei pidä tehdä jos ei ole valmis sitoutumaan siihen että olet täysin vastuussa toisen ihmisen elämästä 24/7 seuraavien 18 vuoden ajan, ja senkin jälkeen valmis tukemaan häntä aina tarvittaessa kunnes kuolo sinut korjaa, haluamatta mitään vastalahjana itse. Toki lapsista saa paljon iloa jos lapsista pitää, mutta ei saa olettaa mitään sekopäistä "sitten ne minua vanhana hoitaa" nyky-yhteiskunnassa. Entä jos lapsi syntyy vakavan vamman kera? Ei pysty huolehtimaan edes itsestään vaikka aikuiseksi kasvaakin.

Joten kuten joku jo sanoikin, lapsia kannattaa hankkia vain jos haluaa lapsia. Jos epäröit yhtään, älä hanki.

Mieti mitä itse haluat. Ei se lapsi tuo onnea jos sitä ei itse halua. Pahimmillaan se on vaan riippakivi, josta ei vaan koskaan pääse eroon. Mutta jos haluat lapsen niin voihan se tuoda onneakin.

Nämä voi olla myös vaikeita kysymyksiä. Jos itse tulisin vahingossa raskaaksi, en tekisi aborttia mutta jos kärsisin lapsettomuudesta, en lähtisi hoitoihin. Niin palavaa halua äidiksi ei ole vaan voisin olla onnellinen ilmankin. Aika näyttää miten käy kohdallani. Eräs ystävä hankki lapsen ilman mitään palavaa halua asiaan ja on nyt onnellinen äiti useammalle. Teki vain järkipäätöksen ilman mitään biologista kelloa taustalla.

Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.

Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.

Kyllä sä sen itse sisimmässäsi tiedät. Ei ole järkeä kysellä jossain roskapalstalta, että kantsiiko vaiko ei.

Ainakin näin 60-vuotiaana on ihana, kun on aikuisia lapsia. Auttavat joka asiassa, hienoa viettää heidän perheittensä kanssa juhlia ja arkeakin. 

Helppohan minun tietysti on puhua, kun lapset ovat olleet aivan terveitä ja nyttemmin menestyneitä. 

Ja onhan sitä ollut rankkaakin pikkulapsiaikana. Toisaalta en sitä vaihtaisi mihinkään. Kuulosta kliseiseltä, mutta näin se vain on. 

Ei kai sitä lasta "kannata" tehdä siksi, että niitä "kuuluisi" tehdä. Halu saada lapsia on yhdistelmä fyysistä ja psyykkistä tarvetta. Näin ainakin itsellä, sain esikoisen 36-vuotiaana ja kertaakaan ennen sitä en edes ajatellut, että olisin vielä valmis lapseen tai semmoisen edes haluaisin. Sitten iski niin psyykkinen kuin fyysinen tarve tulla raskaaksi ja saattaa lapsi maailmaan. Elämäni paras päätös, enkä ole katunut koskaan. Tälläkin hetkellä koen, että kroppani kuuluisi kantaa vielä toinen raskaus, mutta saattaa jäädä haaveeksi iän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomi tarvitsee lisää lapsia.

Huonoin syy ikinä lisääntyä muiden takia.

Sain lapseni vasta nelikymppisenä ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisin kävellyt onneni ohi, jos en olisi lasta tehnyt. Lapsi on tuonut paljon lisää onnea ja naurua elämään ja uuden ihmisen, jota rakastaa yli kaiken. Suhde puolisoonkin on lähentynyt yhteisen lapsen myötä. 

Se on sellainen pulmallinen juttu, ettei se selviä kuin lapsen tekemällä, mutta ongelmahan on se, ettei sitä voi sitten enää perua.  

Elämä ainakin muuttuu aivan erilaiseksi se on varma.  Uusia ongelmia ja uusia iloja.  

En ainakaan itse voi mennä sanomaan, että olisiko elämäni huonompaa ilman lasta. Tiedän että lapsettomuus olisi ollut kova pala niellä, ehkä jäänyt sellaiseksi ikäväksi möykyksi sisälle, johon aina perustelisi pahaa oloani kun elämä kolhii. Olisin ehkä katkeroitunut myös, mutta se olisi ollut aivan väärä tie kulkea.   Elämä on juuri sitä miksikä itse sen tekee olosuhteiden salliessa. Aina on haasteita elämässä oli lapsia tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei pidä tehdä jos ei ole valmis sitoutumaan siihen että olet täysin vastuussa toisen ihmisen elämästä 24/7 seuraavien 18 vuoden ajan, ja senkin jälkeen valmis tukemaan häntä aina tarvittaessa kunnes kuolo sinut korjaa, haluamatta mitään vastalahjana itse. Toki lapsista saa paljon iloa jos lapsista pitää, mutta ei saa olettaa mitään sekopäistä "sitten ne minua vanhana hoitaa" nyky-yhteiskunnassa. Entä jos lapsi syntyy vakavan vamman kera? Ei pysty huolehtimaan edes itsestään vaikka aikuiseksi kasvaakin.

Joten kuten joku jo sanoikin, lapsia kannattaa hankkia vain jos haluaa lapsia. Jos epäröit yhtään, älä hanki.

Ei se todellakaan ole 24/7 huolenpitoa. Ehkä ihan alussa voi ollakin, riippuu lapsesta. Mutta joka vuosi yhä vähemmän tarvitsee hoitaa. Eihän kukaan hoida 17-18 vuotiasta! Tai siis toisinpäin: Yksikään teini ei takuulla halua, että hänen vanhempansa puuttuu hänen asioihinsa millään tavalla.

Itse epäröin paljon ja olin kahden vaiheilla. Mutta tehtiin sitten lapsi. Ja sen onnen kun tajusin, niin kolmen vuoden päästä tuli toinen. Se oli elämäni paras päätös. Lapsia ei hommata eläketurvan tai muunkaan välineellisen asian vuoksi.

Nuorempana sanottiin, että "hanki elämä". Mutta nyt muuttaisin sen sanonnan näin:

"Hanki elämä, hanki lapsi".

-2xisä

Vierailija kirjoitti:

Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.

Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.

Tämän kaltaiset kommentit saa minut joka kerta voimaan pahoin. Tällaisia kommentoijia säälisin vielä paljon enemmän kuin lapsettomia nelikymppisiä. Ikinä et tiedä mikä on perimmäinen syy lapsettomuuden taustalla. Jos lapsettomuus johtuu siitä ettei kykene vanhemmuuteen, pitäisikö oma nautinto tyystin lopettaa ja keskittyä ponnistelemaan vaikka naapurin nautinnon eteen? Jotenkin väistämättä tulee mieleen, että näiden "lapsen myötä selviää mistä elämässä on kyse" -höpöttäjien ajatusmaailma on jotenkin kovin kapea, eikä ymmärretä kuinka paljon tähän maailmaan ja elämään mahtuu totuuksia, ei ainoastaan se oma ylevä totuus.

Mitä pahaa siinä on jos lapseton ihminen keskittyy omaan nautintoonsa? Kenen nautintoon hänen sinusta pitäisi keskittyä?

Kiitos vastauksista! Eli lapsi kannattaisi näiden vastausten perusteella tehdä niin järkipäätöksen kuin lapsen haluamisenkin valossa. Että se kannattaa tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsissa on tulevaisuus. Ilman lapsia sun taru on ohi.

Huhh mikä mielipide. mene psykiatrille. Ilman lapsia taru ohi? huhh..mene kuolemanpelkoinen psykiatrille. Et elä lastesi kautta.

Jos pohdit asiaa et ole valmis .

Maailma on niin paha että ei kannata vaan tunteellisista syistä hankkia . Turvallisessa suhteessa kylläkin kannattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei pidä tehdä jos ei ole valmis sitoutumaan siihen että olet täysin vastuussa toisen ihmisen elämästä 24/7 seuraavien 18 vuoden ajan, ja senkin jälkeen valmis tukemaan häntä aina tarvittaessa kunnes kuolo sinut korjaa, haluamatta mitään vastalahjana itse. Toki lapsista saa paljon iloa jos lapsista pitää, mutta ei saa olettaa mitään sekopäistä "sitten ne minua vanhana hoitaa" nyky-yhteiskunnassa. Entä jos lapsi syntyy vakavan vamman kera? Ei pysty huolehtimaan edes itsestään vaikka aikuiseksi kasvaakin.

Joten kuten joku jo sanoikin, lapsia kannattaa hankkia vain jos haluaa lapsia. Jos epäröit yhtään, älä hanki.

Ei se todellakaan ole 24/7 huolenpitoa. Ehkä ihan alussa voi ollakin, riippuu lapsesta. Mutta joka vuosi yhä vähemmän tarvitsee hoitaa. Eihän kukaan hoida 17-18 vuotiasta! Tai siis toisinpäin: Yksikään teini ei takuulla halua, että hänen vanhempansa puuttuu hänen asioihinsa millään tavalla.

Itse epäröin paljon ja olin kahden vaiheilla. Mutta tehtiin sitten lapsi. Ja sen onnen kun tajusin, niin kolmen vuoden päästä tuli toinen. Se oli elämäni paras päätös. Lapsia ei hommata eläketurvan tai muunkaan välineellisen asian vuoksi.

Nuorempana sanottiin, että "hanki elämä". Mutta nyt muuttaisin sen sanonnan näin:

"Hanki elämä, hanki lapsi".

-2xisä

Meinasin ymmärtää sua mutta olin väärässä. hanki lapsi jos haluat. Älä hanki jos et. lapsi ei ole tarpeellinen. Täällä maailmassa on meitä ihan liikaa ja korona/luonto yrittää tasottaa tilannetta. Kun jotkut haluaa lisääntyä. Miksi? Itselleni on onni ettei ole lapsia. oon miettinyt kyllä asiaa.