Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi kannattaa tehdä lapsi
08.03.2021 |
Te joilla on lapsia, kertokaa miksi elämä ilman lasta olisi ollut huonompaa. Olen jo yli 30 vuotias nainen ja minulla on kriisi omasta olemassa olostani. Mietin päivittäin jäänkö liian isosta onnesta paitsi ellen saa omaa lasta. Miksi lapsi kannattaisi tehdä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.
Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.
ööö... miksi elämän sisältö ei saisi olla oma nautinto? :D (siis ei tietenkään muiden kustannuksella, niin että joku kärsii)
Harkitsen vielä haluanko lapsia mutta musta on suorastaan oksettava asenne, että lapsen jälkeen oma itsensä täytyy mitätöidä ja unohtaa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.
Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.
ööö... miksi elämän sisältö ei saisi olla oma nautinto? :D (siis ei tietenkään muiden kustannuksella, niin että joku kärsii)
Harkitsen vielä haluanko lapsia mutta musta on suorastaan oksettava asenne, että lapsen jälkeen oma itsensä täytyy mitätöidä ja unohtaa kokonaan.
No onhan se oksettava asenne, mutta mutta, en edes löydä tuosta kommentista sellaista sanomaa. En allekirjoita noita näkemyksiä - mua ei lapsettomat nelikymppiset säälitä eikä huvita jne. - mutta sen tahtoisin tässä nyt alleviivata, ettei missään tapauksessa pidä "mitätöidä ja unohtaa itseään kokonaan". Mistä tuollainen ajatus edes voi tulla kenenkään päähän. Lapset täytyy huomioida uudessa perhekokoonpanossa, se on selvää, mutta ei se sitä tarkoita, ettei omaa elämää enää sen jälkeen olisi. Kattia kanssa, mutta tämä näyttää olevan hämmästyttävän laajalle levinnyt harhakäsitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.
Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.
ööö... miksi elämän sisältö ei saisi olla oma nautinto? :D (siis ei tietenkään muiden kustannuksella, niin että joku kärsii)
Harkitsen vielä haluanko lapsia mutta musta on suorastaan oksettava asenne, että lapsen jälkeen oma itsensä täytyy mitätöidä ja unohtaa kokonaan.
No onhan se oksettava asenne, mutta mutta, en edes löydä tuosta kommentista sellaista sanomaa. En allekirjoita noita näkemyksiä - mua ei lapsettomat nelikymppiset säälitä eikä huvita jne. - mutta sen tahtoisin tässä nyt alleviivata, ettei missään tapauksessa pidä "mitätöidä ja unohtaa itseään kokonaan". Mistä tuollainen ajatus edes voi tulla kenenkään päähän. Lapset täytyy huomioida uudessa perhekokoonpanossa, se on selvää, mutta ei se sitä tarkoita, ettei omaa elämää enää sen jälkeen olisi. Kattia kanssa, mutta tämä näyttää olevan hämmästyttävän laajalle levinnyt harhakäsitys.
Ei sitä suoraan sanottukaan. Tarkoitin yleisesti sitä asennetta, että äidin täytyisi uhrata kaikkensa lastensa eteen. Esim. uusia vaatteita ostavaa, salilla käyvää, laittautunutta äitiä pidetään huonona ja pinnallisena. Että; "eikö sen pitäisi keskittyä lapsiinsa eikä omaan napaan".
Huhhuh mitä meininkiä tässä ketjussa.
Lasten kanssa voi olla aidosti tosi onnellinen (eikä mitenkään uupunut), ja vaikka mulla lapsia onkin, uskon kyllä, että myös ilman lapsia voi olla aidosti tosi onnellinen.
Ap, tämä on aivan vihoviimeinen paikka kysyä tätä asiaa. Keskustele äitisi, sukulaistesi, ystäviesi kanssa. Yleensä ihmisille omat lapset ovat suuri onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen myötä selviää, mistä loppujen lopuksi elämässä on kyse.
Joskus vähän säälittää tai huvittaa, kun näkee lapsettomia nelikymppisiä. Aivan kuin he eläisivät jotain venytettyä teini-ikää. Kaiken keskiössä on oma nautinto ja oma hyvinvointi. Kaikki ponnistelut ja pyrkimykset liittyy omaan persoonaan. Vastuu on vain omasta itsestä. Ei tosin kaikki ole sellaisia, mutta usein näkee niitä tapauksia.
ööö... miksi elämän sisältö ei saisi olla oma nautinto? :D (siis ei tietenkään muiden kustannuksella, niin että joku kärsii)
Harkitsen vielä haluanko lapsia mutta musta on suorastaan oksettava asenne, että lapsen jälkeen oma itsensä täytyy mitätöidä ja unohtaa kokonaan.
No onhan se oksettava asenne, mutta mutta, en edes löydä tuosta kommentista sellaista sanomaa. En allekirjoita noita näkemyksiä - mua ei lapsettomat nelikymppiset säälitä eikä huvita jne. - mutta sen tahtoisin tässä nyt alleviivata, ettei missään tapauksessa pidä "mitätöidä ja unohtaa itseään kokonaan". Mistä tuollainen ajatus edes voi tulla kenenkään päähän. Lapset täytyy huomioida uudessa perhekokoonpanossa, se on selvää, mutta ei se sitä tarkoita, ettei omaa elämää enää sen jälkeen olisi. Kattia kanssa, mutta tämä näyttää olevan hämmästyttävän laajalle levinnyt harhakäsitys.
Ei sitä suoraan sanottukaan. Tarkoitin yleisesti sitä asennetta, että äidin täytyisi uhrata kaikkensa lastensa eteen. Esim. uusia vaatteita ostavaa, salilla käyvää, laittautunutta äitiä pidetään huonona ja pinnallisena. Että; "eikö sen pitäisi keskittyä lapsiinsa eikä omaan napaan".
Niin tämähän on se normi nykyään. "lasten ehdoilla", "lapsi tulee aina ykkösenä". Jos ruhtuu vanhemmaksi, etenkin äidiksi niin nautinnon kuuluu tulla siitä, että katselee hiekkalaatikon reunalla kun lapsi elää elämäänsä. Auta armias jos vilkaiset kännykkää ja joku näkee.
Ja aikuisia taas keskustelemassa, hoh hoijaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sekä alkuperäinen kommentti että vastauksesi ovat typeriä, kliseisiä ja yksinkertaisesti epätosia. Elämä on elämää, kuului siihen lapsia tai ei. Ihmisestä itsestään on kiinni, miten hän osaa elämänsä elää. Ilman lapsia voi elää täyttä elämää, ja lasten kanssa myös. Ei kai tätä enää selvemmin voi sanoa.