rajusta raskauspahoinvoinnista kärsineet..

Mutta toisella kerralla se ei tullut yllätyksenä, vaan olin henkisesti varautunut. Siksi se ei lamauttanut niin pahasti. Esikoisen takia oli vaan pakko jaksaa, tsemppiä riitti enemmän kuin ekalla kerralla, samoin tiesin, että se tulee aikanaan loppumaan. Meillä oli vessassa pelejä ym. jota sitten pelailtiin samalla kun äiti yökkäili. Välillä esikoinen pesi vessaharjalla mun selkää ja minä itkin ja oksensin.. Nyt voin jo nauraa asialle, vaikka silloin oli kauheata. Onnea raskaudesta ja tsemppiä!!

Minulla oli esikoista odottaessa tosi paha pahoinvointi. Olin välillä sairaalassa tiputuksessakin.

Toista odottaessa pahoinvointi oli edelleen aika kovaa. Lähes joka päivä tuli oksennettuakin. Ja niitä päiviä oli toki että vaan makasin ja oksensin mutta oli kuitenkin helpompaa kuin ekassa raskaudessa. Tosi raskasta se silti oli kun alle 1.5v hoidettavana. Onneksi oli apujoukkoja pahimpina päivinä.

Molemmissa raskauksissa pahoinvointi alkoi aikaisin. Ensimmäisessä rv5+ ja toisessa jo ennen neljättä raskausviikkoa. Molemmissa helpotti samaan aikaan, rv20.

Tsemppiä!

kuitenkaan niin pahasti, että olisin sairaalaan joutunut. Laihduin muutamia kiloja ja oksensin päivittäin ihan pitkin päivää rajusti, en vain aamuisin. Mitkään "syö voileipäkeksiä aamulla" ohjeet ei tulleet kysymykseenkään, koska en voinut syödä mitään leipiä tjms karkeaa. Välillä meni vain mehukeittoja (ja nekin tuli heti ylös). Raskauspahoinvointia kesto rv 20 asti.



Nyt odotan toista ja raskauspahoinvointi kesti pidempään (nrv 25 asti), mutta oli kaiken kaikkiaan lievempää. Eli vastaukseni on, että voi olla erilaiset odotukset. Nyt onkin tulossa eriä sukupuolta ja uskon sen vaikuttavan asiaan...

Sen takia jätinkin pidemmän välin, ennenkuin yritimme toista. En olisi millään pystynyt hoitamaan taaperoa, jos raskauspahoinvointi olisi iskenyt.

Nytkin oli vaikeaa, vaikka esikoinen oli jo 5v, mutta siitä selvittiin, vaikka pahoinvointi kestikin puoleen väliin raskautta saakka aivan kuin ekallakin kerralla.

Ja kolmatta ei tule, juuri hirveän pahoinvoinnin takia. Näin se vain on!

kahdessa viikossa oksentamalla kun esikoista odotin. mikään ei pysynyt sisällä ja olin masentunut.

ehkö tosiaan nyt mahdollisen alkavan pahoinvoinnin jaksaa paremmin kun esikoisen takia täytyy yrittää, ei voi rypeä sielä omassa surkeudessaan. esikoinen 1v9kk ja onneksi aika omatoiminen. itekseen osaa leikkiä ja keksi touhuamista, syö itse jne.. aamut ja päivät täytyy selvitä itse kun mies on töissä. siskoni joka asuu vieressä pääsee puolenpäivän aikoihin töistä ja varmasti tulee paljon auttamaan. eiköhän siitä selviä. esikoiselle täytyy vaan osoittaa hurjasti rakkautta.. pieni voi joutua tinkimään niin paljon ulkoiluista yms..

kiitos vastauksistanne.



-ap

mulla viisi lasta, vain yhdessä raskaudessa todella kovat pahoinvoinnit ja siihen sairaalahoito, yhdessä raskaudessa ei pahoinvointia laisinkaan ja loput siltä väliltä, mutta siedettäviä

Yritä käyttää niitä asioita hyväksi mitä opit ensimmäisessä odotuksessa.

Minulla mehujää oli sellainen mikä ei tullut heti ylös. Tapasin myös syödä silloin kun väsytti hirveästi. Söin ja menin nukkumaan. Sillä lailla ruoka pysyi monesti sen pari tuntia sisällä.

oksensin lähes taukoamatta yötä päivää. Makasin sängyssä poikittain pää ämpärissä ja välillä nukahtelin. Vessaan en päässyt yksin ja silloinkin oksentelin koko ajan. Pariin otteeseen jouduin sairaalaan, kun en pysynyt enää edes pystyssä. Ja edes vesi ei pysynyt sisällä. Oksentaminen oli hyvin rajua puoleen väliin asti ja puolenvälin jälkeen oksentelin pari kertaa päivässä ihan loppuun asti. Makasin oikeasti sängyssä koko ajan kykenemättä käydä kaupassa, tai ylipäätään hoitaa mitään asioita. Esikoinen oli TYTTÖ



Toisessa raskaudessa voin erittäin pahoin ja oksentelinkin, mutta en ollenkaan samalla mittakaavalla kuin esikoisesta. Kykenin jotenkuten huolehtimaan esikoisesta. Noin puolessa välissä helpotti huomattavasti. Kuopus oli POIKA



Nyt kolmannessa raskaudessa olen pahoinvoiva ja nukun lähes koko ajan, mutta oksennellut en ole vielä. Nyt viikkoja 9. Veikkaan poikaa tulevaksi jos olo jatkuu näin.



Itsellä on auttanut kun syö koko ajan jotain pientä. Leipää, mehua, korppua jne.. Ihan ensimmäisessä raskaudessa pelkäsin oksentamista niin paljon että lopulta en suostunut syömään enkä juomaan mitään vaikkakin silti oksensin koko ajan. Tokassa raskaudessa söin väkisin vaikka oksensin sillä aina siitä ruoasta/juomasta jää jotain elimistöön ja ei kuivu niin nopsasti.



Toki nytkin pelottaa alkaako se oksentaminen tai tulenko vielä enemmän pahoinvoivaksi.

esikoinen on tyttö :D



-ap

Tokassa vielä pahempi. Siiihen vaikutti mm. totaalinen väsymys (työ, pieni esikoinen).

Oksensin lähes loppuun saakka, säännöllisen epäsäännöllisesti. Oli kamala raskaus :(

1. ja 3. lapsi tyttöjä, voimakasta pahoinvointia ja oksentelua n. viikolle 15. Kaikki syöminen todella hankalaa, vain pari ruokaa meni kurkusta alas. Hajut teki pahaa ym. EN kuitenkaan oksentanut koko päivää ja tauotta, illat pahimpia ja useita oksennuskertoja päivässä.



2. lapsi oli poika ja myös häntä odottaessani pahoinvointia. Mutta pystyin syömään ja ruoka pysyi paremmin sisällä. Huomattavasti helpompaa! Kunto ei mennyt ollenkaan niin huonoksi kun pystyin pian oksentamisen jälkeen syömään suhteellisen normaalisti ja ruoka pysyi sisällä seuraavaan "oksennuskohtaukseen" asti.



Lisäksi 2. ja 3. raskaudessa helpotti, kun opettelin itselleni sopivan oksennustekniikan :) Minulla auttoi kun pidin vessassa isoa mukia ja aina yökkäysten välillä join paljon vettä. Oksennus ei maistunut niin kamalalta ja tuli helpommin ylös, se "tyhjän" (+vatsanesteiden...) yökkiminen on ihan kamalaa. Ekassa raskaudessa kasvoni ja silmäni olivat täynnä verenpurkaumia siitä yökkimisestä... Lisäksi nestetasapaino pysyi ok, sillä jossain vaiheessa oksentaminen kuitenkin aina taukosi ja viimeksi juotu vesi pysyi sisällä.