Kuka huolissaan nykylasten rajattomuudesta?

Ei kukaan tajua olla huolissaan, kun luulee tekevänsä oikein.

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Jaa, kuka on huolissaan nykylasten rajattomuudesta? Ainakin minun "peräti" 27-vuotias poikani. Hän huokailee usein lausetta "silloin kun minä olin nuori". Näin sanoessaan hänellä on ehkä hiukan pilke silmäkulmassa, mutta ilmeisesti hän on kuitenkin edes jollakin tavalla seuraillut miten nykyisin lapsia kasvatetaan. Itse en jaksa surra uuden sukupolven kasvua. Kaipa nuoret aikuiset osaavat kasvattaa lapsia ainakin yhtä hyvin kuin edellinen sukupolvi. Miksi eivät osaisi?

En tunne yhtäkään tuollaista tapausta. Minkälaisissa piireissä sinä ap aikaasi vietät?

Kuka uskaltaa viedä lapset isovanhemmilleen? Kysyy Hesari. Isovanhemmilla on konservatiivisia mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Ammattikasvattajat saattavat todellakin olla ihan karsean huonoja kasvattajia. Muutaman olen tavannut ja he ovat ihan leirissä jo jonkun kolme vuotiaan kanssa.

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kuka on huolissaan nykylasten rajattomuudesta? Ainakin minun "peräti" 27-vuotias poikani. Hän huokailee usein lausetta "silloin kun minä olin nuori". Näin sanoessaan hänellä on ehkä hiukan pilke silmäkulmassa, mutta ilmeisesti hän on kuitenkin edes jollakin tavalla seuraillut miten nykyisin lapsia kasvatetaan. Itse en jaksa surra uuden sukupolven kasvua. Kaipa nuoret aikuiset osaavat kasvattaa lapsia ainakin yhtä hyvin kuin edellinen sukupolvi. Miksi eivät osaisi?

Aina ja ikuisesti on ollut ihmisiä, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. He eivät pärjää edes itsensä kanssa, joten miten sitten jälkikasvunsa kanssa? Lasten tekeminen on niin helppoa, että vahinkoja tulee.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Annapa mulle joku linkki tutkimukseen tai jonkun asiantuntijan/psykologin juttuun joka ajattelee että 1-2v on ok päättää milloin hän menee nukkumaan, vaikka olisi väsynyt ja kiukkuinen kokoajan, mitä hän syö, oli se sitten vaikka pelkkiä nakkeja ja pillimehua, ettei vaan tule traumoja tai että saa päättää laittaa eri vaatteet vaikka 10x aamun aikana ennen kuin päästään liikenteeseen. Enemmänhän lapsi siitä ahdistuu (ja saa myös traumoja!) kun vanhemmat laittavat pienet lapset päättämään asioita jonka aikuisen pitäisi päättää heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Ammattikasvattajat saattavat todellakin olla ihan karsean huonoja kasvattajia. Muutaman olen tavannut ja he ovat ihan leirissä jo jonkun kolme vuotiaan kanssa.

Juuri näin. Osa on aivan liian lepsuja. Se on sitä laiskaa vanhemmuutta ja kasvatustyötä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Ottaisin pois tuon tiukat-sanan, sillä se on aivan turha ja korostaa liikaa vanhempien määräysvaltaa. Riittää, että lapsilla on säännöt ja rajat. Meillä on ollut niin ja lapset ovat upeita teinejä, joista yksi on jo aikuinen ja toinenkin parin kuukauden päästä. He ovat normaaleja, ajattelevia ja ihania nuoria aikuisia, jotka pärjäävät aivan varmasti.

Minä olen enemmän huolissani nykyvanhusten rajattomuudesta. Mennätohottavat menemään ilman maskia, kun ”en mä mitään levitä”, kiukuttelevat, kun yrität ehdottaa, että voisiko sitä kaupan keräilypalvelua vaikka käyttää, kun paikkakunnalla on paha koronatilanne, eivät suostu ymmärtämään koronasuosituksia, kun eivät ymmärrä miksi ne välillä muuttuvat, menevät netissä kaikenmaailman huijauksiin, ja suuttuvat jos yrittää varoittaa, että ei se amerikkalainen sankarisotilas ehkä ole kuka sanoo olevansa. Heittävät oikein kunnon itkupotkuraivarit, jos yhtään yrittää auttaa tai ohjeistaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Kilttejä ja rauhallisia, vai pakotettuja ja lannistettuja? 

Siinä on vissi ero, jolla voi olla iso vaikutus yksilön myöhempiin vaiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Itse asiassa kyllä tosi moni on. Niin opettajat kuin varhaiskasvatuksen henkilöstö. Se nyt vaan on niin, että pieni lapsi ei aina tiedä omaa parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Annapa mulle joku linkki tutkimukseen tai jonkun asiantuntijan/psykologin juttuun joka ajattelee että 1-2v on ok päättää milloin hän menee nukkumaan, vaikka olisi väsynyt ja kiukkuinen kokoajan, mitä hän syö, oli se sitten vaikka pelkkiä nakkeja ja pillimehua, ettei vaan tule traumoja tai että saa päättää laittaa eri vaatteet vaikka 10x aamun aikana ennen kuin päästään liikenteeseen. Enemmänhän lapsi siitä ahdistuu (ja saa myös traumoja!) kun vanhemmat laittavat pienet lapset päättämään asioita jonka aikuisen pitäisi päättää heidän puolestaan.

Menikö vastauksesi väärään kohtaan?

Lapsi tarvitsee selkeät rajat siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ainoa ero jonka lisäisin omien vanhempieni kasvatusmenetelmiin, jossa kiellettiin ja rajattiin tarpeen mukaan, on se että selittäisin omille lapsille syyt miksi ja milloin mitäkin kiellän/rajaan. Itse olisin syyt/selitykset aikoinani halunnut kuulla! Tottelin kyllä, kun oli pakko tai olisi tullut rangaistus, mutta oletan että olisin helpommin tyytynyt/hyväksynyt kiellot ja rajoitukset ilman katkeruutta tai vihaa, jos ne olisi perusteltu. Ihan puheväleissä ollaan vielä vanhempien kanssa nykyäänkin :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen enemmän huolissani nykyvanhusten rajattomuudesta. Mennätohottavat menemään ilman maskia, kun ”en mä mitään levitä”, kiukuttelevat, kun yrität ehdottaa, että voisiko sitä kaupan keräilypalvelua vaikka käyttää, kun paikkakunnalla on paha koronatilanne, eivät suostu ymmärtämään koronasuosituksia, kun eivät ymmärrä miksi ne välillä muuttuvat, menevät netissä kaikenmaailman huijauksiin, ja suuttuvat jos yrittää varoittaa, että ei se amerikkalainen sankarisotilas ehkä ole kuka sanoo olevansa. Heittävät oikein kunnon itkupotkuraivarit, jos yhtään yrittää auttaa tai ohjeistaa.

Höpsistä.

Minä olen huolissani päiväkotien rajattomuudesta. Henkilökunta vaihtuu ja ryhmät suuria. Uusia jättitaloissa tilaratkaisut sekavia. Monissa ryhmissä suoranainen kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Annapa mulle joku linkki tutkimukseen tai jonkun asiantuntijan/psykologin juttuun joka ajattelee että 1-2v on ok päättää milloin hän menee nukkumaan, vaikka olisi väsynyt ja kiukkuinen kokoajan, mitä hän syö, oli se sitten vaikka pelkkiä nakkeja ja pillimehua, ettei vaan tule traumoja tai että saa päättää laittaa eri vaatteet vaikka 10x aamun aikana ennen kuin päästään liikenteeseen. Enemmänhän lapsi siitä ahdistuu (ja saa myös traumoja!) kun vanhemmat laittavat pienet lapset päättämään asioita jonka aikuisen pitäisi päättää heidän puolestaan.

Se on eri asia kokea, että kuri olisi tarpeen kuin että käytännössä toteuttaa se kuri. Käytännön toteutuksen edessä on monia esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kuka on huolissaan nykylasten rajattomuudesta? Ainakin minun "peräti" 27-vuotias poikani. Hän huokailee usein lausetta "silloin kun minä olin nuori". Näin sanoessaan hänellä on ehkä hiukan pilke silmäkulmassa, mutta ilmeisesti hän on kuitenkin edes jollakin tavalla seuraillut miten nykyisin lapsia kasvatetaan. Itse en jaksa surra uuden sukupolven kasvua. Kaipa nuoret aikuiset osaavat kasvattaa lapsia ainakin yhtä hyvin kuin edellinen sukupolvi. Miksi eivät osaisi?

Aina ja ikuisesti on ollut ihmisiä, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. He eivät pärjää edes itsensä kanssa, joten miten sitten jälkikasvunsa kanssa? Lasten tekeminen on niin helppoa, että vahinkoja tulee.

Se ei liity nykyaikaan, joten siinä mielessä asiat eivät ole sen kummemmaksi muuttuneet.