Syntyessänme maailmaan olemme tehneet hiljaisen sopimuksen, että tulemme kuolemaan. Vähän kuin ravintolasta tilaava tekee hiljaisen sopimuksen maksaa tilauksena. Miksi silti jotkut pelkäävät kuolemaa?

Koska en ole varma, olemmeko täällä lomalla jostain huonommasta paikasta vaiko kärsimässä rangaistusta jostain paremmasta paikasta.

Nykymaailmassa kuolema on piilotettu jokapäiväisestä elämästä, moni elää vanhaksi näkemättä kuollutta/kuolevaa ihmistä lähietäisyydeltä.

En pelkää kuolemaa. Pelkään kipua ja kärsimystä ennen kuolemaa. Enkä haluaisi kuolla kovin nuorena, jotta lapseni eivät menetä äitiään. Isänsä ovat jo menettäneet.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmassa kuolema on piilotettu jokapäiväisestä elämästä, moni elää vanhaksi näkemättä kuollutta/kuolevaa ihmistä lähietäisyydeltä.

Vieraat ja tuntemattomat asiat pelottavat.

No ei huvita kuolla ihan vielä.

Tarkoitat vanhemmat tekivät sen sopimuksen meidän elämästämme ja kuolemastamme :(

Kuolemanpelkoon on evolutiivinen syy, sitä ei voi helposti vain järkeillä pois.

Pelkään kuolemaa koska kukaan ei voi vannoa, että siihen kaikki loppuu. Uudestisyntymän ajatus on pahinta mitä tiedän ja kuoleman kautta siihenkin siirrytään. Siksi pelkään kuolemaa. 

Kyllä sopimuksen syntymästäni tekivät isäni ja äitini sukupuolielimillään. Ei minulla ollut osaa eikä arpaa asiaan - tai no, tietty olin porukan kovin uimari.

Up

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Kuolemme kaikki aikanaan, pelkäämmepä sitä tai emme.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Tämä on hyvin kuvattu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Ahdistiko sua kovinkin paljon nuo 14,6 miljardia vuotta kun et ollut olemassa?

Mä en ole tehnyt mitään sopimuksia. Väkisin on potkaistu tähän maailmaan kysymättä haluanko.

Toiset tekivät meidät ja me teemme toisia. Elämän kiertokulku...

Ette ole mulkvistit sitten lukeneet uutisia. Kaiken kattava tekoäly on aivan nurkan takana ja sinutkin koodataan sinne ja elät ikuisesti sähköisessä muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Ahdistiko sua kovinkin paljon nuo 14,6 miljardia vuotta kun et ollut olemassa?

No ei, mutta kyllä se laittaa surettamaan, että joku päivä täältä on lähdettävä ja koskaan ei tänne enää palaa.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Ahdistiko sua kovinkin paljon nuo 14,6 miljardia vuotta kun et ollut olemassa?

Tiedän ihan hyvin että tyhjyys on samaa ennen elämää ja sen jälkeen. En kuvittele että olemattomuus olisi mitenkään minulle ahdistavaa, koska eihän minua ole. Silti näin eläessä ajatus kuolemasta ja olemattomuudesta on ahdistava, eikä sille voi mitään.

Itse ainakin pelkään, että en kuole vaan ainoastaan vammaudun vakavasti. Siis omien törttöilyiden takia. Kuolemanpelkoa en tunne, joten vaikea vastata tuohon.

Kai se on jotain lopullisuuden tunnetta ja haikeutta. Äitini, yli 70v sanoi tuntevansa haikeutta, sillä on selvää että elämää on enemmän takana kuin edessä.