Lue keskustelun säännöt.
Vakava pakkomielteinen rakastuminen
04.03.2021 |
Oletko ollut ja kuinka kauan, sekä mitä kaikkea on sen vuoksi tapahtunut tai olet tehnyt?
Kommentit (14)
Pakkomielteinen rakastuminen? Joskus sitä vaan rakastuu, vaikkei niin toivoisikaan. Se tulee kohdalle etsimättä, pyytämättä ja täysin väärään ajankohtaan. Ei sitä noin vaan pysty karistamaan harteiltaan, mutta onko se pakkomielteistä jos vaan rakastaa hiljaa itsekseen, eikä tee asian eteen mitään? Kärvistelee vaan yksinään omien ajatustensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut. Minuun kohdistunut sellaista. Narsistit toimivat niin. Eli pakkomielteisesti.
Se ei ole rakkautta.
En mitään. Annan sen olla. Jos menee ohi, ei ollut rakkautta. Muussa tapauksessa seuraa tuonpuoleiseen tietoisuuteen.
Rakkautta on kiva rakastaa <3
Harmi, että ihmisiä ei voi.
Rakastuminen on itsessään jonkinasteinen pakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iässä rakastuin ensimmäisen kerran ja seurustelu kesti kuitenkin pari vuotta mikä on nuorelle "koko elämä"... Olin umpirakastunut koko tuon ajan, mutta äkisti sulhon käytös muuttui enkä kuullut hänestä noin kuukauteen. Äkkiä minut jätettiinkin ilman selityksiä, oli ilmeisesti salannut huumeiden ja alkoholin satunnaista käyttöä, sitten yhtäkkiä muuttikin siihen todellisuuteen, petti, joi, rälläsi ja jätti. En vieläkään ymmärrä miten ihan hyvästä perheestä tullut, uskova ja tosi kiltti poika teki sellaisen suunnanmuutoksen. Liittyisikö se aivojen kehitykseen jotenkin, huumeet siinä iässä vaikutti? Olimme olleet kuitenkin molemmat todella rakastuneita. Silloin rakastuneen nuoren silmin en vieläkään nähnyt häntä yhtään huonompana tai halunnut olla hänen kanssaan yhtään vähempää, mutta sitten en vain voinut. Aivan järkyttävällä tavalla särki sydämen. Ja kyllä mä vieläkin sitä kohtaan jollainlailla tunnen vain miellyttäviä ja hyviä tunteita vaikka jo järjellä tiedän, että on aika idiootti. Tosiaan silloin erotessa mietin häntä monta vuotta päivittäin ja toivoin vain, että päätyisimme jotenkin vielä yhteen. En kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen koska minut oli jätetty, joten silloinhan kanssani ei haluttu olla. Ajattelin, että ehkä jonain päivänä tapasimme ja luonnollisesti palaisimme yhteen tai ehkä hän ottaisi yhteyttä, pyytäisi anteeksi ja palaisimme yhteen. Niin ei onneksi sitten käynyt, mutta vaikea oli yli päästä. Vuosiin en ihastunutkaan kehenkään täysin voimakkaasti, mutta lopulta löytyi oikea mies.
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteinen rakastuminen? Joskus sitä vaan rakastuu, vaikkei niin toivoisikaan. Se tulee kohdalle etsimättä, pyytämättä ja täysin väärään ajankohtaan. Ei sitä noin vaan pysty karistamaan harteiltaan, mutta onko se pakkomielteistä jos vaan rakastaa hiljaa itsekseen, eikä tee asian eteen mitään? Kärvistelee vaan yksinään omien ajatustensa kanssa.
Ei tuommonen ole rakkautta, vaan just kuvittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus tai ainakin lähelle. Ajattelen sen johtuneen siitä että päättynyt suhde ei kokenut kunnollista päätöstä. Kokemattomuuttani jäin siihen roikkumaan. Vuosia myöhemmin kohtasimme uudestaan ja silloin aika rumastikin vaadin päätöksen.
Pääsin lopulta siitä ihmisestä yli. Hän ei ollut hyvä mies...
Ajattelen niin, että rakastuminen vaatii sen kohteen tuntemista. Jos "rakastuu" henkilöön jota ei oikeasti edes kunnolla tunne, niin kyse on lähinnä etäihastumisesta tai rakastumisesta mielikuvaan. Eipä silti etteikö sekin voisi olla pakkomielteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen liian järkevä moiseen. Energiansa kun voi käyttää fiksumminkin kuin moiseen todellisuuspakoon.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että rakastuminen vaatii sen kohteen tuntemista. Jos "rakastuu" henkilöön jota ei oikeasti edes kunnolla tunne, niin kyse on lähinnä etäihastumisesta tai rakastumisesta mielikuvaan. Eipä silti etteikö sekin voisi olla pakkomielteistä.
Ei se millään onnistu kun miehet aina pilaavat koko jutun paljastamalla miten kammottavia ovat. Yritä siinä sitten pitää ruusuiset pinkit unelmasi, pöh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteinen rakastuminen? Joskus sitä vaan rakastuu, vaikkei niin toivoisikaan. Se tulee kohdalle etsimättä, pyytämättä ja täysin väärään ajankohtaan. Ei sitä noin vaan pysty karistamaan harteiltaan, mutta onko se pakkomielteistä jos vaan rakastaa hiljaa itsekseen, eikä tee asian eteen mitään? Kärvistelee vaan yksinään omien ajatustensa kanssa.
Ei tuommonen ole rakkautta, vaan just kuvittelua.
Ok, kiitos, tämä helpotti. En siis ole rakastunut, kunhan kuvittelen. Vielä kun hölmö sydän ymmärtäisi tämän. En tässä tilanteessa voi tehdä asian eteen mitään, joten kuvitteluksi tämä jääkin. Onneksi ei siis ole rakkautta.
En ole ollut. Minuun kohdistunut sellaista. Narsistit toimivat niin. Eli pakkomielteisesti.