Mikä vaivaa ystävää joka matkii ideoitani, mutta silti kohtelee kuin olisin näkymätön?

Up

Kateellinen. Tunnen tuon tilanteen. 

Koeta nyt vaan arvailla ja pitää ystävänä jatkossakin. 

Ehkä sä vaan toivot ja kuvittelet ja olet näkevinään merkkejä matkimisesta. Ehkä ne sun jutut ei sittenkään ole niin uniikkeja. Jotain kun alkaa noin tarkkailemaan, alkaa helposti nähdä merkkejä. Koko tuollainen matkimisen väittäminen on aika lapsellista. Mikset jättäisi hänet vaan vähemmälle huomille ja keskity omiin juttuihisi.

Äh. Tiedät itsekin vastauksen.

Hei, minäkin tiedän tämän! En kykene samaistumaan joten en ymmärrä miksi kukaan käyttäytyy näin.

Kateellinen se on! 

Haiskahtaa pahasti kateudelta. On sattunut omallekin kohdalle. Olisipa vain joku fiksumpi tullut silloin sanomaan että nosta kytkintä, tuo tyyppi on haitallinen.

Matkiminen aikuisena on ihan käsittämätöntä. Luulisi, että tuon ohi olisi kasvanut viimeistään teini-iässä.

Itselläni on kaveri, joka pahimmillaan matki ihan kaikessa. Tyylissä, hiusten mallissa, harrastuksissa ja kaiken päälle myös lasten harrastuksissa ja vaatteissa. Kun tutustuimme, hän ei ollut tyyliltään yhtään samanlainen kuin minä, mutta puolessa vuodessa oli hänen oma ja lastensa tyyli lähes identtinen minun ja minun lasten tyylin kanssa. Hämmentävää.

Muuten on kyllä kiva tyyppi. Olemme edelleen kavereita, mutta muutin toiseen kaupunkiin, joten ei pääse enää matkimaan vaatteissa.

up

Ystävä?

Sairaalla tavalla kateellinen. Muitakin ongelmia. Älä ole missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä vaan toivot ja kuvittelet ja olet näkevinään merkkejä matkimisesta. Ehkä ne sun jutut ei sittenkään ole niin uniikkeja. Jotain kun alkaa noin tarkkailemaan, alkaa helposti nähdä merkkejä. Koko tuollainen matkimisen väittäminen on aika lapsellista. Mikset jättäisi hänet vaan vähemmälle huomille ja keskity omiin juttuihisi.

Sanoo joku kateellinen, joka matkii. Selvästi osui ja pahasti.

Pelottavaa käytöstä.

Nosto

Tuttua. Mullakin on tuollainen kaveri. Tekee paljon asioita minun perässä eikä tunnu itse edes tajuavan kun kertoo jotain juttua omana keksintönäön vaikka minä olin tyyliin edellisellä viikolla puhunut asiasta ensin. Ilmeisesti on nyt viimein eroakin kohta hakemassa, pari viikkoa minun jälkeeni. Sympaattista.

Ehkä olennaisempi kysymys on, miksi vaivaat asialla päätäsi? Lakkaa vertailemasta itseäsi ystävääsi, niin tuo "matkiminen" (todellinen tai ylitulkittu) on sen jälkeen sinulle yhdentekevää. Ystävääsi et pysty muuttamaan, joten siihen asiaan ei kannata energiaansa tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olennaisempi kysymys on, miksi vaivaat asialla päätäsi? Lakkaa vertailemasta itseäsi ystävääsi, niin tuo "matkiminen" (todellinen tai ylitulkittu) on sen jälkeen sinulle yhdentekevää. Ystävääsi et pysty muuttamaan, joten siihen asiaan ei kannata energiaansa tuhlata.

Toki vaivaan päätäni asialla, koska haluan tietää onko ystäväni oikeasti ystävä, vai esittääkö hän vain ystävää? Kukaan älykäs ihminen ei halua myrkyllistä ystävää lähelleen, haluatko sinä?

Onko hänen lapsuus ollut jotenkin ongelmainen?

"Ihailee.. mutta kuitenkin painaa alas", Ei kuulosta hyvältä, ehkä juuri kateutta. Olin samassa tilanteessa, en aluksi tajunnut tätä, välillä kuvittelin että mietin vaan omia. Kyseessä oli parasystäväni, johon todella luotin. En oikein tajunnut, että se oma paraskaveri voikin oikeasti juonia selän takana. Lopulta sain elämäni opetuksen "ystävältä" kun naivisti suljin silmäni vaistoiltani. Vinkkinä, kannattaa hivuttautua hiljalleen eroon tästä ihmisestä. Jos laitat yhtäkkiä välit poikki, voi tajuta ja siitä ei välttämättä seuraa hyvää.