Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa murskattu persoonallisuus?
02.03.2021 |
Luin juuri lehtijutun kirjasta joka kertoo pedofilian rikostutkinnasta. Kirjailija kuvaa uhreja niin, että heidän persoonallisuutensa on murskattu.
Mitä tuo tarkoittaa? Miten se persoonan murskaaminen näkyy ihmisessä? Millainen hän on?
Kommentit (12)
Henkilön rajoja on rikottu niin paljon, ettei niitä oikein ole.
En ole pedofiilin uhri, mutta sain oman persoonallisuuteni kasaan noin 25-vuotiaana, koska sitä oli häiritty koko siihenastinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä lehtijutussa ei ollut mitään vinkkiä mitä tuo tarkoittaa. Tietysti sen tajuaa, ettei se mitään hyvää tarkoita.
Googlestakaan en nopeaan apua löytänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Henkilön rajoja on rikottu niin paljon, ettei niitä oikein ole.
En ole pedofiilin uhri, mutta sain oman persoonallisuuteni kasaan noin 25-vuotiaana, koska sitä oli häiritty koko siihenastinen elämä.
Kiitos, tämä antaa vihiä mistä on kyse. Jos ymmärsin oikein, niin ei oikein tiedä missä toinen ihminen päättyy ja missä itse alkaa. Oma tahto ja toisen tahto saattaa mennä sekaisin. Jotain tällaistako?
Mä olen itse yrittänyt paljon löytää kirjallisuudesta kuvauksia tästä, koska mun persoonallisuus ja koko "itse" on ollut murskattu tuonne lähemmäs 40 ikävuotta, jolloin tuli täydellinen romahdus ja tajuaminen ja siitä sitten kivinen, kipeä ja aivan järkyttävä kamppailu kohti sellaista ehyttä persoonallisuutta, joka olisi pitänyt saada lapsena rakentaa. Pedofilian uhri en tosin ole, persoona saadaan rikki muutenkin. Itseasissa siihen ei välttämättä tarvita fyysistä väkivaltaa ollenkaan.
Lapsi on joutunut elämään rajattomien ihmisten kanssa, jossa hänelle ei ole syntynyt ollenkaan kuvaa siitä, että hän on joku, jolla on oma tahto ja "minä", joka on koskematon ja sitä on mahdollisuus puollustaa. Voi olla, että hän ei ole saanut rauhassa olla turvassa vanhemman kanssa, vaan on joutunut liian rajusti ja yksin ottamaan vastuun itsestään ja ehkä muistakin. Ne/ se joiden olisi pitänyt turvata on ikkonut turvan.
Se tuntuu pään sisällä vähän kuin...pelkältä reaktiivisuudelta. Että siirtyy ihmisen kuorena paikasta toiseen ja yritää pärjätä kaikissa eteen tulevissa tilanteissa kuten täytyy. Tunne-elämää ei varsinaisesti ole, eikä mielipiteitä. Ei mitään, mihin tarttua, ei varsinaista eloa. Sitä on tosi vaikea kuvata.
Tää ehkä kuvaa sitä miten tää tapahtuma vaikuttaa psyykkeeseen, kuka tahansa voi olla uhri, mutta jokaiseen se jättää jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut yhden pedofilian uhrin, jolla oli näin. Hänellä oli vakava dissosiaatiohäiriö kai se virallinen diagnoosi. Hänellä ei ison osan aikaa ollut käsitystä, mitä tarkoittaa "minä". Hänestä ei tuntunut pahalta jos häntä kohdeltiin huonosti, eikä toisinpäin. Se tuntui häneltä samasta kuin että ketä tahansa muuta läsnä olevaa olisi kohdeltu niin. Niin hän selitti, toivottavasti tämä on jotain sinnepäin mitä hän tarkoitti. Itse en ole kokenut tuollaista niin tosi vaikea saada kiinni millaista se on.
Kaikki se rikollinen törkykin oli tavallaan siis tapahtunut vain jollekin satunnaiselle ihmiselle, joka sattui olemaan hän. Siis ihan hirveää yrittää kuvitella, mitä se lapsi on voinut tuntea että psyyke ei kestä sitä ja joutuu kehittämään noin äärimmäisen tavan selviytyä.
Lepää rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kun jaksatte yrittää kuvailla maallikolle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilön rajoja on rikottu niin paljon, ettei niitä oikein ole.
En ole pedofiilin uhri, mutta sain oman persoonallisuuteni kasaan noin 25-vuotiaana, koska sitä oli häiritty koko siihenastinen elämä.
Kiitos, tämä antaa vihiä mistä on kyse. Jos ymmärsin oikein, niin ei oikein tiedä missä toinen ihminen päättyy ja missä itse alkaa. Oma tahto ja toisen tahto saattaa mennä sekaisin. Jotain tällaistako?
En tiedä pedofiilin uhreista, joten heillä on varmaan toisenlaiset kokemukset, mutta omalta osaltani se oli sitä, että kaikki fokus oli sen toteuttamisessa mitä muut haluavat, mitä tarpeita muilla on eikä kokenut olevan lupa pitää omia puoliaan. Aina piti ymmärtää muita, täyttää heidän tahtoaan ja yrittää vääntyä vaikka rusetille, vaikka itse jäi ihan koko ajan vaille ja kärsi. Jäi sitten mm. ensirakkaus siihen, kun ei voinut irrottautua elämään omaa elämää vaan jäi siihen muottiin, mihin oli joutunut asettumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa nyt miten tällainen näkyy käytännössä? Miten poikkeaa "normaalista"? Kyllähän kaikissa ihmissuhteissa joutuu tekemään kompromisseja myös toisen osapuolen toiveiden suhteen.
Vai ovatko nämä niitä henkilöitä, jotka harrastavat seksiä jokaisen vastaantulijan kanssa?
Apua! Aivan samaa kelasin eilen illalla 😁