Miten ihmeessä saa 6-vuotiaan oppimaan ajamaan ilman apupyöriä?

meillä osaa kans luitella hyvin ja kävellä puomia pitkin horjahtelematta,joten tasapainoa löytyy.

Pyöräily vain ei nyt ala sujumaan ilman apparetita. Ajattelin pienen porkkanan auttavan harjoitteluun (lupasin ostaa Brazin kun oppii jamaan ilman appareita) mut ainakaan tänään ei näyttänyt tehoavan.

Jotenkin tuntuu ettei viitsi edes yritttää.

Neiti on sellainen täydellisyyden tavoittelija. Kaiken pitäisi hänen mielestään onnistua heti täydellisesti tai suuttuu ja jätttäää asian sikseen.

Voisin kokeilla vanhasta pikkupyörästä tehdä potkupyörän,jos se vaikka auttaisi.



Muutoin tässä alkaa olla keinot aika vähissä. En jaksaa kovin kaukaa pidellä hänestä kiinni kun harjoittelemme pyöräilyä. Selkäni ja kyynerpääni alkavat saatua siihen malliin ,että ei onnistu kovin kauaa.



Lisää vinkkejä otan mielelläni vastaan.

T:AP

Lasta voi pitää kevyesti selästä kiinni pitkän aikaa, ja sitä myötä kun lapsen oma tasapaino paranee, vähentää sitä tuen antamista mutta pitää silti vähän kiinni "varmuuden vuoksi". Näin lapsella on koko ajan turvallinen olo.



Minä lenkkeilin lapsen kanssa tuossa vaiheessa, siis itse hölkkäsin vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla puolella, yhdellä kädellä semmoinen sopiva ote takista selästä. Mukavasti se meni, kun otti liikunnan kannalta. Vaikka välillä otteen vähän päästinkin, niin juoksin siinä tasatahtiin valmiina auttamaan, jos tuli ongelmia. "Kokonaan" päästin irti vasta, kun katukiven reunukset, kuopat ja muut hankalat kohdatkin sujuivat hyvin. Nopeasti se oppiminen sujui, eikä tarvinut kaatuilla.

"keppi", mikä kiinnitetään satulan alle, on hyvä. Aikuinen saa pidettyä siitä kiinni ilman että tarvitsee olla selkä vääränä. Niitä saa mm. isoista marketeista. Malttia vaan, ja leppoisaa harjoittelua usein, siitä se joku kaunis päivä lähtee!

Meillä vasta nyt 7 v. tyttö luopui appareista. Itse olin ihan hermona ja ajattelin että on ihan hölmön näköistä mutta sitten ajattelin että lapsen pitää olla valmis eikä se painostamalla tapahdu. Viime loppukesällä ja syksyllä apupåyöryä nostettiin piukkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs kunnes oikeastaan niistä ei ollut muuta apua kuin henkinen tuli. Nyt kun pyörä kaivettiin esille niin kysyttiin varovasti että mites nuo apparit, otetaanko pois? Nyt tyttö vastasi että otetaan pois, kyllä mä jo osaan, ja osasi! Meillä tyttö on myös täydellisyyteen pyrkiväinen. Eli anna aikaa. Jos tuntuu mahdottomalta niin laita apparit paikoilleen ja älä painosta. Ja mitä väliä sillä on jos jonkun muun muksu oppi pyöräilemään kolmivuotiaana ja sinu vasta kuusi- tai seitsemänvuotiaana? Pääasia on se että lapsen itsetuntoa ei tuhoa ylimääräisillä kotkotuksilla.

meillä poika pian 6v ja appareilla ajokin on vielä kovaa hommaa, välillä on kyllästynyt koko pyöräilyyn, kun kaikki vouhottaa asiasta. mm. tänään meillä kävi vieraita, joiden lapsi 3-v oli oppinut ajamaan ilman appareita.

On vähän kehitysviivettä muutenkin ja on arka tyttö.



Tasapainossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa: osaa tasapainoilla hienosti lankulla, luisteli nyt tänä talvena hyvin jne. Jostain syystä pyöräily on vain hankalaa!! Kun tyttö polkee hän ei jaksa polkea niin lujaa että pyörä pysyisi pystyssä:). Tai sitten on omissa maailmoissa ja osoittelee jotain muuta ja siksi unohtaa polkemisen....



Meillä on sellainen pyörään kiinnitettävä tanko ja sillä olemme juosseet hänen perässään. KUitenkaan emme ole uskaltaneet päästää irti koska sen verran horjuvaa meno on! Kallistaa jatkuvasti toiseen suuntaan jne. että kaatuisi kyllä heti jos päästäisin.



Harmittaa kyllä todella tämä pyöräilemättömyys:(. Ei päästä mihinkään pyörällä koko perheen kanssa kun yksi on niin iso ettei voi istua takana mutta ei sitten toisaalta osaa polkeakaan:(. Tänä kesänä on kyllä pakko tuo oppia!



Tietääkö kukaan ketään JOKA EI OSAISI PYÖRÄILLÄ? Täytyyhän sellaisiakin ihmisiä olla??

Ottakaa tavoitteeksi, että lapsi osaa pyöräillä kesäkuun alkuun mennessä. Menkää ulos harjoittelemaan joka päivä, vaikka 10 kertaa jokin tienpätkä edestakaisin. Ja 10 kerran jälkeen lapsi saa jäädä itsekseen yrittämään jos intoa riittää.



Ainakin meillä, tällainen säännöllinen harjoittelu poisti sekä lapsen että aikuisen hermojenmenetyksen. Kun molemmat tietävät, että nyt mennään vain tietty määrä, niin sen jaksaa tsempata hermostumatta.

Kyllä se siitä oppii parissa päivässä. On aika hölmön näköistä, kun isot lapset ajaa vinossa apurattaiden kanssa. Meillä lapset on opetelleet ilman polkimia pienessä alamäessä tasapainoa. Ovat oppineet 3-vuotiaana pyöräilemään ilman apurattaita.

6,5 vuotiaana. tasapaino oli vaikea pitää tai unohti kääntyä, kun alkoi haaveilemaan. Kauan kesti harjoittelu mutta oli suuri riemu pojalle itselleen, kun oppi, vaikka usein meinasi usko loppua eikä halunnut millään harjoitella. Hiekkakenttä oli hyvä paikka ja hoettiin ääneen aikuisen juostessa vierellä ohjaa, polje, tasapaino, ohjaa. polje, tasapaino. se auttoi keskittymään ja unohti pelätä.

Like a bike on tarkoitettu ulkoilukäyttöön. Ei tosin kannata jättää sateeseen vaan säilyttää sisällä.

eilen ajamaan. Otetitiin apupyörät pois ja poika lähti ajamaan :) Käännökset ovat vielä sellaisia, joissa poika mielummin pysähtyy, mutta muuten sujuu hienosti. Voisihan aikuinen juosta vierellä, niin jospa olisi enemmän rohkeutta polkijalla. Tsemppiä :)

potki laudalla pari viikkoa ja sitten pyöräily onnistui kertalaakista.

Ota pois polkimetkin ja satula niin alas, että ylettää kunnolla jalat maahan. Sitten potkuttelee aikansa, että löytää tasapainon ja uskon hommaan. Sitten polkimet takaisin, mutta antakaa sen satulan olla niin, että lapsi tietää saavansa jalat maahan jos tulee tarve. Näin voi olla turvallisempi olo.

Me tilattiin FirstBike, www.emmituote.fi



Oppii takuuvarmasti eikä kannata edes appareita laittaa alun alkaenkaan.



Yksi hieno merkki on myös Likeabike mutta on puuta eli lähinnä sisälle käyttöön ja on hienoa designia mutta First Biken voi myös ottaa sisälle, ei sotke mustia jälkiä (ellei nyt satu kuraa olemaan rattaissa:-)

Kyllä se siitä oppii parissa päivässä. On aika hölmön näköistä, kun isot lapset ajaa vinossa apurattaiden kanssa. Meillä lapset on opetelleet ilman polkimia pienessä alamäessä tasapainoa. Ovat oppineet 3-vuotiaana pyöräilemään ilman apurattaita.

Kyllä se siitä oppii parissa päivässä. On aika hölmön näköistä, kun isot lapset ajaa vinossa apurattaiden kanssa. Meillä lapset on opetelleet ilman polkimia pienessä alamäessä tasapainoa. Ovat oppineet 3-vuotiaana pyöräilemään ilman apurattaita.

Yksi on taitava yhdessä jutussa, joku toinen jossain muussa.

tuo kutonen on myös varmasti sitä mieltä, että 4 v ei saa enää olla rattaissa, vaikka matkaa olisi 10 km tai olisi sairas jne jne jne.

motoriikassa pientä vaikeutta erityisesti tasapainoilun suhteen. Tästä syystä lasten fysioterapeutti nimen omaan kielsi liian aikaisin apupyörien pois ottamisen esikoiselta. Tasapainoa harjoitellaan ensin muuten, ja vasta sitten kun siihen on valmiudet edetään pyöräilyn kanssa. Kuopuksen kohdalla tähän ei ole ollut tarvetta ja polkeekin jo ilman '"apareita".



Eli muistattehan että lapset ovat yksilöitä!

Tee kuten nelonen ehdotti: polkimet kokonaan pois ja tasapaino kuntoon vauhtia potkimalla, sitten vasta polkimet takaisin. Käytännössä sama asia kuin viitosen ehdotus (eli ostaa erikseen pyörä ilman polkimia), mutta huomattavan paljon edullisempi ratkaisu.



Meillä toimittu juuri nelosen ehdottamalla tavalla, kun esikoiselle pyöräilyn oppiminen oli TODELLA vaikeaa, tuolla konstilla sai tasapainon haltuun ja pyöräily lähti sujumaan.

Meillä on 6-vuotias tyttö, joka jo viime syksynä melkein oppi ajamaan ilman apupyöriä. Tyttö osaa ajaa, on monta kertaa "vahingossa" ajanut kun olen päästänyt irti, mutta uskallus puuttuu. Eli menee paniikkiin, ei muista jarruttaa ja lättää jalat maahan vauhdissa ja on sitten samalla nurin. Tästä syystä en uskalla käyttää tuota alamäkitaktiikkaakaan. Ei tuo, että kaikki oppii sen parissa päivässä ei pidä paikkaansa! Jotenkin tämä pyöräily on meillä nyt tosi hankalla. Mistään tasapaino-ongelmasta ei ole kyse, ajaa potkulaudalla hurjaa tahtia ja rullaluistelee tosi kovaa, mutkittelee ja luistelee takaperinkin. Alan olla ihan epätoivoinen tuon pyöräilemisen kanssa, kun se on noussut jonkinlaiseksi peikoksi ja pelottaa selvästi muuten ihan rohkeaa ja ketterää lasta.