Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää lapsen tottelemattomuutta!
01.03.2021 |
Pian 2-vuotias lapseni on alkanut koettelemaan rajoja mm. niin että laittaa kaikessa tekemisessä vastaan. Mitkään perusasiat, kuten hampaidenpesu tai pukeminen, ei onnistu ilman että vänkäisi vastaan tai lähtisi karkuun. Ruokapöydässä sotkee ja heittelee ruokaa. Saattaa myös purra joko suuttuessaan tai ihan muuten vain.
Nyt en kaipaa minkäänlaista pään aukomista tähän. Tiedän että tämä kuuluu ikään, mutta silti ottaa päähän PALJON. Todella turhauttavaa kun mitään ei voi tehdä kunnolla, vaan kaikki on hankalaa. Millä te muut kestätte oikuttelevaa lasta? Minulla hermot menee monta kertaa päivässä, en vaan kertakaikkiaan kestä sitä että ollaan kokoajan tottelemattomia. Ei siinä mitään jos joskus on vähän vaikeaa pukea tai jos tulee vahingossa sotkua syödessä, mutta kun kaikki on vaikeaa ja ruuat lentää ympäri keittiötä. Selkeät rajat ja rutiinit meillä on, ja huomiotakin yritetään kyllä antaa mahdollisimman paljon, myös sitä positiivista. Yritän myös sanoittaa sitä huonoa käytöstä, kertoa miten äitiä harmittaa kun tahallaan sotketaan. Mutta ei. Huoh!
Kommentit (81)
Älä sanoita. Lapselle on selvästi huvia, kun äitiä vähän harmittaa.
Säikäytä se lapsesi ja jätä maha kurnimaan jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sanoita. Lapselle on selvästi huvia, kun äitiä vähän harmittaa.
Säikäytä se lapsesi ja jätä maha kurnimaan jos ei kelpaa.
Kyllä meillä varoituksen jälkeen joutuukin pois ruokapöydästä jos tahallaan sotkee.
-ap
En lue aloitusta, mutta jos ei edes kaksivuotiaan tekemisiä kestä, on jotain pahasti vinossa.
Mua helpotti kun luin Keijo Tahkokallion kirjan, oliko muistakseni Kotipesän lämpöä etsimässä. Siinä esitettiin se idea että lapsen on tarkoitus olla tottelematon ja lyödä päätään kallioon ja vanhemman tehtävä on olla se järkkymätön peruskallio. Yksi esimerkki jäi erityisesti mieleen. Jossain koulussa ulkomailla joka vuosi uudet oppilaat riitauttivat koulupuvun käytön, ja reksiltä kysyttiin että miksi koulupukuja ei lopeteta. Reksi siihen vastasi että oikein mielellään hän riitelee joka vuosi niistä koulupuvuista eikä joka vuosi uudesta asiasta :D. Jotenkin noin. Helpotti kun lakkasin vaatimasta että lapsi tottelee. Mulla oli aina samat kaavat päätettynä mitä tehdä kun lapsi ei totellut. Sitten se oli vain rutiinia noudattaa niitä. Lapsesta tuli tottelevainen mutta silti sellainen että pitää päänsä eikä taivu muiden ihmisten painostuksen alle.
Joo, se ottaa päähän, muistan tuon kokemuksesta. Uhmaansa kiljuva oma lapsi erityisesti julkisella paikalla on jotain, mistä nousee suorastaan savu itseltä korvista. Kuuluu uhmaikään eikä sitä yksinkertaisesti voi estää mitenkään tapahtumasta, jos lapsella on tuo vaihe vahva.
Ainoa keino päästä tuosta eroon on se, että siihen uhmaan ei anna periksi vaan säännönmukaisesti hampaidenpesut, pukemiset ruokailut yms. hoidetaan ihan aina loppuun vaikka lapsi kuinka vinkuisi, huutaisi ja raivoaisi. Sillä lapsen huudolla ei pidä olla mitään vaikutusta siihen, että ne asiat hoidetaan silti. Lapsen pitää saada toki huomiota ja kun kyse on itsenäisyyden kasvamisen vaiheesta lapsella, niin lapsen pitää saada kuitenkin päättää joistain asioista - mutta vasta sitten, kun se hoidetaan rauhallisesti keskutelemalla ja asioista, joista vanhempi antaa valita. Kun lapsi tarpeeksi kauan huutaa ja raivoaa mutta ei saa sille vastakaikua ja toisaalta rauhallisesti saa asioita tapahtumaan, jossain vaiheessa se menee ohi. Paras lohtu tuossa asiassa on se, että se pahin uhman vaihe on onneksi yleensä aika lyhyt. Mutta jos tuossa vaiheessa annat huudolle periksi, niin sitten olet ongelmissa. Ja syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v kanssa ei pidä olla kauhean ryppyotsainen. Leikin kautta yhdessä tekemällä kannattaa tehdä. Nämä "kova kovaa vasten" -neuvot kannattaa unohtaa. Tyyppihän on ihan pieni vielä. Etsi yhteistä säveltä sen kanssa. Ja jos itse hermostut monta kertaa päivässä niin miten luulet että tuollainen vielä kypsymätön pieni osaisi hallita itseään. Opettele hallitsemaan itsesi ja loput tulee itsestään.
Se on kausi. Yritä ottaa sillä mentaliteetilla tuo, että se menee ohi jossain vaiheessa, kun lasta opettaa. Voit yrittää myös tutkiskella itseäsi ja pohtia, että miksi koet sen raivostuttavaksi. Oletko epävarma siitä, miten tilanteissa tulisi toimia? Onko kontrollin menettäminen pelottavaa?
Olen itse hieman kontrollifriikki, ja minunkin oli vaikeaa kestää uhmakausia. Auttoi kuitenkin se, että tunnistin sen piirteen itsessäni ja hermostuessani opin ajattelemaan, että tämä johtuu nyt itsestäni eikä lapsesta.
Mentiin myös välillä sieltä, missä aita on matalin. Esim. iltapesun jälkeen puettiin välillä jo suoraan päivävaatteet, ettei aamulla tarvinut enää vaihtaa vaatteita. Syötiin välillä lattialla tai ulkona. Tietenkin joitain asioita on tehtävä, vaikka lapsi ei haluaisi, mutta yritin minimoida ne tilanteet, joissa uhmailua oli eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa kun ei tarvi miettiä joka toistuvassa tilanteessa pyörää uudelleen vaan on ne rutiinit olemassa vanhemmallakin. Vaikka lapsen pitäminen omassa sängyssään. Lapsi sänkyyn, istasatu ja höpöttelyt, sitten sille sanotaan ystävällisesti hyvää yötä, nyt nukutaan ja mennään pois. Lapsi tulee sängystään okkariin, se viedään sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä, nyt nukutaan eikä mitään muuta. Tätä jatketaan, ekana yönä 100 kertaa, seuravana 50 kertaa, seuraavana 20 kertaa ja seuraavana kerran. Ja sitten säännöllisin väliajoin lapsi kokeilee pari kertaa että vieläkö sääntö toimii, kyllä toimii. Stressi itsellä on minimaalinen kun ei tarvi miettiä ikinä ja tarvii jaksaa vain kerran enemmän kuin lapsi.
Tommoset 2-5-vuotiaat on tosi raskaita. Aika auttaa ja se, että huomaa ne hyvät hetket. Keskity aina positiivisiin asioihin. Selvittäkää ei-toivotut asiat/käytökset ja siirtykää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2v kanssa ei pidä olla kauhean ryppyotsainen. Leikin kautta yhdessä tekemällä kannattaa tehdä. Nämä "kova kovaa vasten" -neuvot kannattaa unohtaa. Tyyppihän on ihan pieni vielä. Etsi yhteistä säveltä sen kanssa. Ja jos itse hermostut monta kertaa päivässä niin miten luulet että tuollainen vielä kypsymätön pieni osaisi hallita itseään. Opettele hallitsemaan itsesi ja loput tulee itsestään.
En luulekaan että osaisi hallita itseään, enkä edes odota sellaista. Kuten jo sanoin, niin tiedän tämän kuuluvan ikään. Ja kehotuksesi opetella hillitsemään itseni ei auta tippaakaan. Juurihan tässä haen keinoja siihen! En haluaisi hermostua, mutta turhaudun silti tottelemattomuuteen. En aina, mutta kyllä se alkaa aika paljon ärsyttämään kun on niitä päiviä jolloin oikeasti kaikki on yhtä vänkäämistä ja pelleilyä.
Kiitos teille jotka annoitte kannustavia kommentteja!
Tunnistan itsessäni tarvetta pitää asiat kontrollissa, ja luulisin hermostumisen johtuvan osittain siitä. Kun mietin tarkemmin, niin hermostumista ilmenee aina uusissa, yllättävissä ongelmatilanteissa kun en tiedä miten toimia. Nyt tsemppaan itseäni valmiiksi noihin hankaliin tilanteisiin lapsen kanssa ja mietin valmiiksi toimintatavat.
On tämä vanhemmuus kyllä sellaista vuoristorataa ja uuden opettelua. Tämä temppuilija ei ole edes ensimmäistä lapseni, mutta yhtä hukassa tässä näköjään ollaan kuin ennenkin. Kai se aika kultaa muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istu päälle ja sano, että äitiä pitää totella. Näin mä olen omat lapseni laittanut kuriin. En tosin ole kovin painava. Mutta tämä toimii, jos ei puhetta usko.
Ap, tässä virheet, jotka teet ja kerron ne AUTTAAKSENI:
1) Vänkäät - älä koskaan vänkää pikkulapsen kanssa!
2) Lähdet karkuun - älä koskaan hylkää pikkulasta!
3) Hermot menee - ...Mitä teet, kun lapsi heittelee ruokaa tai puree? Käytös EI kuulu ikään. Lapsi on tyytymätön tapaan, jolla häntä kohtelet.
4) Selkeät rajat ja rutiinit - älkää olko liian JÄYKKIÄ
5) "Yritetään antaa huomiota, myös sitä positiivista" - lopettakaa se negatiivinen huomiointi, ja positiivinen lässytys! Lapsi ei ole koira, jota pitäisi kouluttaa kiduttamalla ellei muuten "opi".
6) "Yritän myös sanoittaa sitä huonoa käytöstä" - LOPETA HYVÄ IHMINEN!!! Et ymmärrä, mistä huono käytös johtuu, mutta yrität tunkea lapsen päähän ajatuksiasi!? EI IHME, ETTÄ LASTA HARMITTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istu päälle ja sano, että äitiä pitää totella. Näin mä olen omat lapseni laittanut kuriin. En tosin ole kovin painava. Mutta tämä toimii, jos ei puhetta usko.
Fyysinen väkivalta on Suomessa kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istu päälle ja sano, että äitiä pitää totella. Näin mä olen omat lapseni laittanut kuriin. En tosin ole kovin painava. Mutta tämä toimii, jos ei puhetta usko.
Fyysinen väkivalta on Suomessa kielletty.
Ei paikoillaan pitäminen ole fyysistä väkivaltaa. Kiinni pitäminen on sallittua jopa opettajille.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka annoitte kannustavia kommentteja!
Tunnistan itsessäni tarvetta pitää asiat kontrollissa, ja luulisin hermostumisen johtuvan osittain siitä. Kun mietin tarkemmin, niin hermostumista ilmenee aina uusissa, yllättävissä ongelmatilanteissa kun en tiedä miten toimia. Nyt tsemppaan itseäni valmiiksi noihin hankaliin tilanteisiin lapsen kanssa ja mietin valmiiksi toimintatavat.
On tämä vanhemmuus kyllä sellaista vuoristorataa ja uuden opettelua. Tämä temppuilija ei ole edes ensimmäistä lapseni, mutta yhtä hukassa tässä näköjään ollaan kuin ennenkin. Kai se aika kultaa muistot.
Et voi miettiä valmiita toimintatapoja konkreettisesti, mutta voit miettiä valmiiksi, MITEN ASENNOIDUT LAPSEEN.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään voi sietää. Senpä takia minulla ei lapsia ole.
Joku sadisti täällä neuvoo näkäjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istu päälle ja sano, että äitiä pitää totella. Näin mä olen omat lapseni laittanut kuriin. En tosin ole kovin painava. Mutta tämä toimii, jos ei puhetta usko.
Fyysinen väkivalta on Suomessa kielletty.
Ei paikoillaan pitäminen ole fyysistä väkivaltaa. Kiinni pitäminen on sallittua jopa opettajille.
No ihan saletisti on väkivaltaa!
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä virheet, jotka teet ja kerron ne AUTTAAKSENI:
1) Vänkäät - älä koskaan vänkää pikkulapsen kanssa!
2) Lähdet karkuun - älä koskaan hylkää pikkulasta!
3) Hermot menee - ...Mitä teet, kun lapsi heittelee ruokaa tai puree? Käytös EI kuulu ikään. Lapsi on tyytymätön tapaan, jolla häntä kohtelet.
4) Selkeät rajat ja rutiinit - älkää olko liian JÄYKKIÄ
5) "Yritetään antaa huomiota, myös sitä positiivista" - lopettakaa se negatiivinen huomiointi, ja positiivinen lässytys! Lapsi ei ole koira, jota pitäisi kouluttaa kiduttamalla ellei muuten "opi".
6) "Yritän myös sanoittaa sitä huonoa käytöstä" - LOPETA HYVÄ IHMINEN!!! Et ymmärrä, mistä huono käytös johtuu, mutta yrität tunkea lapsen päähän ajatuksiasi!? EI IHME, ETTÄ LASTA HARMITTAA.
Toivottavasti olet trolli, tai sitten et osaa lukea. En edes jaksa korjata väärinymmärryksiäsi ja kuluttaa aikaani sinuun enempää kuin tämän viestin verran.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään voi sietää. Senpä takia minulla ei lapsia ole.