Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä yhtään sielunhoitajaa paikalla??
01.03.2021 |
Olisi päästävä purkamaan ongelmaa, josta en meinaa päästä yli, en tajua mikä mua vaivaa 😢 olen uskossa ja siksi tarvitsisin sielunhoitoa..
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä apua omalta suojelusenkeliltäsi.
En ole mutta voin silti yrittää auttaa?
Jos ei haittaa että olen aika kovassa kännissä, niin voin jeesailla pientä korvsusta vstaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro Ap huolesi. Kuuntelen ja autan minkä voin. Hyvä että olet uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso sivun alalaidasta linkki Kirkon keskusteluapu.
https://evl.fi/apua-ja-tukea/henkinen-hyvinvointi/sielunhoito
Minäkin olen uskossa. Tänne kun kirjoitat, niin täällä meitä on aika monta sielunhoitajaa. Mutta voi se sielu täällä hieman risemmaksikin mennä, täältä voi saada erittäin hyvää apua, mutta asiattomuuksiakin voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole varovainen.
Minut on riivattu ja piru huomasi sinut ap.
Hymyilen jäätävän pelottavaa viiruhuulihymyä pimeässä huoneessa pelkän läppärin näytön äärellä.
Inhottavia kommentteja joillain.
Käy srk: n työntekijän, diakonin tai papin luona puhumassa. Jos ei halua mennä tuttuun srk: aan voi valita jonkun toisen. Myös seurakuntien palveleva puhelin vastaa iltaisin.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on parempi, ettet avaudu täällä. Me uskossa olevat voimme rukoilla puolestasi, ellet tänä iltana rohkene soittaa johonkin rukouspuhelimeen tai jollekin tutulle uskovalle.
Tännehän olikin tullut muutama vastaus, kiitos mielenkiinnosta, taidan purkaa tähän sydäntäni, vaikka tiedän, että monenlaista kommenttia tuleekin.
Mutta jos olisi edes yksi joka ymmärtäisi minua, on niin hirveä tuska, jota en ois ikinä uskonut kokevani.
Olen siis uskossa, kovia kokenut, mutta pari vuotta sitten Jeesus johdatti mulle aviopuolison. Luulin, että siitä alkoi mun onnellinen elämä, kun tavattiin.
Olin jo ennen meidän tapaamista vakuuttunut siitä, että Jeesus rakastaa mua ihan tosi paljon, olin saanut kokea Jeesuksen rakkauden ja läheisyyden, ja se on ihaninta mitä oon ikinä kokenut.
Mentiin tosi nopeesti naimisiin, mutta siitä alkoikin hirveät koettelemukset, meillä olikin riitoja paljon. Se koski enimmäkseen sitä, kun mies asuu toisellapuolen Suomea lapsensa kanssa, hän lähtee jokatoiseksi viikoksi kauas...ja vaikka nyt olen jotenkin tottunut siihen, niin silloin koin jokaikinen kerta, että taas mut hylätään.
Järjellä ajateltuna tiedän, miksi hän aina lähtee, mutta se tunne, hylkääminen, oli kuitenkin päällimäisenä.
No, siitä olen aika hyvin päässyt.
Mutta sitten kerran, eräässä kokouksessa tapahtui jotain, mistä en vieläkään ole päässyt, vaan ahdistun vieläkin...
Olimme yhdessä rukoiltavana, niinkuin aina, ja Jumala oli aina puhunut meille kummallekin, mutta siinä rukoushetkessä, tunsinkin jääväni yksin. Se rukoilija keskittyikin puolisooni, jäin syrjään, ja en tiedä, onko kellekkään koskaan käynyt näin...olin kuin ilmaa.
Ja mies väänsi vielä matkalla kotiin veistä haavassa, kun pohti ääneen mitä hälle puhuttiin, ja minä halusin haihtua ilmaan.
Tuo ilta jätti niin suuren trauman, että en ole pystynyt enää luottamaan Jumalaan, tuo tapahtuma ei jäänyt ainoaksi, vaan toisessa srk:ssa kävi samoin, istuin puolison vieressä ja kuuntelin kun rukoilija puhui hänelle.
Olin taas ilmaa. Hyvä että se rukoilija edes vilkaisi muhun.
Pelkään usein mennä yhdessä rukoiltavaksi missään, koska pelkään, että jään taas yksin.
Jeesus rakasti mua siihen asti, että kohtasin puolisoni. Nyt Jeesus rakastaa häntä.
Olen vuosia rukoillut, että saisin kuulla Pyhän Hengen puhuvan mulle henk.kohtaisesti, mutta sitten kun mies laittaa viestiä, että kuuli Jeesuksen puhuvan hänelle, niin mun ainoa reaktio on, että haluan olla yksin, en haluaisi olla lähelläkään miestäni.
Kadun, todella kadun, että menin naimisiin. Olisin mieluummin yksin loppuelämäni.
Olen kateellinen ja niin mustasukkainen Jeesuksesta, ihankuin mieheni olisi tullut ja varastanut Hänet minulta.
En tiedä voiko kukaan ymmärtää tätä tuskaa.
Sisimmässäni pelkään, että Jumala tulee vain käyttämään miestäni ja minä seuraan sivusta, taas yksin jätettynä.
En tiennyt, että uskonelämä voi olla näin tuskallista..ja nyt en pääse pakoon. En voi erota enkä piiloutua yksin jonnekkin..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyspalveluja ap kaivaa. Oikesti nyt aikuiset ihmiset. "Mennä rukoiltavaksi". VMP.
Mitä niillä rukoilijoilla on Jeesuksen kanssa tekemistä? ne on vaan toisia ihmisiä jotka horisevat omiaan. Lapsellista juttua.
Ensi avuksi sinä ap ehkä tarvisisit rauhoittavaa lääkettä, että voisin levätä kunnolla.
Ja sitten pyrkiä ajattelemaan selkeästi asioita, olen varma että tuokin ongelma ja huolesi ratkeaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tännehän olikin tullut muutama vastaus, kiitos mielenkiinnosta, taidan purkaa tähän sydäntäni, vaikka tiedän, että monenlaista kommenttia tuleekin.
Mutta jos olisi edes yksi joka ymmärtäisi minua, on niin hirveä tuska, jota en ois ikinä uskonut kokevani.Olen siis uskossa, kovia kokenut, mutta pari vuotta sitten Jeesus johdatti mulle aviopuolison. Luulin, että siitä alkoi mun onnellinen elämä, kun tavattiin.
Olin jo ennen meidän tapaamista vakuuttunut siitä, että Jeesus rakastaa mua ihan tosi paljon, olin saanut kokea Jeesuksen rakkauden ja läheisyyden, ja se on ihaninta mitä oon ikinä kokenut.Mentiin tosi nopeesti naimisiin, mutta siitä alkoikin hirveät koettelemukset, meillä olikin riitoja paljon. Se koski enimmäkseen sitä, kun mies asuu toisellapuolen Suomea lapsensa kanssa, hän lähtee jokatoiseksi viikoksi kauas...ja vaikka nyt olen jotenkin tottunut siihen, niin silloin koin jokaikinen kerta, että taas mut hylätään.
Järjellä ajateltuna tiedän, miksi hän aina lähtee, mutta se tunne, hylkääminen, oli kuitenkin päällimäisenä.
No, siitä olen aika hyvin päässyt.Mutta sitten kerran, eräässä kokouksessa tapahtui jotain, mistä en vieläkään ole päässyt, vaan ahdistun vieläkin...
Olimme yhdessä rukoiltavana, niinkuin aina, ja Jumala oli aina puhunut meille kummallekin, mutta siinä rukoushetkessä, tunsinkin jääväni yksin. Se rukoilija keskittyikin puolisooni, jäin syrjään, ja en tiedä, onko kellekkään koskaan käynyt näin...olin kuin ilmaa.Ja mies väänsi vielä matkalla kotiin veistä haavassa, kun pohti ääneen mitä hälle puhuttiin, ja minä halusin haihtua ilmaan.
Tuo ilta jätti niin suuren trauman, että en ole pystynyt enää luottamaan Jumalaan, tuo tapahtuma ei jäänyt ainoaksi, vaan toisessa srk:ssa kävi samoin, istuin puolison vieressä ja kuuntelin kun rukoilija puhui hänelle.
Olin taas ilmaa. Hyvä että se rukoilija edes vilkaisi muhun.Pelkään usein mennä yhdessä rukoiltavaksi missään, koska pelkään, että jään taas yksin.
Jeesus rakasti mua siihen asti, että kohtasin puolisoni. Nyt Jeesus rakastaa häntä.
Olen vuosia rukoillut, että saisin kuulla Pyhän Hengen puhuvan mulle henk.kohtaisesti, mutta sitten kun mies laittaa viestiä, että kuuli Jeesuksen puhuvan hänelle, niin mun ainoa reaktio on, että haluan olla yksin, en haluaisi olla lähelläkään miestäni.
Kadun, todella kadun, että menin naimisiin. Olisin mieluummin yksin loppuelämäni.
Olen kateellinen ja niin mustasukkainen Jeesuksesta, ihankuin mieheni olisi tullut ja varastanut Hänet minulta.
En tiedä voiko kukaan ymmärtää tätä tuskaa.
Sisimmässäni pelkään, että Jumala tulee vain käyttämään miestäni ja minä seuraan sivusta, taas yksin jätettynä.
En tiennyt, että uskonelämä voi olla näin tuskallista..ja nyt en pääse pakoon. En voi erota enkä piiloutua yksin jonnekkin..
Ap
Sinun pitää oppia luottamaan Jumalaan. Hän on luonut sinut vahvaksi, sinä pystyt olemaan yksin ja toimimaan yksin.
Tää suhde on ehdottomasti parasta mitä sinulle on käynyt. Sinun pitää oppia ymmärtämään että rakkautta on silloinkin kun toinen ei ole paikalla oli hän sitten toisella paikkakunnalla tai rukoushuoneen toisella puolella. Rakkaus ei ole läsnäoloa vaan jotain paljon suurempaa. Sinun pitää oppia rakastamaan myös itseäsi ja pitämään omasta itsestäsi, jolloin yksinolo tuntuu hyvältä. Rukoile niinä hetkinä kun yksinäisyys ahdistaa.
Kiitos teille vastauksista, tähän kaipailen kuitenkin vain oikeasti uskovalta kommenttia tai onko kukaan toinen uskova käynyt tämäntapaista läpi.
Rauhoittavat eikä muutkaan lääkkeet tähän auta, koska nyt on kyse hengellisistä asioista.
Entäpä, jos jumala on perätöntä höpötystä ja kukaan ei ole sinua luonut, vaan itse on elämänsä järjestettävä?
Laita osoite, laitan numeron johon saat maksaa.
Hyvät lätinät jepellä tai ilman, alk. 99eur.