Uusi suhde ja lapset
Hei, erosta 3 vuotta. Olen tapaillut/seurustellut 7kk. Mies tuli ensimmäistä kertaa minun luo kun nuorimmaiseni 9v oli kotona. Puhuin asiasta lapselle etukäteen. Söimme iltapalaa ja laitoin lapsen nukkumaan. Jäimme miehen kanssa sohvalle katsomaan telkkaria.
Olin miehen kainalossa, lapsi ei suostunut nukkumaan ja tuli tarkistelemaan meitä parikertaa. Sitten kun peittelin kolmannen kerran hän sanoi ettei halua nukkua kun me valvomme. Halusi myös minun viereeni nukkumaan.
Sanoin miehelle että nyt olisi varmaan parempi että hän lähtee kotiinsa. Lapsi tuli viereeni yöksi ja sanoi että tuntui kurjalta isän puolesta...
Olisiko minun pitänyt olla antamatta lapselle periksi? Ajattelin että on parempi tutustuttaa hänet mieheen muulloin, ei näin että jäisimme valvomaan kun hän menee nukkumaan.
Mies tuntui vähän närkästyvän..
Kommentit (20)
Kukapa lapsi nyt haluaisi vieraan miehen kotiinsa? Etkö voi tavata miestä silloin, kun lapsi on isällään?
Lapselle ei anneta periksi. Teillä on nyt iso keskustelun paikka lapsen kanssa, käytte läpi sinun ja lapsen isän eron ja sinun ja uuden miehen suhteen, ”Äiti ja isä rakastaa sinua ja me ollaan isän kanssa nyt vain kavereita ja se ei tule muuttumaan. Isi on tärkeä henkilö meidän elämässä mutta äiti tykkää nyt toisesta ihmisestä ja äidillä on oikeus uuteen suhteeseen, samoin kuin isilläkin on. Äiti olisi iloinen jos sinä antaisit tälle uudelle miehelle mahdollisuuden tulla meidän elämään mukaan, totutellaan ensin rauhassa, niin äitikin tekee.” Ja painota keskustelussa sitä että tänä on uutta, lapsi saa tuntea mitä tuntee mutta se ei muuta sinun tunteitasi uuteen mieheen ja uusi mies tulee nyt kyläilemään teillä usein. 9 vuotias on jo niin iso että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asiasta.
Mä olin jo 17v kun isä toi uuden naisystävänsä meille yöksi. Ja se tuntui ihan kamalalta. Voin kuvitella miten vaikeaa puolet nuoremman on asiaa käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei anneta periksi. Teillä on nyt iso keskustelun paikka lapsen kanssa, käytte läpi sinun ja lapsen isän eron ja sinun ja uuden miehen suhteen, ”Äiti ja isä rakastaa sinua ja me ollaan isän kanssa nyt vain kavereita ja se ei tule muuttumaan. Isi on tärkeä henkilö meidän elämässä mutta äiti tykkää nyt toisesta ihmisestä ja äidillä on oikeus uuteen suhteeseen, samoin kuin isilläkin on. Äiti olisi iloinen jos sinä antaisit tälle uudelle miehelle mahdollisuuden tulla meidän elämään mukaan, totutellaan ensin rauhassa, niin äitikin tekee.” Ja painota keskustelussa sitä että tänä on uutta, lapsi saa tuntea mitä tuntee mutta se ei muuta sinun tunteitasi uuteen mieheen ja uusi mies tulee nyt kyläilemään teillä usein. 9 vuotias on jo niin iso että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asiasta.
Äidillä voi olla oikeus uuteen suhteeseen, mutta myös lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään lapsuuteen. Tuollainen vieraan ukon tuominen lapsen kotiin väkisin kyllä todella voi järkyttää lapsen maailmaa. Mikä pakko niitä uusia puolisoja on tuoda väkisin sinne kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jo 17v kun isä toi uuden naisystävänsä meille yöksi. Ja se tuntui ihan kamalalta. Voin kuvitella miten vaikeaa puolet nuoremman on asiaa käsitellä.
Minäkin olin teini-ikäinen, kun nämä asiat tulivat väkisin eteen. En koskaan tottunut. En ole vieläkään tottunut 20 vuotta myöhemmin. En halua vieraita ihmisiä kotiini. Eikä kukaan voi sellaiseen toista pakottaa.
Ei minulle ole ongelma tavata miestä vain kun lapseni on isällään, se ei ole pointti.
Miehellä on myös lapsia ja minä olen heidät tavannut. He eivät olleet millänsäkkään kun olin heillä. Näinpäin tämä ei mennytkään kovin hyvin.
En arvannut että lapseni noin voimakkaasti reagoi isänsä puolesta.
Eron jälkeen kevytsuhteet yms muut seikkailut olleet paras ratkaisu. Turha lapsia mukaan kakkoskierrokseen.
Ap kirjoitti:
Ei minulle ole ongelma tavata miestä vain kun lapseni on isällään, se ei ole pointti.
Miehellä on myös lapsia ja minä olen heidät tavannut. He eivät olleet millänsäkkään kun olin heillä. Näinpäin tämä ei mennytkään kovin hyvin.
En arvannut että lapseni noin voimakkaasti reagoi isänsä puolesta.
Luulitko todella, että kaikki tulisi sujumaan kuin tanssi? Nyt sinun tehtäväsi on olla hyvä ja rakastava äiti ja toimia parhaasi mukaan lasta tukien. Lapsi tässä tarvitsee enemmän tukea kuin äiti m*naa.
Uusi mies pidetään erillään lapsesta. Piste. Muu on äidin itsekkyyttä. Me olemme seurustelleet uuden kanssa 4 vuotta ja hän nähnyt lapsia ohimennen kaksi kertaa. Omat osoitteet ja tapaamme vain lapsivapailla. Helppoa!
Minä tapasin uuden mieheni, kun lapsi oli 10 v. Hän myös reagoi voimakkaasti, mutta asiaa helpotti, kun sai sanottua ääneen sen, että pelkäsi miehestä tulevan minulle tärkeämpi kuin hänestä. Hän ymmärsi, kun selitin, ettei toinen ihminen voi korvata ketään.
Olin myös todella tarkka, ettei lapsen rutiinit muutu mitenkään. Mies ei yleensä meillä minun lapsiviikoillani ollut, mutta kun oli, niin ihan samat iltajuttelut kahden kesken meillä oli.
Miksi piti noin illalla uusi mies esitellä?
Olisitte hoitaneet asian päivällä ja touhunneet jotain kivaa.
Nyt lapsi joutui sänkyyn mennessään ja siellä unta odottaessaan käsittelemään asiaa.
Jos olisitte tutustuttaneet päivällä, lapsi olisi
ennen nukkumaan menoa ehtinyt sulatella asiaa.
Ikävää vielä kun joutui kuuntelemaan teidän supinaa ja tv:n katselua kun hän on pullautettu pois.
Eikö tapana ole ensin tutustua uuteen ihmiseen eikä suoraan tuoda yökylään.
Totta kai voit alkaa seurustella ja ajan myötä tutustuttaa miehen ja lapsen. Lapsen ehdoilla. Eli tapaatte yhdessä päiväsaikaan. Käykää retkellä (nyt kun ei muuta juuri voi tehdä kodin ulkopuolella), pelatkaa lautapelejä, syökää tortilloja. Kun mies on tullut tutuksi, on ihan eri juttu lapsen rentoutua nukkumaan kun te jäätte valveille.
Näin isossa kuvassa olen todella huolissani nykyajan lapsista. Aikuiset eroavat nopeammin kuin ehtivät kissaa sanoa, ja vielä nopeammin otetaan siihen joku uusi rinnalle. Lapsia ei tunnu kukaan ajattelevan. Millaisia aikuisia näistä lapsista oikein kasvaa? Elävät koko lyhyen lapsuutensa jotain turvatonta reissuelämää, jossa ihmiset vaihtuvat. Kamalaltahan tuo kuulostaa. Pitäisi olla vähän sinnikkyyttä ja rakkautta, jotta voisi joskus ajatella napaansa pidemmälle ja tehdä ratkaisuja, jotka ovat hyviä muillekin kuin vain itselle.
No hyi saatana.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei anneta periksi. Teillä on nyt iso keskustelun paikka lapsen kanssa, käytte läpi sinun ja lapsen isän eron ja sinun ja uuden miehen suhteen, ”Äiti ja isä rakastaa sinua ja me ollaan isän kanssa nyt vain kavereita ja se ei tule muuttumaan. Isi on tärkeä henkilö meidän elämässä mutta äiti tykkää nyt toisesta ihmisestä ja äidillä on oikeus uuteen suhteeseen, samoin kuin isilläkin on. Äiti olisi iloinen jos sinä antaisit tälle uudelle miehelle mahdollisuuden tulla meidän elämään mukaan, totutellaan ensin rauhassa, niin äitikin tekee.” Ja painota keskustelussa sitä että tänä on uutta, lapsi saa tuntea mitä tuntee mutta se ei muuta sinun tunteitasi uuteen mieheen ja uusi mies tulee nyt kyläilemään teillä usein. 9 vuotias on jo niin iso että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asiasta.
Isompi kysymys kaikille teille yh:ille - Miksi lapsia pitää tehdä miehen kanssa, jonka kohdalla hälytyskellot jo alkuvaiheessa huutaa punaisena? Etenkin te alle 30-vuotiaat (jopa alle 25-vuotiaat) matalasti kouluttautuneet. Onko niin, että elämässä ei ole muuta sisältöä, ja lapsi tehdään vähän niin kuin siihen tyhjyyteen. Tehkää mieluummin jotakin muuta repäisevää, jättääkää se huono mies, muuttakaa vaikka ulkomaille, etsikää elämälle jokin uusi suunta. Ei tulisi mieleenkään tehdä lasta miehen kanssa, josta en ole varma.
Aloittajalle, kun soppa nyt on jo tässä vaiheessa: jos miehesi oli esimerkiksi juoppohullu ettekä eronneet kevein perustein, voit kertoa 9v:lle ihan suoraan omasta näkökulmastasi, miksi erositte ja miksi olet nyt onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Isompi kysymys kaikille teille yh:ille - Miksi lapsia pitää tehdä miehen kanssa, jonka kohdalla hälytyskellot jo alkuvaiheessa huutaa punaisena? Etenkin te alle 30-vuotiaat (jopa alle 25-vuotiaat) matalasti kouluttautuneet. Onko niin, että elämässä ei ole muuta sisältöä, ja lapsi tehdään vähän niin kuin siihen tyhjyyteen. Tehkää mieluummin jotakin muuta repäisevää, jättääkää se huono mies, muuttakaa vaikka ulkomaille, etsikää elämälle jokin uusi suunta. Ei tulisi mieleenkään tehdä lasta miehen kanssa, josta en ole varma.
Aloittajalle, kun soppa nyt on jo tässä vaiheessa: jos miehesi oli esimerkiksi juoppohullu ettekä eronneet kevein perustein, voit kertoa 9v:lle ihan suoraan omasta näkökulmastasi, miksi erositte ja miksi olet nyt onnellisempi.
Muuten samoilla linjoilla, mutta lapselle ei todellakaan selitetä juurta jaksain miten hänen isänsä on kelvoton juoppohullu.
Vierailija kirjoitti:
Isompi kysymys kaikille teille yh:ille - Miksi lapsia pitää tehdä miehen kanssa, jonka kohdalla hälytyskellot jo alkuvaiheessa huutaa punaisena? Etenkin te alle 30-vuotiaat (jopa alle 25-vuotiaat) matalasti kouluttautuneet. Onko niin, että elämässä ei ole muuta sisältöä, ja lapsi tehdään vähän niin kuin siihen tyhjyyteen. Tehkää mieluummin jotakin muuta repäisevää, jättääkää se huono mies, muuttakaa vaikka ulkomaille, etsikää elämälle jokin uusi suunta. Ei tulisi mieleenkään tehdä lasta miehen kanssa, josta en ole varma.
Aloittajalle, kun soppa nyt on jo tässä vaiheessa: jos miehesi oli esimerkiksi juoppohullu ettekä eronneet kevein perustein, voit kertoa 9v:lle ihan suoraan omasta näkökulmastasi, miksi erositte ja miksi olet nyt onnellisempi.
Minä olen eronnut. Ja olin aviossa 10 vuotta ennen esikoista.
Vähän ihmettelen näitä kommentteja.. lähipiirissäni on kyllä uusi mies/naisystävä esitelty jossainvaiheessa lapsille. Onhan se aina varmasti lapselle uusi paikka ja vaatii ymmärrystä.
Tuli tosi huono omatunto kun tämä meni näin, olisi pitänyt valita toinen ajankohta ja toisenlaiset puitteet.
Lähinnä mietin sitä kuinka paljon annetaan lapsen ns. päättää siitä ketä vanhempi tapaa tai ketä kotiinsa saa tulla. Nyt tilanne oli selvä eikä puhettakaan että mies olisi jäänyt meille enää.
Voin kuvitella että lapsi oli hämmentynyt ja peloissaan ja yksin piti käydä ajatuksien kanssa nukkumaan :( eikö mies voisi vaikka käydä vain kahvilla muutaman kerran että lapset tottuu?