Miksi tunnekylmät ihmiset pitävät tunteiden ilmaisemista jopa "hullun merkkinä"?

Onko niin, että tunnekylmä ei vain voi ymmärtää toisen ihmisen tunteita, joten selittää sellaisen jollain yksinkertaistetulla syyllä, kuten henkinen epävakaus tai tietoinen manipulointi? Eli kaikkien pitäisi olla vain tuimailmeisiä tai ilmeettömiä, niin se on sitten fiksun ja tasapainoisen ihmisen merkki?

En osaa sanoa, en olisi tekemisissä

Varmaan itse mieltävät, että on tasapainotonta ja poikkeustila kokea jotain ja olla tunnekuohun vallassa? Joillain voi olla tunnelukkoja, jolloin ajautuvat raiteiltaan haastavissa tilanteissa.

EI kannata olla tekemisissä, ilonpilaajia ja surunpilaajia. Tunnekylmä ihminen haluaa muiden olevan kontrollissa, hän on se joka henkisellä manipulaatiolla koettaa saada itsestään erilaiset ihmiset olemaan "koneita" ja vajaita tunteista. 

Vaikka tiedostatkin tunnekylmän ilkimyksen käytäksen, se silti vaikuttaa sinuun, edelleen vaikka tiedät miten sairasta se onkaan. Parasta on pysyä kaukana ja jos haluat auttaa, niin puolisosi kautta voit psykologille menemistä laittaa ehdotukseen, tosin ei tule menemään. 

Radio dei uskontolahkoiset yhdessä yhdistys mitä mieltä kun opettavat että viina on syntiä mutta johtaja pitää viinibaaria Espalla siis myy viinaa???? Eikö siis viina olekaan syntiä lahkoisille vaan kenelle sitten?Muissakin uskonnoissa myydään viinaa ja sanotaan ettei muka myydä tai juoda silti juodaan.

Ai tunne.Mikä se on.Miten ihmiset joita on lyöty hakattu loukattu lapsesta asti enää tuntisi mitään tai ei ainakaan näytä niitä.

Oma lapsi on tällainen. Se on jopa osittain vainoharhaista, epäillä jatkuvasti muiden todellisia motiiveja.

Tunnen yhden tällaisen henkilön. Hänelle pienikin tunteiden näyttäminen on "hirveä kohtaus" (siis suht neutraalikin tilanne). Vaikea ihminen.

Liika tunteiden näyttö on puutteellista elämänhallintaa

Voimakkaat tunteet ovat heidän oman kokemuspiirinsä ulkopuolella, eivätkä he sen vuoksi pysty selittämään niitä itselleen muuten kuin epänormaaleina asioina.

Tunnekylmät jotenkin tietää että muilla on jotain mitä niillä itsellä ei ole. Ja yrittävät tuhota sen tunteen tai ihmisen jolla tunteet on, koska eivät siedä että muilla on jotain mitä niillä itsellään ei ole.

Diagnoosin sijaan voi katsoa muiden käytöstä: hyvät kannustaa ja osaa myös iloita toisten kanssa. Huonot kadehtii ja lannistaa, eikä heidän kanssaan kannata olla. He ovat myös pohjimmiltaan erittäin tylsiä.

Ns. tunnekylmät näkevät, että suurin osa tunteista on feikattua huomionhakuisuutta. Kaikenlainen halailu, toisen käsivarren silittely, tämän tästä fyysiseen kontaktiin hakeutuminen ei kerro todellisista tunteista mitään, nuo ovat vain opeteltua tunteenilmaisua.

Harva meistä ihailee kiroilevia ihmisiä, vaikka kiroilu on spontaani tunteiden ilmaisemisen muoto.

Turpiin saaneet yhdistys kirjoitti:

Ai tunne.Mikä se on.Miten ihmiset joita on lyöty hakattu loukattu lapsesta asti enää tuntisi mitään tai ei ainakaan näytä niitä.

Mua on hyväksikäytetty ja kidutettu lapsena. Rankka seksuaalirikos nuorena aikuisena. Väkivaltaisia suhteita. Mutta arvaa mitä? Tunnen yhä myötätuntoa joitakin muita kohtaan. Huono lapsuus ei automaattisesti tuhoa kaikkea.

Soittelin usein johonkin auttaviin puhelimiin ym.

Ei ne vanhat asiat mihinkään katoa, mutta ne voi oppia näkemään menneisyytenä.

Meidän ei tarvi jatkaa sitä samaa paskaa, silloinhan jäisi niiden tasolle.

Surra voi ja pitääkin, mutta katkeruus on kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Ns. tunnekylmät näkevät, että suurin osa tunteista on feikattua huomionhakuisuutta. Kaikenlainen halailu, toisen käsivarren silittely, tämän tästä fyysiseen kontaktiin hakeutuminen ei kerro todellisista tunteista mitään, nuo ovat vain opeteltua tunteenilmaisua.

Harva meistä ihailee kiroilevia ihmisiä, vaikka kiroilu on spontaani tunteiden ilmaisemisen muoto.

Ei se ole feikattua, vaan ihan aitoa. Jos vaikkapa tykkään ystävästäni ja hän minusta, me tunnemme tarvetta halata toisiamme. Se on ihan luonnollista. Ja puolisoni kanssa hellyydenosoitukset ovat ihan aitoja. Tekee mieli silitellä ilman mitään taka-ajatuksia.

Kiroilussa ilmaistaan negatiivisia tunteita, joten miksi sellaista pitäisi ihailla? Negatiivisiakin tunteita saa ilmaista ja niitä pitää ymmärtää, mutta ihailu on sitten eri juttu.

Joillakin jotka eivät itse koe tunteita kuten muut, on vaikea ymmärtää niitä muillakaan. Siispä ei osaa suhtautua empaattisesti, vaan näkee tunteiden osoituksen vain pinnallisena asiana ja harkittuna käytöksenä eikä luonnollisena asiana, joka johtuu suoraan aidoista tunteista.

Yksi mahdollinen selitys tunnekylmyydelle voisi löytyä lapsuudenkokemuksista eli välttelevän kiintymyssuhteen syntymisestä. Tiedän esimerkiksi ihmisen, joka on varhaislapsuudessaan joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaalassa eikä silloin vielä haluttu vanhempien vierailevan usein lastaan katsomassa. Lapsi on voinut kehittää suojakseen tunteiden välttelyn. Kyseinen ihminen ei kykene nyt aikuisiällä sitoutumaan parisuhteeseen.

Muitakin selityksiä tunnekylmyydelle toki on. Tässä vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mahdollinen selitys tunnekylmyydelle voisi löytyä lapsuudenkokemuksista eli välttelevän kiintymyssuhteen syntymisestä. Tiedän esimerkiksi ihmisen, joka on varhaislapsuudessaan joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaalassa eikä silloin vielä haluttu vanhempien vierailevan usein lastaan katsomassa. Lapsi on voinut kehittää suojakseen tunteiden välttelyn. Kyseinen ihminen ei kykene nyt aikuisiällä sitoutumaan parisuhteeseen.

Muitakin selityksiä tunnekylmyydelle toki on. Tässä vain yksi.

välttelevä kiintymyssuhde?

Oman äitini mielestä syy ei toivotulle tunteelle on esimerkiksi väsymys tai liika dramaattisuus. Ei koskaan niin, että tunne kannattaisi ottaa vakavasti tai sillä olisi jotain kerrottavaa. Vaikka olen aikuinen, surettaa huomata että äiti ei ole oppinut empatiaa/tunteiden sietämistä. Surullista, että hän on sellainen ja kasvattanut lapsia noilla taidoilla.

Äitini suuttui, jos ilmaisin tunteita, ahdistusta, pelkoa tai surua ja niin edelleen. Olen miettinyt itsekseni, että hän ei kestänyt kohdata ikäviä tunteita, ei osannut käsitellä niitä. Ennen oli myös vallalla ajatus, että piipaa-auto vie, jos on "epänormaali".  

Vierailija kirjoitti:

Yksi mahdollinen selitys tunnekylmyydelle voisi löytyä lapsuudenkokemuksista eli välttelevän kiintymyssuhteen syntymisestä. Tiedän esimerkiksi ihmisen, joka on varhaislapsuudessaan joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaalassa eikä silloin vielä haluttu vanhempien vierailevan usein lastaan katsomassa. Lapsi on voinut kehittää suojakseen tunteiden välttelyn. Kyseinen ihminen ei kykene nyt aikuisiällä sitoutumaan parisuhteeseen.

Muitakin selityksiä tunnekylmyydelle toki on. Tässä vain yksi.

Antisosiaalinen persoonallisuus on vielä asia erikseen ja se on pitkälti geneettinen ominaisuus, vaikka siitä voi lapsuudessa oppia poiskin. Siihen kuuluu vajavainen kyky tuntea empatiaa sekä piittaamattomuus muiden tunteista tai tarpeista.