Käsialasta. Millainen teillä on? Olen aina kirjoittanut nopeasti, enkä ole välittänyt käsialan siisteydestä. Opettajien oli vain

Minusta opettajalla on sitten täysi oikeus antaa nolla pistettä jos ei saa selvää käsialasta. Kyllä sen verran pitää malttaa että opettelee kirjoittamaan niin että käsiala on luettavaa. Mielestäni perustaito joka jokaisen tulee opetella kun se koulussa opetetaan.

Olen sentyyppinen naisihminen, jolle aina sanotaan, että kirjota sä, kun sulla on hyvä käsiala. No eipä muuten olekkaan, vaan sellainen epäkokoinen, vinoon menevä, yleisruma tuserrus.

En tykkää, kun tykkään kauniista asioista, mutta ei se muutu enää miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta opettajalla on sitten täysi oikeus antaa nolla pistettä jos ei saa selvää käsialasta. Kyllä sen verran pitää malttaa että opettelee kirjoittamaan niin että käsiala on luettavaa. Mielestäni perustaito joka jokaisen tulee opetella kun se koulussa opetetaan.

Lukion päästötodistukseni keskiarvo oli 9,6. Eli ihan hyvin olivat saaneet opettajat selvää.

Mulla oli aina luokan paras käsiala. Olen motorisesti näppärä, joten pystyn tuottamaan kaikenlaista kirjainmuotoa varsin nopeasti, ei tarvitse hitaasti näpertää. Yliopistossa muistiinpanoja tehdessäni käsialani on selvästi pienentynyt ja pelkistynyt.

Luettavaa, mutta ei mitään kovin kaunista.

Ap jatkaa vielä, että jos joku soittaa ja teen puhelusta muistiinpanoja, en saa niistä usein itsekään selvää.

Jos kirjoitan kiirehtimättä, niin on ihan hyvä käsiala. Jos nopeasti, siitä on huomattavasti vaikeampi saada selvää. Kalligrafian opetteleminen harrastuksena kiinnostaisi. 

Se on juuri sellaista kuin haluan, voin muuttaa käsialani melkein minkälaiseksi vain. Osaan kirjoittaa todella selkeää kaunokirjoitusta kaikkine koukeroinen, mutta sitä ei nykyään enää tarvita. Minun ei tarvitse yhtään tsempata käsialan siisteyden kanssa, sillä kirjoitin lapsena ja nuorena niin paljon, että käsiala on aina siistiä, tasaista ja lähes virheetöntä, vaikka nopeasti kirjoittaisinkin. Osaan tekstata siistiä käsialaa ja kirjoittaa myös nopeasti. Harjoittelemalla oppi. N47

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri sellaista kuin haluan, voin muuttaa käsialani melkein minkälaiseksi vain. Osaan kirjoittaa todella selkeää kaunokirjoitusta kaikkine koukeroinen, mutta sitä ei nykyään enää tarvita. Minun ei tarvitse yhtään tsempata käsialan siisteyden kanssa, sillä kirjoitin lapsena ja nuorena niin paljon, että käsiala on aina siistiä, tasaista ja lähes virheetöntä, vaikka nopeasti kirjoittaisinkin. Osaan tekstata siistiä käsialaa ja kirjoittaa myös nopeasti. Harjoittelemalla oppi. N47

Olen aina kirjoittanut aina todella paljon. Harrastuksenkin väliajat istuin vain kirjoittamassa. ap

Vaihtelevaa. Todella vaihtelevaa. Riippuu mielialasta ja tilanteesta mitä kirjoittaa ja minne.

MInä pidän kovasti kynän liikkumisesta paperilla. Käsialani on kuulemma kaunis, mutta minun mielestäni siinä on paljon parannettavaa. Kahdeksankymppisellä isälläni on erittäin hyvä käsiala, ja äitini käsiala on helppolukuisuutensa lisäksi suurin piirtein kauneinta, mitä olen nähnyt. Oli surullista, kun äidin piti ryhtyä kirjoittamaan postikortit ja kirjeet tekstauskirjaimilla, koska siskoni lapset eivät koulussa enää oppineetkaan lukemaan kaunokirjoitusta.

Opiskelin lukiossa venäjää, jonka paras puoli oli se, että pääsin piirtelemään uudenlaisia kauniita kirjaimia. Olen kyllä aika hulluna myös vanhoihin kirjoituskoneisiin, joten kirjaimet ja teksti viehättävät minua ehkä tavallista enemmän.